Kasasin kuvaan osan kirjoittamistani jutuista, teksteistä tai kirjoista. Alimmaisessa mapissa ovat Mäntsälän paikallislehtiin tekemäni jutut, joita lienee jonkin matkaa yli 300. Sitten tulevat pari omaelämäkerrallista teosta "kairoilta kahleisiin" ja "kahleet murtuvat" sekä "kaksikymmentä airisvuotta" ja "otteita viestimiehen päiväkirjasta". Romaanikausi alkoi "reppana" -teoksella, jonka jatko-osana julkaisin kirjan "takapotku". Sitten seurasi "rajalla" ja juuri nyt viimeisin "mustapukuinen".
"mustapukuinen" on siis jo nyt myynnissä niin paperina kuin e -kirjanakin.
Olen ollut tekemässä ja kirjoittamassa Mäntsälän Moottorikerhon 50 -vuotisjuhlajulkaisua sekä Hirvihaaran Golfin kymmenen vuoden taivalta.
Muutamiin kyläkirjoihin on pyydetty ja olen myös kirjoittanut pieniä tekstejä. Ainakin "teoistaan tunnetut" -teokset sisältävät joitakin pätkiä tekstejäni. Myös Näljängän viimeisessä kyläkirjassa on pieni muisteluni kyseisessä kylässä asumisestani.

Tämä blogi on ollut myös ajoittain ahkerassa päivityksessä, tämä taitaa olla 255. blogi
Jatkossakin pistän tänne kuulumisiani mieluimmin kuin jonnekin facebookiin, jossa olen pääasiassa tarkkailijana ja perheeni kuulumisia tiirailemassa.

Yhden romaanin olen vielä aikonut kirjoittaa. Saa nähdä, viekö sen synnyttäminen yhtä kauan tai peräti kauemmin kuin "mustapukuinen" vei. Aihe sinänsä on jo selvillä, mutta on jonkin verran vaikeampi kuin tähän astiset, sillä siinä pitäisi ujuttautua aikaan paljon ennen omia muistojani.

VILLE

Facebook välitti joku aika sitten surullisen viestin, Ville on poissa.

Tutustuin Villeen kansalaisopiston järjestämällä luovan kirjoittamisen kurssilla. Kurssilla Ville osallistui aktiivisesti, kirjoitti hyviä harjoitustekstejä ja juttua riitti. Myös hänen terveydelliset ongelmat selvisivät ajan myötä. Hän oli käynyt ison sydänleikkauksen ja oli leikkauksen myötä jo nuorena miehenä joutunut eläkkeelle.

Kurssin jälkeen meillä muutamilla kurssilaisilla välähti, että kirjoitetaanpa novellikokoelma, johon jokainen toisi panoksensa muutaman novellin muodossa. Ideoimme pakettia parikin kertaa ja novelleja syntyi. Ville oli mukana aktiivisesti useammalla novellilla.

Kuitenkin kävi niin, että emme koskaan saaneet kokoelmaa julkaisuasteelle. Ville kirjoitti ahkerasti ja julkaisi yhden kirjankin. Hän markkinoi merkonomitutkinnon tuomalla ammattitaidolla kirjaansa eri kanavien kautta.  

Hän kirjoitti myös omaa elämänkertaansa. Sain lukea tekstin ja täytyy todeta, että se oli lennokasta ja rehellisenmakuista tekstiä alusta loppuun. Julkaisuun asti se ei päätynyt, ellei nyt sitten, kun Villeä ei enää ole.

Meillä oli tapana käydä aina silloin tällöin syömässä ja juttelemassa niitä näitä kiinalaisessa ravintolassa. Viimeksi tapasimme kevään korvilla. Ville huokaili syödessään ja kertoi, että sydän alkaa vedellä viimeisiä ja kertoi lopultakin päässeensä sydämensiirtojonoon. Latelimme melkoista mustaa huumoria syödessämme. Totesimme, että moottoripyöräilykauden alkaessa ehkä vaihtosydän löytyy. Naapuriloosissa oli synkän näköinen mies, joka heitteli meihin tuomitsevia katseita, enkä sitä ihmettele.

