Joulu on siis pikkuhiljaa takana päin. Ennenhän Tapani oli tyypillisesti sellainen Joulun päivistä, jolloin kyläiltiin ja jopa ns. hupailtiin. Puhuttiin Tapanin ajoista - siis ajeltiin hevosilla, autoilla tai millä tahansa pelillä jopa ihan vaan huvin vuoksi. Ensin rauhassa otettiin vastaan Joulu ja Jeesuksen syntymisihme ja Tapanina tätä iloa jaeltiin eteenpäin - ehkä.
Nykyäänhän ei ole enää mitään väliä milloin liikutaan. On ihan yleistä, että kansa liikkuu runsaasti myös Joulupäivänä.
Tuo liikkuminen oli mielessäni, kun kävin kirjoittelemassa tekstiä Moto Guzzeilla ajelevien sivuille http://www.finnbike.com/guzzi. Nimittäin tuon nenäleikkauksen jälkeen on minulle tullut sellaisia nopeasti ohi meneviä huimauskohtauksia ja kirjoittelin sinne sivuille, että tuollaisessa kunnossa en varmaankaan pysty turvallisesti ajelemaan 2-pyöräisellä. Voihan tilanne vielä muuttuakin, mutta aika sen vasta näyttää. Onhan minulla varalta tuo 4-pyöräinen silmäterä, jolla paremmin pysyy pystyssä, vaikka välillä hieman huippaisikin.
Tuohon kulkupuoleen kiinnitin huomiota valitessani joululahjoja miespuolisille lastenlapsilleni.
11,5 vuotiaalle Jarille päätin luovuttaa vaimon opettelukäytössä olevan satapikkisen kevytmoottoripyörän. Tietenkin ehtona on, että pyörä lähtee hänelle täältä vasta, kun Jartsulla on opetteluvan saantimahdollisuus ja hankitut turvalliset ajovarusteet. Jartsulla on nyt 4,5 vuotta aikaa hoitaa nuo asiat kuntoon. Kyllä lahja näytti olevan mieluinen - oikein kädet tärisi, kun hän luki tekemääni "luovutuspaperia".
Toiselle, 3 vuotiaalle Antille hankin 3-pyöräisen sähkömopon. Antin ilmeitä en nähnyt, kun hän on pakettinsa saanut. Mutta lehdistä ja muista painotuotteista Antti kyllä mopot löytää. Niitä on sitten katseltava katselemisesta päästyäkin. Ilmeinen kiinnostus aiheeseen on syntynyt.
6-vuotias Joni jäi vielä ilman kulkupeiliä, mutta eiköhän sekin aika vielä tule, että hänkin pääsee konekulkimen sarviin tai rattiin. Jonin lahjatoiveet olivat vielä tuolla Lego-linjalla, mutta eiköhän ne kulkimetkin ala kiinnostaa jossakin vaiheessa.
Meidän taloudellinen tilanteemme ei nykyään salli mitään törsäilyjä, mutta koetetaan kuitenkin elää niin, että eläminen edes joltakin maistuisi. Kaikki irrotettavissa oleva on myyty ja sitten on hankittu osamaksulla halvempi auto ja yllä mainitseman Moto Guzzi. Jopa TV on osamaksulla hankittu. Tietenkin osamaksulla hankittaessa kaikki tulee hirveän kalliiksi, mutta kun valtio haluaa ylimääräiset "verot" päältä, niin olemme yrittäneet hoitaa ne, jotta ulosottomies ei tule kotia viemään. Vielä pitäisi kestää n. 1,5 vuotta tätä piinaa - ellei sitten tule taas uusia vaateita. Aika tässäkin tulee vasta näyttämään, miten olemme pärjänneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti