Lunta tupaan - jälleen!

Edellisessä blogissani kirjoitin tyytyväisenä, että olin juuri saanut maksettua avustajani palkkion 30000 € kolmen vuoden aikana 750 €:n kuukausierissä valtiolle minua kohdanneen oikeusprosessin jäliseurauksena. Kerroin myös, että on enää kolme muuta pienempää maksua, jotka nekin liittyvät samaan hässäkkään.

Mutta tänään posti toi jälleen karua viestiä. Minun on maksettava jälleen 2752,48 € ihmeellisen numerosarajan osoittamaa maksua. Nekin liittyvät samaan pakettiin, mutta nyt velkojana on joku osakeyhtiö. Yritin sinne soittaa, mutta eihän sinne puhelimella päässyt. Eiköhän tästä tule lainkaan loppua?

Avustajani jätti minut kuin nallin kalliolle. Hän selvitti silloin alussa minulle joitakin tapauksia ja tilejä, joille minun oli maksettava maksuja ja niin tein. Sitten tuli kuvioon oikeusrekisterikeskus tuolla isolla maksulla ja jossakin vaiheessa pienemmällä maksulla, jolle sain maksuaikaa nyt tämän vuoden alkukuukausille. Ja välillä tuli useampia juttuja ulosottajan kautta, jotka sain jotenkin hoidettua, mutta jouduin maksamaan siinä yhteydessä myös muille kuuluvia maksuja. Jo silloin purnasin, että miksi avustajani ei ole hoitanut minulle asiaa loppuun asti, jotta tuollaisia täysin odottamattomia maksuja ei tulisi. Enhän minä mistään oikeuden päätöksestä voi tietää mitä pitää maksaa kenellekin ja varsinkin, että maksuja on maksettava jollekin perintätoimistolle! Mutta näin näköjään saadaan mukaan temmatulle lisätuomioita!

Siis kyllä tässä koetellaan yhä uudelleen ja uudelleen! Ei ne masennuspisteet paljon laske kuin aina vaan isketään. Täytyykö tässä hypätä todella hirteen? Joskus tuollainen juttu oli hyvinkin lähellä, mutta luulin jo sellaisten ajatusten kaikonneen. Mitä maailma minussa menettäisi? Eipä kai mitään!