Uskon, että Ville kätki paljon kipua ja tuskaa hurtin huumorin taakse, hän varmaankin jaksoi sen avulla mennä eteenpäin ja uskoa tulevaisuuteen.

Meillä oli Villen kanssa aivan eri lähtökohdat elämään. Villen isä oli opettaja ja kommunisti, ja Villeenkin oli kotioloista jäänyt vasemmistolainen ajattelu. Myöskään uskonto ei ollut hänelle tärkeää. Hän kertoi avoimesti olevansa agnostikko tai ateisti.

Minun äitini oli uskonnollinen ja maalaisliittolainen tai keskustalainen viime aikoinaan. Minuun eivät äidin opit tarttuneet. Politiikka tuli minulle hänen opetuksiensa, sukulaiskommareiden ja rakennustyömailla demareiden ja kommareiden kesken käytyjen tulikivenkatkuisten väittelyjen vuoksi suorastaan vastenmieliseksi. En ymmärtänyt - enkä ymmärrä vieläkään - miksi politiikan avulla on valkoinenkin väännettävä mustaksi tai päinvastoin. Miksi ei otettaisi asioita vaan asioina?

Myöskään uskonnollisuus ei tarttunut, vaikka en kyllä tunnustaudu ateistiksi. Ehkä tuo ei ole tullut minulle vielä ajankohtaiseksi pohdisteluksi.

Villen kanssa keskustellessamme en noihin kiinnittänyt huomiota, eivätkä ne häirinneet, vaikka Villestä tuli jossakin vaiheessa jopa Mäntsälän vasemmistolaisten puheenjohtaja.

Keskustelumme käsittivät pääasiassa muuta kuin politiikkaa. Helposti ruokatuokiostamme tuli parituntinen istunto.

Ville menehtyi aivan liian nuorena, hänelle jäivät vielä melko nuoret lapset ja hän oli äskettäin löytänyt uuden elämänkumppanin. Niin paljon olisi ollut vielä koettavaa ja elettävää. Ville menehtyi aivan liian nuorena.

Toivotan hänelle hyvää matkaa tuntemattomaan ja otan osaa omaisten suruun!

 

Golfia

Mäntsälän golfmestaruus 2015

Mäntsälän mestaruus on pelattu aina ilman tasoituksia ja pitemmällä kentällä kuin normaalit openkisat. Siis ukot löivät valkoisilta ja tytöt sinisiltä. Itse en ole aiemmin osallistunut kyseiseen kisaan, en ylipäänsä ole muutamaan vuoteen pelannut valkoisilta. Pääasiassa me seniorit pelailemme kisoissa punaisilta, joka tarkoittaa Hirvihaarassa noin kilometrin lyhyempää reittiä. Muissa kisoissa pelaamme keltaisilta. Silloin väylien pituus asettuu punaisten ja valkoisten puoliväliin.

Nyt siis päätin lähteä mukaan, kun oli lupailtu mukavia ilmoja. Menestymistoiveet olin haudannut jo lähtiessä, kunhan tulee liikuntaa kymmenisen kilometriä ja toivottavasti lyöntejä ei tule paljon yli sadan. Seurakseni sain nuoren miehen Jarnon ja hieman vanhemman herrasmiehen Paavon.

 

Ja sitten muistikuviin kisasta:

Ykkönen (PAR5 478m, hcp11): Jarno aloitti ja veti outtiin ensimmäisen pallonsa, Paavo pisti väylälle ja myös oma avaukseni ylsi väylälle, vaikka pelkäsin, että en pääse edes veden yli. Jarno pääsi vasta kolmannella pallolla liikkeelle. Kohtalaisella kakkosella pääsin 150:n paalujen väliin. Lähestyminen greenin kanttiin, josta peli jatkui putterilla. Parputti meni aivan reiän vierestä ohi, tuloskorttiin tuli siis bogey.

Kakkonen (PAR4 342m, hcp9): Ihan hyvä avaus 150:n paalun  viereen väylälle. Kakkonen päätyi 30 metrin päähän raffiin oikealle. Huono chippi ylsi nippa nappa greenille. Pitkä ja hieno putti ohitti reiän aivan läheltä, joten tuloskorttiin merkattiin bogey.

Kolmonen (PAR4 331m, hcp1): Avaus päätyi raffiin mäen rinteeseen matkaa greenille jäi noin 145 m. Lyöntipaikka oli vino, joten pyrin varmasti vasemmalle greenin kanttiin.  Pallo löytyi jälleen raffista, josta söpsö chippi vei pallon juuri greenin reunaan. Puttasin hyvän putin reiän lähelle, joten jälleen bogey.

Nelonen (PAR4 361m, hcp3): En osunut palloon kunnolla, mutta pallo lensi kuitenkin raffiin lähes väylälle. Matkaa greenille jäi 170 m. Raffista en saanut kunnon lyöntiä ja pallo päätyi raffiin noin 80 metrin päähän lipusta. 52:lla sain pallon tippumaan metrin päähän lipusta, mutta pallo valui ainakin kolmen metrin päähän. Yksi putti vei pallon jälleen reikää viistäen ohi, tulokseksi tuli bogey.

Viitonen (PAR4 347m, hcp5): Jälleen hieman huono osuma palloon, mutta pallo lensi kuitenkin väylälle. Lipulle jäi kuitenkin matkaa pari sataa metriä ja edessä oli tuuhea puu. Päätökseni oli siirtää pallo noin satkun päähän lipusta ja saada sieltä hyvä lähestyminen greenille. Putille jäi mittaa ainakin viisi metriä, joten jälleen hyvä putti reikää viistäen ohi. Tuloksena bogey.

Kuutonen (PAR3 171m, hcp13): Hyvä avaus neljän metrin päähän lipusta, hyvä putti aivan reiän ohi, ja tulokseksi päivän ensimmäinen par.

Seiska (PAR4 244m, hcp17): Avaus päätyi raffiin puiden keskelle. Kakkoslyönti oli söpsö ja vasta kolmosella olin greenillä. Parputti hienon hienosti ohi, joten jälleen bogey.

Kasi (PAR4 343m, hcp14): Avasin vasemman ampparin viereen raffiin, josta sain pallon greenille noin viiden metrin päähän reiästä. Birdie hiuksenhienosti ohi, joten toinen par.

Ysi (PAR3 178m, hcp12): Avaus ei yltänyt aivan greenille, mutta hyvällä chipillä sain pallon alle kahden metrin päähän reiästä. Tarvitsin kuitenkin kaksi puttia, joten bogey.

Kymppi (PAR4, hcp16): Avasin noin 80 metrin päähän lipusta, mutta vastatuuli otti lähestymiseen niin, että jäin jopa hieman greenin ulkopuolelle. Tarvitsin kaksi puttia pariin.

Yksitoista (PAR4 343m, hcp15): Avaus päätyi noin 170 metrin päähän greenistä. Hyvä lähestyminen lennätti pallon aivan greenin kanttiin lyhyeksi leikatulle alueelle. Chippi suoraan pallon kylkeen, jolloin pallo oli greenin toisella puolella raffissa. Sieltä sain putilla pallon aivan reiän vierestä ohi. Siis bogey jälleen.

Kaksitoista (PAR5 448m, hcp8): Avasin maakaasuputken merkkipaalun lähelle, mutta huolimaton kakkonen johti rinteeseen, josta matkaa olisi ollut pari sataa greenille. Suoraa lyöntiä en edes harkinnut vaan nostin pallon bunkkerin eteen. Siitä chippi vei pallon ylärinteeseen pari metriä reiästä. Myötämäkiputti lirui aivan reiän vierestä. Siis bogey!

Kolmetoista (PAR4 335m, hcp10): Avaus oli jälleen noin 150 metriä greenistä. Lähestyminen kantoi greenin kanttiin. Huono chippi ja puttailu reiän ohi toivat korttiin kierroksen ensimmäisen tuplabogeyn.

Neljätoista (PAR4 356m, hcp2): Avasin vasemmalle, josta nostin mäen päälle ja jatkoin greenin kanttiin lipun tasalle. Jälleen putti niukasti reiän ohi ja tarvitsin toisen putin bogeytulokseen. Pelikaverit vetivät suoraan metsän aukon kautta parit!

Viisitoista (PAR4 303m, hcp6): Avauksessa en osunut kunnolla palloon, en itse edes nähnyt, minne se päätyi. Pelikaverit kuitenkin olivat nähneet! Se löytyi vasemmalta kallion vierestä pitkästä ruohosta. Koukin pallon sieltä väylälle ja jatkoin greenin lähelle bunkkereiden väliin. Jälleen chippi oli huono ja jäin kauaksi lipusta. Parilla putilla tulokseksi tuli tuplabogey.

Kuusitoista (PAR5 492m, hcp4): Avaus oli hieman liian ahne ja pallo jäi raffiin tien ja väylän väliin kivikon kohdalle. Raffi vei voimia lyönnistä ja seuraavaa lyöntiä jouduin koettamaan parista sadasta metristä. Lipulle jäi kuitenkin matkaa vielä viitisenkymmentä metriä, joka on inhottava matka minun kalustolle ja taidoille. Jälleen oli hyviä putteja runsaasti, mutta viimeistä lukuun ottamatta menivät niukasti ohi tai jäi lähelle. Tulokseksi kirjattiin tuplabogey.

Seitsemäntoista (PAR3 131m, hcp18): Avaus lensi greenin kanttiin oikealle, sieltä chippi vei melkein reikään, mutta par syntyi. Saimme kaikki aikaan parit!

Kahdeksantoista (PAR4 374m, hcp7): Avaus lensi hyvin väylälle, kun en ollut liian ahne. Matkaa greenille jäi pari sataa metriä. Hyvä lähestymislyönti toi pallon greenin eteen, josta chippi vei jälleen ylärinteen puolelle alle kahden metrin päähän. Myötämäkiputti lirui hiljaa ja jälleen läheltä ohi lähes metrin päähän reiästä. Bogey syntyi.

Yhteenveto: Taisin olla kisan vanhin pallon tuuppaaja, joten sinänsä tulos 90 on OK ja varsinkin sijoitus 12. Kuitenkaan en pystynyt pelaamaan lähellekään tasoitustani ja suurin ongelmani oli se, että ne läheltä menneet putit eivät uponneet - ei edes osa niistä. Kysymys ei ollut siitä, että olisin putannut huonosti vaan siitä, että muihin kisailijoihin nähden lyhytlyöntisenä jouduin lähestymään ihan liian pitkillä mailoilla, jolloin tarkkuus on paljon huonompi. Putit jäivät vain niin pitkiksi, että huonompana päivänä niitä en reikään saanut. Siis valkoisilta ei meikäläistä enää nähdä pelaamassa. Jos joku näkee, niin tulkoon vetämään hihasta pois.

Ainakin toistaiseksi tulen avaamaan pääsääntöisesti keltaisilta ja satunnaisesti punaisilta. Sinisiä en ole vielä tullut kokeilleeksi.

Ilma oli todella hieno ja kenttä viimeisen päälle hyvässä kunnossa. Siihen ei siis pelini karahtanut.

 

Kisan voitti Vesa Weckström 73, kakkonen oli Oskar Saraste ennätystuloksellaan 75 ja kolmoseksi pelasi Miko Saraste 79. Siis nuoret veivät kisan, kuten kuuluukin. Oskar käy vielä peruskoulua, Mikosta tuli juuri lukiolainen, eikä Vesaakaan vielä ikä paljon paina.

ja jatkuu…

Unikeonpäivänä saimme pelata keltaisilta senior openissa. Bruttotulokseni oli 91!

Siis tulos oli lyönnin huonompi kuin valkoisilta lauantaina. Tiiauspaikalla ei siis näytä olevan merkitystä tulokseen näin pienellä otoksella, mutta pelatessa olin kyllä enemmän kotonani, kun sain paiskia keltaisilta. Avaukseni olivat ihan hyviä, joten tulos kehittyi muilta pelin osa-alueilta. Sää oli kyllä lauantaina paljon parempi kuin maanantaina. Silläkin lienee pieni merkitys.

 

Ihan lyhyt referaatti maanantain kisasta:

Ykkösellä tuuli kantoi pallon oikealle raffiin. Ajattelin lyödä rautakuutosella ladon yli, mutta käteeni tarrautuikin hybridi, jolla yritin ladon oikealta puolelta. Raffi vei lyönnistä sen verran voimaa, että pallo jäi outiin. Tuloksena kakkospallon par eli seska.

Nelosella kakkoslyönnille jäi mittaa vain pikkuisen runsas sata metriä. Rennolla lyönnillä olisi helposti pitänyt olla greenillä, mutta pallo olikin outissa vasemmalle, siis muunkin sössimisen jälkeen korttiin kirjattiin tripla eli seiska.

Neljällätoista löin kakkosen liian ahneella linjalla ja pallo lensi vasemmalle jonnekin koivujen taakse. Palloa ei löytynyt, mutta selvisin kuitenkin bogeyllä.

Kuudellatoista hyvän avauksen jälkeen kaksi huonoa lyöntiä, ensin puu nelosella ja sitten hybridillä, tuloksena tuplabogey. Muuten pelailin par - bogey -tuloksia, paitsi ysillä ja viidellätoista.

Jotta ei pelkästään tulisi muisteltua huonoja tuloksia, niin jotakin hyvääkin.

Ysillä avaus alle metriin reiän yläpuolelle, pirkku! Viidellätoista kakkonen neljään metriin lipusta. Oikea kaltevuuden luku ja voima, pirkku!

 Sen verran takaisin edellisestä jutusta, että Tuusulan senior openissa pelasimme sinisiltä, mutta omalla kentällä en ole sinisiltä pelannut. Tuusulassa olin kakkonen!

 

 

 

Muistoja

Mattia muistellen

Saimme kuulla suru-uutisen, kun lehdissä kirjoitettiin Matti Makkosen menehtyneen 26.6.2015. 12.6. Matti kommentoi kirjoittamaani blogia ja juhannusviestissään hän kertoi joutuneensa leikkausoperaatioon. Perjantaina 26.6. klo 13.01 lähetin Matille tekstiviestin, jossa lähetin terveiseni ja toivotin jaksamista. Olin ajatellut soittaa, mutta päädyin kuitenkin tekstiviestiin. Vastausta viestiini en kuitenkaan saanut, kunnes lehdet kertoivat Matin kuolemasta juuri tuona samana päivänä. Mikähän etiäinen tuossa oli?

Matti oli minulle merkittävä henkilö. Ensimmäisen kerran kuulin Matista vuonna 1980, kun hänet oli laitettu soittamaan minulle kaiketi entisenä Suomussalmen miehenä silloiselle Suomussalmen miehelle. Olin silloin opettajana kurssikeskuksessa Ämmänsaaressa ja olin hakenut radio-osaston insinöörin paikkaa. Emme olleet koskaan tavanneet Matin kanssa asuessamme poikavuosina Suomussalmella. Minä olin muutaman vuoden vanhempi ja hän oli asunut Ämmänsaaressa, kun minä olin kirkonkylän poikia. Jo puhelussa sain Matista kansan miehen vaikutelman, hän pystyi keskustelemaan asiasta kuin asiasta.

