Hankin lämpöpumpun huusholliimme vuoden 2008 loppusyksystä. Mylly ehti olla toiminnassa vähän yli kolme kuukautta ennen mittarin luentaa helmikuun lopulla 2009, ja siihen kertyneiden kilowattituntien mukaan sähkömaksumme alenivat n. 100 eur/2kk, siis maksoimme sähköstä vuoden aikana n. 600 euroa edellisvuotta vähemmän. Mutta, että homma ei näyttäisi niin kovin auvoiselta, niin tämän talven pakkaset nirhasivat tuosta säästöstä takaisin n. 200 euroa, joten ensimmäisen täyden vuoden aikana saimme pussiimme n. 400 euroa käytettäväksi muuhun tarkoitukseen eli siis Mitsubishin kuoletuksiin ja muuhun ylimääräiseen.
Puutakin paloi jonkun verran normaalitalvea enemmän, joten kunnon talvisäillä oli se nurjakin puolensa. Myös mönkijää oli käytettävä lumitöihin paljon enemmän, joten eipä loppujen lopuksi tainnut pumpun ansiosta paljon jäädä plussan puolelle, jos kaikkia kustannuksia verrataan aiemmin Mäntsälässä vallinneisiin ns. talvien kustannuksiin. Tärkeintä tässä kaiketi oli se, että kokonaiskustannuksemme eivät nousseet aikaisempaan verrattuna. Mutta hauskaa oli!
Olympialaiset ovat hiljenneet.
Niinhän siinä melkein kävi kuin parin päivän katsomisen jälkeen jo näille sivuilleni raapustin. Minun ennakko-odotuksetkin olivat hieman eri tasolla kuin kisalaisten johdolla oli. Minun parhaiten tuntema alue eli hiihdot näyttivät jo ennen kisoja tasonsa. Siihen nähden sieltä saatu kaksi mitallia olivat todella yläkanttiin, eli kuitenkin naiset pystyivät sen verran venymään, että eivät jääneet ihan näppejään nuolemaan. Jääkiekot olivat minulle suunnillen yhdentekeviä, mutta Peetu oli todella hyvä.
On tietenkin vaarallista näin kaukaa edes yrittää analysoida, miksi hiihtäjämme eivät pystyneet kautta linjan talven parhaisiin suorituksiin. Minusta näytti kuin lähes jokainen olisi hiihdellyt käsijarru päällä. Miksi sitten niin on käynyt? Varmasti kukin valmentajansa kanssa käy läpi tilannettaan ja ehkäpä niihin löytyy tulevaisuudessa lääkkeet - en kuitenkaan tarkoita mitään vippaskonsteja.
Itse hiihdin kilpaa 1970 -luvun loppupuolelta 1990 -luvun alkupuolelle saakka ja lähes joka talvi minulla olivat samat oireet kuin meidän edustajilla. Kesäharjoitukset menivät aina hyvin, testitulokset paranivat, mutta lumileireillä sitten tein joka ikinen vuosi pahat virheet. Hiihdin liian paljon ja liian kovilla tehoilla. Leirien jälkeen en malttanut levätä, vaan jatkoin ohjelmaa entiseen malliin. Kun oli edessä talven tärkeimmät kisat, niin olin joko täydellisessä jumissa tai sairaana, elimistö ei ollut saanut lepoa tarpeeksi.
Rakensin talon Tuusulaan 1980 - luvun loppupuolella. Isä oli apuna kahdeksan viikkoa ja muuten rakensin talon itse sähkötöitä myöten. Kolmetoista viikkoa rakensin ja sitten muutimme pahasti keskeneräiseen taloon ja vasta muuton jälkeen aloin hieman lenkkeillä. Tein pieniä saunalenkkejä ja vasta syksyllä lisäsin harjoituksiin sauvarinnettä ja joitakin muita lajiharjoitteita sen mukaan, miten töiltäni ja rakentamiseltani ehdin. Kun lumet tulivat, niin sitten hiihdin, mutta kehoani kuulostellen. Ja talvesta tuli menestys. Hiihto oli helppoa kisoissakin, ja olin terveenä koko talven. Kyllä otti päähän, kun tajusin, että yli kymmenen talven kisat olin pistänyt pilalle ihan pöljällä harjoittelulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti