Rauha maassa

Uusi vuosi vaihtui jälleen suunnilleen samoissa merkeissä kuin vuosi sitten. Ilma oli lauha, muutaman päivän takaisesta talvesta oli jäänteenä vain liukkaat kaljamat.

Meillä oli tyttäremme koira paossa Hyrylän ehkäpä kovemmasta paukkeesta. Täälläkin Peppi ja meidän Essi pelästyivät jo ensimmäisiä kovempia paukkuja, rauhoittuminen kesti pitkään. Television äänet pistettiin vahvistumaan kotiteatterin kautta ja niin koirienkin uuden vuoden vastaanotto näytti sujuvan vähän paremmin. Nyt aikaisin aamulla tätä kirjoittaessani on maassa jälleen rauha.  Kuuden jälkeen noustessani puuron ja kahvin keittoon, koko lauma seuraili puuhasteluani täysin rauhallisesti, mutta normaalin innostuneesti.  

Uuden vuoden aattona kävimme autokaupoilla. Ja niinhän siinä kävi, että kauppapaperit olivat taskussa, kun kotiin ajelimme. Tällä kertaa meni vaimon auto kiertoon. Tilalle tulee hieman uudempi ajopeli, jahka se käydään Hyvinkäältä noutamassa. Kirjoitin joku blogi sitten kuinka tien päällä Skodat ovat nousseet todella yleisiksi ajopeleiksi eikä aina niin hyvässä. Niillä kun tahtoo olla todella kovat menohalut. Siispä vaimo ajelee tästä eteenpäin tsekkiferrarilla, skeidalla tai millä kaikilla nimillä Skodaa haukutaankin. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että Skoda on volkkareista se laadukkain ajopeli. Saapa nähdä, miten se meillä etukäteisodotuksia toteuttaa. Vaimo ei ainakaan aikonut tien päällä pitää yllä Skodan menevän auton mainetta, vaan aikoo ajella nätisti. Se on se viisain tapa tietenkin, siinä säästyy ylimääräisiltä valtion veroilta ja bensaakin varmaan säästyy kevyemmän kaasujalan käytöllä.

Vähitellen olen päässyt eroon ylimääräisistä hommista ja olen päässyt alkuun uuden romaaninkin kirjoittamisessa. Olen ottanut työhön pehmeän alun, kirjoitan vaan aamuisin tunnin tai pari sen mukaan, miten ajatus luistaa. Sen verran paljastan juonta, tai ihan juontakaan, mutta luonnetta, että tapahtumista näyttää tulevan hieman rajumpia aiempiin kirjoihini verrattuna. Tosin nyt minulla ei ole ihan valmista konseptia käsissäni, kuten ”reppanassa” oli. Siinähän mielessäni oli oikeastaan koko kirja jo ennen kirjoitustyön aloittamista. Nyt annan itselleni hieman enemmän vapauksia työstää tapahtumia kirjoitusvaiheessa. Saa sitten nähdä, miten tässä mallissa onnistun.

Katselin blogini laskuria ja huomasin, että nyt loppuvuonna siellä on käyty ahkerast,i ja olen jopa saanut palautettakin kirjoituksistani. Blogiin palautteen jättö on kuulemma niin monimutkaista, että ehkä siksi palautteet tulevat suoraan sähköpostilla, jolloin toiset eivät niihin pääse käsiksi.

 

Yhteenvetona sen verran, että tonkaisemistani ajatuksista palautteen antajat ovat jalostaneet ajatuksia lisää omilla mielipiteillään höystettynä. On syntynyt mukavaa keskustelua - sen vuoksi olen ajatellut aina silloin tällöin kirjoitella näitä juttuja jatkossakin.

Toivotan kaikille blogeihini eksyneille erittäin hyvää loppuvuotta!

PS!
Viime vuonna sain kokea, miltä tuntui, kun lääkäri totesi, että käsivarressani on tyvisolusyöpä. Ei tuntunut oikeastaan miltään! Lääkäri tosin selitti, että tyvisolusyöpä on oikeastaan paras syövän laji, sillä se ei lähetä etäispesäkkeitä.
Läiskää hoidettiin kuuden viikon ajan salvalla ja nyt paikka on jo terveen näköinen. Ainoastaan näytteenoton jättämä arpi on konkreettisin muisto.
 

Kuva näytteenoton jälkeisestä kraaterista käsivarressa.