En muista, milloin tapasimme ensimmäisen kerran ihan juttelun merkeissä, koska Matti oli eri jaostossa. Kuitenkin Matti ja ryhmä tuli tutuksi, kun he porukalla liikkuivat ja keskustelivat radiotekniikan ihmeistä ja kehityskuvioista. Matilla oli menestystä työelämässä ja pestejä yhä merkittävimpiin esimiestehtäviin alkoi tippua. Lopulta hän yleni matkapuhelinbusineksen johtajaksi. Työtehtävämme liippasivat tämän tästä ja monet keskustelut saimme käydä töiden merkeissä. Toki myös joitakin vapaa-ajan yhteyksiäkin meillä oli. Pelasin muun muassa joskus Matin kanssa tennistä Järvenpäässä, kun hänen tennisvuoronsa olisi muuten mennyt hukkaan.

Sitten firmaan tuli vaikuttaviin asemiin persoonia, joiden ajatukset eivät käyneet yksiin Matin ajatusten kanssa ja lopulta Matti sai kylläkseen ja siirtyi muualle. Samojen persoonien vaikutukset tulivat myös itselleni konkreettisiksi ja silloinkin Matti tarjosi apuaan. Kävimme monet keskustelut. Kun olin menettää kaiken, niin Matti järjesteli yhteyksillään minulle jopa talousapua, jolla selvisin kuin selvisinkin pahimmasta. Henkinen apu oli merkittävää!

Olin kirjoitellut koettelemuksistani melkoisen bumaskan, kun jälleen kerran Matti pistäytyi meillä ohi ajaessaan. Hän oli itse ollut (romaanin)kirjoittamiskursilla Kuopiossa, joten hän oli kiinnostunut myös minun kirjoittamisestani. Näytin aikaansaannoksiani ja lupasin lähettää hänelle myös sähköpostilla lisää luettavaa. Palaute oli sellainen, että hän kehotti pistämään tuotokseni kansien väliin ihan kirjaksi. Hän siis teki minusta kirjailijan!

Jossakin vaiheessa Matti jälleen soitti ja pyysi mukaansa poimimaan karpaloita Keravanjärven suolle. Tapasimme kiskalla, josta ajoimme Matin mukanaan tuomilla polkupyörillä suon reunaan. Saimme jonkin verran karpaloitakin, mutta tauolla ollessamme Matti kertoi, että hän oli löytänyt uudelleen lukioaikaisen mielitiettynsä. Hän tunnusti olevansa todella rakastunut Saaraan. Niinhän siinä kävi, että Matti muutti Saaran luokse Seinäjoelle!

Vaihtelimme viestejä aina silloin tällöin, kun jotakin merkittävää tapahtui tai toivottelimme hyviä juhlapäiviä.

Olkoon tämä sitten viimeinen viestini ja onnentoivotukseni hänen viimeiselle matkalleen.  Minulla on jäänyt Matista hyvät muistot, mutta toisaalta olen surullinen. Hän menehtyi aivan liian nuorena!

Käynti lääkärissä

                                         Golfkentän vakiasukkaita

Vanhuus iskee katalasti

Kävin maanantaina kesäkuun ensimmäisenä päivänä terveyskeskuksessa. Käynnin syynä oli joka puolelle kehoa vaivaamaan yltyneet kivut. Minulla kivut eivät ole jatkuvia, mutta alkavat kyllästyttää, kun ei ole varmaa tietoa, mistä ne johtuvat.

