Urheilun
juhlagaalasta mietintämyssyyn
Katselin
urheilun juhlagaalaa, kuten varmasti aika moni muukin suomalainen. Minä en
jaksa ihmetellä, että joukkuelajit ovat kovassa suosiossa penkkiurheilijoiden ja
toimittajienkin keskuudessa. Miten niin monet haluavat katsoa koko ajan
virheitä? Joukkuelajithan perustuvat nimenomaan siihen, että vähiten virheitä
tehnyt joukkue yleensä voittaa. Jos katsellaan vaikkapa jääkiekkoa tai
jalkapalloa tai mitä tahansa palloilua, niin suurimman osan aikaa kentällä
tehdään virheitä. Joskus harvoin joku onnekas sattuu olemaan oikeassa paikassa
ja tekee maalin tai pisteitä. Minä en ole enää vuosikausiin jaksanut katsella
mitään palloiluja saati, että olisin vääntäytynyt paikan päälle. Olen niin
erilainen nuori!
Yksilölajeissa tilanne on aivan
päinvastainen, se voittaa, joka onnistuu parhaiten. Jos yksilölajin urheilija
tekee virheen, niin kisa on sitten siinä, kukaan ei paikkaa. Kilpailija joutuu
odottamaan seuraavat neljä vuotta uusiin olympialaisiin tai ainakin seuraaviin
kisoihin, jos vaikka silloin suoritus olisi paras mahdollinen. Siis yksilölajin
urheilijan on oltava tilanteessa aina sataprosenttisesti, joukkuelajeissa osa porukasta
voi lusmuilla osan aikaa.
En väitä, etteivätkö joukkuelajien
edustajat olisi urheilijoita, mutta lajin luonne kilpailutilanteessa on vain
erilainen. Joukkuelajien edustajia ei pitäisi edes nostaa joukkueesta
esimerkiksi palkittaviksi. Ei se Teemu Pukki olisi sitä maalia tehnyt, elleivät
joukkuetoverit olisi tehneet esityön.
Olen
valitettavasti huomannut, että yleisö yksilölajien kisoissakin haluaa monta
kertaa katsoa virheitä tai epäonnistumisia. Yleisö palkitsee, kun
ralliautoilija ajaa katolleen, tai hiihtäjä kupsahtaa nurin. Itse haluan aina
nähdä vain hyviä suorituksia.
Jos vielä
palaan palkittuihin, niin minusta vuoden urheilijaksi tuli väärä urheilija.
Arvostan toki Pitkämäen saavutusta, mutta hän oli vain kakkonen lajissa, jossa
ehkä puolenkymmentä kaveria maailmassa pystyy voittamaan suuret kisat.
Suunnistus on laji, että voiton voi viedä ainakin viisikymmentä kilpailijaa.
Suunnistuksessa on vain yksi suoritus, sillä on onnistuttava, keihäässä saa
kokeilla parhaassa tapauksessa peräti kuusi kertaa sitä parasta suoritusta.
Minusta Boströmin suoritus Vuokatissa oli kaikkien muiden suorituksiin
verrattuna ylivertainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti