On aivan aluksi tuotava esille se seikka, että en ole koskaan ollut mikään politiikan asiantuntija. Itse asiassa politiikka on ollut minulle eräänlainen kirosana, kun muita en viljele. Toki nykyään kirosanat, joita ajatuksissani saatan käyttää, ovat esim. ns. oikeus, lakimies, syyttäjä tai poliisi. Nuo ovat mielestäni nykyään yhtä mätiä kuin politiikka ikään! Olen tietenkin ollut politiikassa mukana siten, että olen äänestänyt useimmissa vaaleissa, joissa minulla on ollut äänestysoikeus. Tosin en koskaan ole äänestänyt ketään nimenomaan siksi, että hän edustaisi jotakin tiettyä puoluetta. Olen aina antanut ääneni vain jollekin persoonalle, jonka olen ajatellut hoitavan yhteisiä asioita suunnilleen samoilla periaatteilla kuin itsekin ajattelen. Nyt olen kuitenkin erityisen kiitollinen siitä, että äänestämäni ehdokas ei ylittänyt valintakynnystä Mäntsälän kunnanvaltuustoon!
Ennen vaaleja ehdokkaat kirjoittelivat todella ahkerasti yleisönosastoihin ja blogeihinsa tuoden esille omia (tai joissakin tapauksessa jonkun toisen) hienoja ajatuksia, miten asiat tulee hoitaa tai miten he ne hoitaisivat. Vaalien jälkeen lehdissä oli jonkun verran kiitoksia äänestäjille tuesta, mutta sitten hiljeni täysin. Ei kenelläkään enää ollutkaan mitään sanottavaa. Eli kävi juuri niin kuin jossakin aiemmassa blogissani ennen vaaleja kirjoitin, ehdokkaat ja erityisesti valitut katoavat jonnekin tuntemattomaan tekemään hiljaista työtänsä, kunnes vajaan neljän vuoden päästä innostuvat jälleen tulemaan mielipiteinensä julkisuuteen parantamaan maailmaa. Miksi politiikassa mukana olevat kertovat mielipiteitään vain vaalien alla? Onhan tapahtumia ja asioita muulloinkin!
Nyt viime aikoina sitten alkoi Mäntsälässä kuulua kummia! Jo ennen ensimmäistäkään valtuuston kokousta demareiden ryhmä hajosi. Puheenjohtaja ja joitakin muita erosi ryhmästä ja nyt aivan viime päivinä yksi sitoutumaton demareiden riveistä siirtyi kokoomuksen ryhmään. Eikä mene kokoomuksellakaan hyvin, sillä vaalien ääniharava aikoo irtautua ryhmästä. Ja perussuomalaisilla on ollut samoja juttuja, siellä aikoi yksi henkilö jättää käyttämättä valtuustopaikkansa.
Näillä kaikilla on yhteisenä nimittäjänä se, että kyseiset henkilöt eivät ole saamassa haluamaansa lautakuntapaikkaa tai paikkaa kunnanhallituksessa. Kun niitä menee kuulemma jopa vaaleissa ilman valtuustopaikkaa jääneille tai pienemmällä äänimäärällä valituiksi tulleille!
Nyt sitten on alkanut ainakin lehdissä näkyä näiden mielestään päähänpotkittujen juttuja. Haetaan äänestäjiltä tukea, että heidän tavoitteensa täyttyisivät, ja joitakin tukijuttuja on jo näkynytkin. En kyllä ole ihan varma, ovatko nämä tukijutut aivan oikeita. Saattavathan nuo olla aivan tekemällä tehtyjä! Enpä tiedä, mikä on totuus, mutta politiikkaahan se vain on, miten lautakuntapaikat jaetaan. Jos joku ei pysty omassa ryhmässään tekemään politiikkaa ja saamaan itselleen haluamaansa paikkaa, niin onko hän sitten ammattilainen hoitamaan kunnan asioita? Ja kuka ei hyväksy politiikkaa, niin miksi sitten olla siinä mukana?
Kuitenkin sen verran voin raottaa omaa ajatusmaailmaani, että en kannata lautakuntapaikkojen ja kunnahallituksen paikkojen jakamista pelkästään saatujen äänimäärien mukaan. Nimittäin saatujen äänien määrään vaikuttaa niin kovin monet asiat. Jotkut ovat jo luonnostaan mukana julkisuudessa, jolloin tunnettuutta tulee aivan ilmatteeksi ja ääniä myös. Ehdokkailla on aivan erilaiset resurssit tehdä vaalityötä ja saada sillä tavalla plakkariinsa lisää ääniä. Jopa ehdokkaan sukupuoli tai ulkonäkö vaikuttavat äänisaaliseen. Siis kaiken kaikkiaan jonkun ehdokkaan saama äänimäärä on syntynyt hyvin monimutkaisen matemaattisen yhtälön mukaisesti. Ja siinä yhtälössä ei ole ehdokkaan todelliset ammattitaidot kuin vain osana tekijöistä. Siis äänimäärä ei kerro mitään ehdokkaan ammattitaidosta kunnan asioiden hoidossa. Ammattitaidon määrittely on tehtävä siis aivan muiden periaatteiden mukaan.
Omasta työhistoriastani olen oppinut sen, että maan hiljaiset ne työt tekevät ja valitettavan usein kyllä käy niin, että jotkut muut niistä kunnian saavat. Sekin on politiikkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti