Edelleen masennuksesta

Olen tässä sattuneesta syystä kuunnellut ja lukenut entistä skarpinpina juttuja masennuksesta.
Edelleen näyttää olevan niin, että suuri joukko kanssaihmisistä pitää masennukseen sairastuneita lusmuilijoina, taloudellisten etujen hyväksikäyttäjinä tai jopa epärehellisinä, joiden hoitomuotona voisi olla selkäsauna, muu sakihivutus tai jokin muu yhtä konkreettinen tapa kitkeä laiskuus pois!

Itse tuosta taudista kärsivänä mielipiteet tuntuvat todella rajuilta. Olen jo aiemmin käsitellyt kirjoissani ja blogeissani, että masennuksen kynsiin joutuneelta itseltään on otettu suunnilleen kaikki elämässä selviämisen työkalut pois. Jäljelle jää oikeastaan tajunta, miten asioiden olla pitäisi, mutta kun itse ei juuri pysty käymään niihin käsiksi. Tai, jos pystyy, niin se vaatii aivan kohtuuttomia ponnisteluja ja runsaasti aikaa. Päivä ei ole jonkun yksinkertaisenkaan asian tekemiseen pitkä aika. Työn tai tehtävän aloittaminen jo vie aikaa hirveästi, kun pitää vakuuttaa itsensä vakuuttamasta päästyäänkin homman tarpellisuudesta. Vasta kovan jaakobinpainin jälkeen työ voi alkaa ja sitten sitä kyllä saattaa nyhrätä tuntikausia, jollei ole kyseessä fyysisiä ponnisteluja vaativa tehtävä. Silloin työ saattaa päättyä hyvinkin nopeasti.

Masennuksessakin on välillä parempia päiviä, jolloin rutiinit saattavat sujua likimain normaalisti, mutta mustan päivän tullessa, mikään ei onnistu. Minä olen taudissa siinä vaiheessa, että kuvittelen pahimman olevan ohi, mutta minullakin tilanteet vaihtelevat päivästä riippuen. Mm. eilen illalla nukkumaan mennessäni olin ottanut vain normaalin pillerin, jotta saisin unen päästä kiinni, mutta noista viime päivien uusista takaiskuista johtuen pumppuni hakkasi ylikierroksilla ja ajatukset alkoivat kiertää erilaisissa itsemurhatavoissa. Aikani niitä kunnelltuani, päätin nousta ylös ja käydä ottamassa lisälääkitystä, jotta saisin tuollaiset ajatukset pois. Onneksi parin vuoden terapian kautta olen alkanut pystyä analysoimaan tilanteitani ja jotenkin pystyn arvioimaan, missä mennään. Tuo lisälääkitys kyllä tekee seuraavan päivän elämisen vaikeaksi ja väsyttäväksi, mutta sillä saa ajatuksia pois vaaravyöhykkeltä.

Olen tässä joutunut ihmettelemään Suomen oikeuslaitoksen ja viranomaisten toimintaa tai oikeastaan toimimattomuutta. Case, johon jouduin mukaan alkoi syyskuun lopussa vuonna 2002. Ensin olivat kiinniotot ja kuulustelut, sitten kuulusteluja jälleen kesällä 2003. Sitten syyttäjän tekemä syyttämispäätös vuosien 2003 - 2004 vaihteessa, firmasta ulos kesällä 2004 ja lopulta käräjäoikeusvaihe 2005 kevättalvella, päätös 2005 keväällä. Sitten osa valitti hoviin, mutta minulla ei moiseen ollut mitään taloudellisia mahdollisuuksia, enkä sitä paitsi luottanut enää koko ns. oikeuslaitokseen, koska ajattelin, että päätökset on jo tehty jossakin ja meikäläinenkin on todettu soveliaaksi kohteeksi tuomita, jotta media rauhoittuisi. Hovista tuli päätös talvella 2007, siis n. 4,5 vuoden päästä prosessin alkamisesta.

Masennukseen sairastuin kevättalvella 2003, kun minulta evättiin kaikki työ ja kun selvisi, että työnantajanikin oli hylännyt minut ja minusta on tehty rikollinen, niin vähitellen masennukseni aste kääntyi vakava-asteiseksi. Toki lähimmät ja tutuimmat työtoverit olivat kannustamassa jaksamiseen.
Ja masennustani eivät ainakaan olleet parantamassa, että avustajani suuri palkkio sekä muitakin palkkioita tulla tupsahteli maksuun aina sopivasti, kun juuri olin alkanut uskoa, että asiasta selviän. Ja tämä homma jatkuu edelleen!

Insinöörinä en voi yksinkertaisesti ymmärtää, että miksi tuomioiden loppuun ei tehdä talukkoa, josta kukin voi tarkasti nähdä, mitä maksuja on tulossa ja kenelle. Kukin voisi hoitaa ne parhain päin ja edullisimmin ja itse rehellisenä ja kunniallisena ihmisenä varmasti olisin hoitanut kaiken ajallaan, vaikka ne olisivat tuntuneetkin kuinka vääriltä tahansa. Nyt ei vielä ole kuitenkaan käytetty moottoripyöjengejä perintään, mutta mistä sen tietää, milloin sekin vaihe koittaa! Ja korot kasvavat tähtitieteellisiin lukemiin. Tuossakin viimeisessä maksussa on korkoja 40%! Ilmoittavatkohan korkojen saajat ylikorot verottajalle?
Nyt kaikki on niin monimutkaista, kun vielä ns. oikeus määrää maksuja yhteisvastuullisesti maksettavaksi, että niistä ei ota selvää erkkikään. Tarvitaan laki-ihmisiä niitä selvittelemään. Siis laki-ihmiset työllistävät näppärästi omaa ammattikuntaansa. Noin ei insinöörikulttuurissa voitaisi menetellä!
Minulla ei ole mitään selvyyttä siitä, milloin kaikki kustannukset on hoidettu, vaikka olen yrittänyt papereista niitä selvitellä - toki masennukseltani en ole oikein pystynyt pitkäjänteiseen selvittelytyöhön, kun kaikki entiseen ja pahaan paluu vain tuo asiat uudelleen pintaan ja ahdistaa. Toivottavasti asiat selviävät pian, sillä olenhan jo yhden elinkautisen kärsinyt!

Uskon kuitenkin sen, että lopulliseen parantumiseen masennuksestani minulla ei ole mitään mahdollisuuksia ennen kuin asiat ovat täysin selvät. Silloin tietenkin jäävät vielä käsiteltäväkseni kaikki ne vääryydet, jotka olen mielestäni prosessissa kokenut. Mutta se on sitten minun itseni sisäistä pakerrusta! Siinä uskon kyllä kaikesta huolimatta pärjääväni. Kirjoitan vaikkapa yhden kirjan lisää aiheesta!