Katselin eilen aamuna aamutelevisiosta keskustelua tuulivoimasta. Tai lähinnä siinä keskusteltiin uudesta projektista, jossa tullaan kartoittamaan vuoden 2009 loppuun mennessä tuulivoiman potentiaali Suomessa. Potentiaali kartoitetaan koko maasta ja siten, että mittaukset tehdään 100 metrin korkeudella - aiempi tutkimus kun oli tehty vain 50 metrin korkeudelta. Tarkoitus olisi pystyä saamaan hyvät paikat ainakin tuhannelle noin 100 m korkealle sähkömyllylle!
Siinä katsellessa tuli mieleen kansalaiset. Kun olin matkapuhelinoperattorilla töissä, tarvitsimme paljon uusia mastoja, kun järjestelmät siirtyivät koko ajan korkeimmille taajuusalueille ja päätelaitteet tulivat pienemmiksi ja tehottomammiksi. Näitä paikkoja etsivillä oli erittäin suuria vaikeuksia saada keppejä pystytettyä radioverkon kannalta optimipaikoille mm. meren rannoille tai sisävesien mökkipaikoille. Palvelua kyllä operaattorilta vaadittiin! Siinä oli insinööreillä melkoinen epäyhtälö ratkaistavana. Aina jotenkin kuitenkin saatiin palvelua laajennettua ja asiakkaita tyytyväisemmiksi. Mitenkähän käy, kun tuulimylly-yhtiöt alkavat niitä puistojansa perustaa?
Itse en missään nimessä haluaisi naapureiksini joukkoa myllyjä - ainakaan Kiantajärven rannalle! Enkä kyllä tänne Mäntsäläänkään, vaikka täällä sähköä tarvitsen jopa lämmitykseen. Mökillä ei sähköä tarvita. Ennen asun vaikka atomivoimalan naapurissa kuin lapojaan huiskivien myllyjen näköpiirissä.
Toinen seikka, joka on tullut esille viime päivinä julkisuudessa, mutta on ollut meillä laajakaistan käyttäjillä kyllä tiedossa iät ajat. Siis operaattorin myyntimiehet myyvät asiakkaille esimerkiksi yhden megan yhteyden, mutta käytännössä tarjoaa tuosta vain vaikkapa puolet. Laajakaista on mielestäni sellainen tuote, jossa juuri nopeus on yksi merkittävä tekninen argumentti.
Taas esimerkki matkapuhelinajaltani: asiakas soitti tuohtuneena, että hän hankki matkapuhelimen ja on nyt seurannut, mitä tuli ostaneeksi. Ja hän tunsi tulleensa petetyksi, kun puhelimen kentänvoimakkuusmittarissa on tyypillisesti vain puolet kentästä. Hä oli kuvitellut ostavansa täydet kentät samoin kuin ostaessaan litran maitopurkin. Ei hän siinäkään tyydy puolikkaaseen purkkiin. Minä kyselin, että onnistuvatko puhelut ja tekstiviestit. Vastaus oli, että kyllähän ne onnistuvat, mutta kenttää hän haluaa lisää. Selitin, että tässä tapauksessa myytävä tuote on puhelu tai tekstiviesti, ei kentänvoimakkuus. Ei mennyt perille, vaan hän lupasi ottaa yhteyttä Karpoon ja vaikka mihin instansseihin, jotta tuollaisesta petkutuksesta tulisi loppu. Ehkäpä joku viisaampi sai sitten hänelle kerrottua asian oikein, koska Karpon juttua tai muutakaan ei asiasta enää kuulunut. Tai sitten selitykseni oli kuitenkin mennyt perille.
Mutta tuosta laajakaistasta vielä. Jonkun pitää pistää myyntimiehet ja johtajat ruotuun, jotta myös laajakaistan myyntiarvot ja todelliset arvot ovat yhteismitalliset. Näin on kuluttajillakin mahdollisuus verrata tuotteita ja hintoja oikeiden tietojen mukaan. Nykyisen mallin mukaan toimittaessa joutuvat operaattoreiden asiakaspalvelut, tekniset asiakaspalvelut ja tekniikka turhaan paineiden alaisiksi, kun äkäiset asiakkaat tulevat lankoja pitkin. Turhaa ja epäkiitollista työtä! Ja kyllä eri viranomaisetkin saavat varmasti asiasta osansa - ehkäpä ansion mukaan!
Siis laajakaistojen tekniset arvot samoiksi niin myynnissä kuin kentälläkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti