Vuoden ensimmäinen!

Näin uuden vuoden alussa lienee paikallaan miettiä vähän menneitä!

Alkuvuoden kirjoitin toista kirjaani, joka sitten onnistuttiin saamaan valmiiksi 60-vuotispäiväkseni. Tosin syntymäpäiväni meni äidin hautajaisia järjestellessä. Äiti kuoli toukokuun lopussa melkein 87 vuoden iässä hyvin vaikean dementian hallitessa hänen elämäänsä. Jos isän kuolema tuntui vuoden 2003 alussa siltä, että hän kuoli tavallaan liian aikaisin, niin äidin kuolemaa pidin ja edelleen pidän hänelle hyvin armollisena tapahtumana. Hänellä ei ollut enää mitään nautittavia asioita elämässään! Hän ei löytänyt enää mistään haavekuvissaan esiintyviä asioita, hänellä oli vain koko ajan ikävä lapsuutensa maisemiin ja tapahtumiin.

Tuosta toisesta kirjastani en ole saanut kovin paljon palautetta ja se on hyvin ymmärrettävää, sillä kirjahan on minun selviytymistarinaa. Siihen on lukijalla varmasti vaikeaa ottaa mitään kantaa. Kuitenkin olen saanut muutamia niin kannustavia viestejä, että ajattelin jatkaa kirjoittamistani jollakin tavalla. Yksi melkoisen tärkeä on tämä blogisivustoni. Tänne pistän vointini mukaan omia pähkäilyjäni asioista, jotka juuri kirjoittamisen hetkellä tuntuvat tärkeiltä. En pysty tietämään, kuinka paljon sivujani käydään lukemassa. Todennäköisesti ei kovinkaan paljon, kun kommentteja teksteistäni ei juurikaan ole näkynyt. Mutta kirjoittaminen on minulle itselleni tärkeää, joten siksi niitä tänne kirjoittelen. Viime vuonna tuli kasaan 43 juttua!

Äidin hautajaisten aikoihin kesäkuun lopulla olimme mökillä pari viikkoa. Siellä katselin, mitä rakennuksille olisi tehtävä ja tein sisarelleni ehdotuksen, että ostaisin hänen osuutensa mökistä ja alkaisin kunnostaa jo melkoisen huonoon kuntoon menneitä rakennuksia. Mutta sisareni ei ehdotukseeni suostunut, vaan aikoi lunastaa minut ulos mökin omistuksesta. Minulle sekin sopi, kunhan vaan joku alkaisi´pian tehdä asialle jotakin. Mäntsälässä aloin sitten rakennella ensin grillikotaa ja myöhemmin terassia. Pistin mökin remonttiin ajattelemani rahat asuntomme viihtyvyyden parantamiseen. Nikkaroidessani sain sitten ajatuksen romaanin tarinaksi. Aina työtä tehdessäni mietin tarinavaihtoehtoja ja rakentelin ajatusta eteenpäin.

Syksyllä sisareni pyörsi päätöksensä mökin ostamisesta, joten tilanne sillä alueella on sitten edelleen auki. Minulla ei enää ole rahoja käytettäväksi mökin korjaamiseen, että saa sitten tulevaisuudessa nähdä, miten tilanne mökillä etenee!
Syyskuussa aloin pistää tarinaani romaaniksi. Jo kevään kirjoittamisurakan jäljiltä kipeä käteni oireili edelleen. Hankin uuden atk-pöydän, jolla sain ergonomiaa parannettua niin paljon, että pystyin kirjoittamaan kokopäivätoimisesti kolme kuukautta ja sain jolukuun alussa romaanini ensimmäisen vaiheen valmiiksi. Uuden vuoden puolella alkaa sitten kirjoitukseni viimestely julkaisuasuun. Kiirettä minulla ei ole, koska olen ajatellut julkaista kirjani vasta syksyllä.

Harrastuksia minulla oli kirjoittamisen ja rakentamisen lisäksi oikeastaan vain golf, moottoripyöräily ja syksyllä Minillä ajelu. Moto Guzzilla ajelin vain sellaiset 3500 km, kun käsi ei kestänyt pitempiä matkoja ja Minillä taisin ajaa vain 200 km. Golfkierroksia tuli suunnilleen se aiottu 30, vaikka käsi vaikeutti tätäkin suoritusta. Onneksi nyt joulukuun 8. pääsin ortopedille, jonka piikityksen jälkeen olen pystynyt kättäni jo jonkun verran kuntouttamaan, mutta selvästi tarvitaan vielä toinen piikki käden lopulliseen rauhoittamiseen.
Koirien kanssa pelaamista en enää lue miksikään harrastukseksi, kun ne ovat minun kavereita ja kanssaeläjiä.

Eilen maksoin viimeisen erän 750 € oikeudenkäynnin avustajani palkasta valtiolle. Olen kolme vuotta maksanut joka ikinen kuukausi moisen summan avustajani palkkaa. Lisäksi on tullut vielä muiden avustajien palkkoja, joita joudun vielä maksamaan tämänkin vuoden kolmena ensimmäisenä kuukautena, mutta vain alle 600 € kuukausittain. Siis kyllä oikeuden käynti tässä maassa maksaa. Ehkä summat olisivat reilassa, jos saisi oikeutta, mutta kun maassamme media käyttää valtaansa ja ns. oikeus täysin hampaattomana ja uskallusta vailla vain sitten vahvistaa median jo julkistamat tuomiot. Noin tapahtui ainakin tässä minua kohdanneessa jutussa. Oikeus ei edes halua etsiä todellista oikeutta!
Tilanteeni on ollut näiden noin kolmen vuoden aikana sellainen, että joka ainoa kuukausi minulla on ollut enemmän menoja kuin tuloja. Siis minun on ollut myytävä omaisuutta, on ollut otettava lisää lainaa ja on ollut käytettävä isän jättämä perintö vajeen kattamiseksi. Jos minulla ei olisi ollut noita takaportteja, niin olisin ollut konkurssissa aikoja sitten.
Telekommunikaation parissa leipätyöni tehneenä olen aina ihmetellyt, miten jotkut teleoperaattorit vuodesta toiseen pystyvät tekemään tappiotuloksen. Jos siellä pätisi oikeat talouden lait, niin konkurssissahan niiden pitäisi olla. Nyt ne vaan sotkevat vuodesta toiseen rehellistenkin operaattoreiden markkinaa! Vai onko niilläkin perintöjä tai muita säästöjä vajeiden kattamiseksi?

Ehkä nyt sitten tänä vuonna alamme päästä oikeasti jaloillemme myös taloudellisesti. Ja ehkäpä se sitten saa pois niitä liikoja masennuspiteitä ja pääsen jossakin vaiheessa lopullisesti irti masennuslääkityksestä. Ehkäpä sitten elämä jälleen tuntuu elämisen arvoiselta!
Toki olenhan tässä jo kovaa vauhtia petrannutkin, mutta ehkä asiat voisi olla paremminkin!