Ensimmäiset vaivat tulivat polviin jo toista kymmentä vuotta sitten. Ehkä vaivat juontuvat urheilusta, lähinnä juoksusta. Vaivat ilmenivät siten, että yllättäen jompaankumpaan polveen tuli niin pistävä kipu, että kävely tai aiemmin juoksu oli keskeytettävä ja odoteltava hetki. Sen jälkeen matka taas jatkui. Siis kyseessä olivat tilapäiset iskut polviin. Juoksemaan olen pystynyt viimeksi vuonna 2005. Kävelyä harrastan edelleen golfkentällä ja aina silloin tällöin kivut yllättävät edelleen. Vaivan kanssa olen pärjännyt.

Muutama vuosi sitten halkoliiterissä tiputin vasemman ison varpaan päälle halon ja siitä tuli vaikea tulehdus, jonka lääkäri tulkitsi kihdiksi. Sain varulta kihtilääkityksen kevennettynä, koska en halunnut riskeerata golfkierroksia ja -kilpailuja. Kuitenkin jonkin ajan päästä tuli vastaavanlainen tulehdus, jonka jälkeen kihtilääkitys lisättiin normaaliksi. Kohtaukset ovat pysyneet sen jälkeen pois, mutta varpaiden nivelet kipeytyvät. Varpaita kipristellessäni kipu on tuntuva.

Toissa kesänä asentelin kiviä autokatokseen ja kulkuteille. Parin viikon kivien plaraus ja käsittely aiheutti vasempaan käteeni ns. tenniskyynärpäävaivan. Ammattilaisen ohjeilla sain vaivani kuriin, mutta kyynärniveleen on jäänyt kipu. Samoihin aikoihin vasempaan olkapäähän iski joku kipujuttu ja aiheutti liikeradoissa ongelmia.

Viime syksynä halkourakan jälkeen käsittelin oksia hakkeeksi. Oikeassa kädessä oli kirves, jolla naputtelin oksia koneeseen sopivaksi ja kas kummaa sain oikeaankin käteen tenniskyynärpään.  Edellisen talven opeilla hoidin käden jonkinlaiseen käyttökuntoon talven aikana. Onneksi vaivat eivät haitanneet hiihtoa tai muuta liikkumista, kivut tuntuvat pienessä nivelten liikuttelussa.

Talvella kirjoitin romaania kolme ja puoli kuukautta. Istumisurakan jälkeen tuolilta varomattomasti noustessani iski aina selkään kipu ja jalat meinasivat lähteä alta. Lisäksi käsien nimettömien sormien nivelissä on alkanut olla kipuja.

Siis noilla eväillä menin lääkärille. Hän riisutti vaatteet pois ja teki testejä. Ei sanonut olevan esimerkiksi reumaattisia vaivoja, koska lepokipuja ei ole. Varpaat hän pisti kihdin vaivaamiksi, polvet nivelrikkojen syyksi, kädet tenniskyynärpäiksi ja selän normaaliksi selkäkivuksi. Olkapäähän hän ei löytänyt mitään syytä. Sain kirjallisia ohjeita käsitellä kihtiä ja tenniskyynärpäitä sekä geeliä kipuihin ja parasetamoolia särkyihin! En voi väittää olevani  käynnin jälkeen yhtään viisaampi.

 

 

Ihmettelyä

                                          Sorjakin ihmettelee Kiantajärven rannalla.

Jälleen ihmettelyä

Meikäläinen joutuu jälleen tunnustamaan, että täytyy ihmetellä.

Facebook kaverini jakoi vasemmiston kansanedustajan kirjoittaman blogin.
Kirjoituksessa kansanedustaja kertoo, että köyhät joutuvat verojen maksajiksi!
Minä en tunne yhtään köyhää, joka maksaisi veroja. He kyllä kuluttavat ja käyttävät meidän tavisten maksamaa hyvinvointia, joka tietenkin heille kuuluukin. En minä sitä ihmettele, vaan sitä, että köyhät pystyisivät maksamaan hyvinvointimme. Matematiikka ei tuollaisiin toteamuksiin taivu.

