Hämmennystä

23.12.2007

Olimme illalla vaimon kanssa naapurissa viettämässä kauden lopettajaisia, uuden kauden avajaisia ja "pikkujoulua". He molemmat ovat musiikin ammattilaisia, ja ovat siis tehneet lukuisia levyjä, ja ovat koko ajan myös esiintyviä taiteilijoita. Koska itse olen saanut kirjani julkaistua vasta äskettäin, ei minulla ole kokemusta, miten palautteisiin pitäisi suhtautua. Kysyin heiltä, miten he kokevat palautteen. Käsitin, että suhteellisen realistisesti. Jokaisella on omat mielipiteensä ja se on hyväksyttävä. Jotkut uskaltavat sanoa suoraan, mitä ajattelevat, mutta joillekin se on vaikeaa. Täysin oikean palautteen saaminen on siis työn takana.

Itse olen ollut hämmentynyt saamastani palautteesta. Kirjalleni tuli kuitenkin kiire aivan siinä loppuvaiheessa, enkä ehtinyt saada sitä kaikilta osiltaan haluamaani kuntoon, joten odottelin jännittyneenä viestejä. Näyttää siltä, että lukijat ovat huomioineet sen, että kirja on kuitenkin osa terapiaani ja siksi sisällössä on joitakin asioita painotettu eri tavoin kuin pelkästään lukijoille tarkoitetussa tekstissä.

Suurikuun sivuilla oli kirjalle annettu tähtiä keskimäärin n. 4,5, kun viimeksi kävin siellä. Toki arvioita oli vain 11. Bookplussan sivuilla oli yksi kirjallinen arvio, jossa oli todettu, että kirja piti lukea suunnilleen yhdellä istumalla.

Tekstiviesteillä, sähköposteilla ja jopa korteilla on tullut lukuisia osanottoja tapahtumiin, mutta niissäkin on todettu useammassa, että kirja on pitänyt lukea ahmimalla. Tai kiitetään hyvästä kirjasta ja toivotaan sitä romaania. Osa lukijoista on tarttunut kuvauksiini työelämästäni, selliajasta ja sen yksitoikkoisesta ahdistavuudesta, mutta osa on pitänyt erityisesti lapsuusajan kuvauksista. Mutta verrataan jopa Päätaloon, joka on myyntilukujen perusteella todellinen kertoja ja suomalaisten suosikki. Ja vielä niin, että kirjani olisi asioiden etenemisen suhteen asetettu jopa tuota vertailukohtaa parempaa. Siinä ei voi muuta kuin ihmetellä.

Jospa siinä on sitten ollut jokaiselle jotakin - toivottavasti rahat eivät ole menneet kenelläkään hukkaan. Uskon kuitenkin, että saan jossakin vaiheessa myös kovempaa kritiikkiä, kun/jos kirjaani myydään sellaisille, jotka eivät ole varsinaisesti olleet kirjan asioiden tai minun kanssani missään tekemisissä. Odotan kuitenkin sitä arvostelua, jossa kysytään, miksi olen tuon kirjani kirjoittanut. Itsehän minä sen tiedän, ja oikeastaan toisten kehotuksestahan ollaan tässä pisteessä.

Täytyy näistä kuvioista siirtyä reaalimaailmaan. Ajattelin käpytellä tuonne metsään ja napata sieltä joulukuusen mukaan. Omalta tontilta tietenkin. Kävin jo Hyvinkään reissuni jälkeen tarkastamassa tilanteen ja sieltä löytyy vielä ainakin kolmeksi vuodeksi kuusi. Toki siellä on uutta kuusikkoa kasvamassa, mutta saattaa mennä joku Joulu ostokuusen varaan, jos eloa piisaa.

Tuntuu myös mäkikisat tulevan TV:stä, mutta meikäläiset eivät ainakaan eilen olleet kovin kovassa iskussa. Saattaa olla, että tulevaisuudessa meikäläiset pärjäävät maailmanlaajuisesti vain moottoriurheilussa. Nuo muiden lajien harrastajat näyttävät vajonneet eräänlaiseen pullamössökulttuuriin. Tarkoitan sitä, että noissa perinteisissä lajeissa vähänkin menestystä saavuttaneet urheilijat pääsevät melkoisille palkoille ja silloinhan motivaatio pyrkii heikkenemään. Moottoriurheilijat pääsevät palkoille vasta MM- tasolla. Toki siellä on lajeja, että MM- sirkuksessa pärjäävien tulot jäävät keskivertomerkonomin tasolle.

Tulee mieleen joku päivä sitten tapahtunut vuoden urheilijan valinta. Siinä toimittajien tulkinta oli, että keihäsmies ja hiihtonainen vetävät pitemmän korren kuin F1 -maailmanmestari. Tuollainen toimittajien tekemä valinta ei missään mielessä ole mikään validi menetelmä pistää urheilijoita paremmuusjärjestykseen. Itse asiassa mielestäni sitä ei pysty edes tekemään. Valitsijoiden mielipiteistähän tuossa valinnassa on vain kysymys. Suomalaisten toimittajien taso ja tietämys on todella rajallinen ja siksi tuollaisia äänetyksiä ei pitäisi edes järjestää. Silloin ei tulisi kenellekään paha mieli.

Ja eikun metsään...