En ole tutkinut mistä kansanluokasta verottajan laariin eurot pääasiassa kertyvät, köyhät eivät niitä kuitenkaan sinne tuo, siitä olen varma. Mutta kertyvätkö eurot normaaleilta työssäkävijöiltä keskiluokan kansalaisilta, vai rikkailta. Paha sanoa. Jos veroprosentteja tarkastellaan, niin siinä kyllä keskiluokan kansalaiset pärjäävät varsin hyvin. Heillä kun ei ole mahdollisuuksia juurikaan kikkailla pienentääkseen verorasitustaan, kuten rikkailla yleensä on. Pääomatulojen verotusprosentti on paljon matalampi kuin palkansaajalla, lisäksi heille löytyy muitakin mahdollisuuksia enemmän välttää veronkerääjän otetta.

Olen tullut huomaamaan, että meidän eläkeläisten veroprosentit ovat korkeammat kuin työssäoloaikana suuremmista tuloista. En kuitenkaan valita, sillä veroja on maksettava, jos haluamme elää hyvinvointiyhteiskunnassa.

Tietenkin köyhän ja rikkaan määritelmät kukin määrittelee näköjään eri tavoin. Minusta köyhä on sellainen, jolla ei ole mitään. Joko esimerkiksi viina, terveys tai muija on vienyt kaiken!

Nyt hallituksen muodostamisen jälkeen on alkanut itkut siitä, kun ohjelma vie rahoja tai muita juttuja. Muilta olisi saatu viedä, mutta juuri minun hyvinvointi tai toimiala olisi ollut se, että siihen ei olisi saanut mitenkään kajota.  Aika raadollista! Ja media tuntuu olevan näissä itkuvirsissä mukana hyvin tehokkaasti. AamuTV:n ohjelmat levittävät valitusta aika tehokkaasti.

Minä olen sitä mieltä, että meidän itse kunkin on osallistuttava talkoisiin, vain niin voidaan jollakin aikavälillä päästä irti velkaantumisesta.

En muista, että koskaan olisi hallitusta muodostettu noin asiantuntevasti kuin nyt tapahtui. Nyt olisi syytä unohtaa politiikka, josta en kyllä mitään ymmärrä, mutta tajuan, kun sen varjolla voidaan esittää vaikka mitä arvosteluja tai arvailuja.

Insinöörimaailmassa pääministerin käyttämällä tekniikalla saadaan monimutkaisetkin asiat prosessoitua pakettiin. Onneksi maan hyvinvointia vetää nyt lopultakin insinööri!

Tietenkin vasta ajan kanssa näemme, mitä hallituksen työ tuo tullessaan, mutta aloitus on ollut hykerryttävä.

KEVÄTTÄ ILMASSA

                                         Hirvihaaran sennuja harjoittelemassa viime kesänä!

Mäntsälään näytti kesä tulevan todella vauhdilla. Lumet lähtivät nopeasti, mutta sitten menivät jarrut päälle. Tuli kunnon takatalvi, jopa lunta tuli välillä niin, että autoon laiton talvirenkaat alle vasta pääsiäisen jälkeen. Hiihtokelitkin menivät lumien sulamisen myötä luonnonlumiladuilla, tykkilumiladulla olisi vielä päässyt hiihtelemään, mutta en viitsinyt sinne asti ajella joka päivä, joten laitoin sukset kesäteloille. Kuntokin meni influenssan myötä niin huonoksi, että hiihto ei tuntunut hyvältä, joten senkin vuoksi oli hyvä siirtyä kesäaikaan.  

Hirvihaaran Golfissa range avattiin heti maaliskuun alussa, mutta eipä siitä voinut paljon nauttia, kun välillä oli 15 senttiä lunta. Nyt olen käynyt lyömässä palloja puolenkymmentä kertaa. Ensimmäinen kerta oli se paras, lämpöä oli 7 – 8 astetta, oli sopiva tuuli, joten pallot lensivät hyvin. Osuin hyvin palloon, tuli paljon erinomaisia lyöntejä. Toinen kerta oli vielä hyvä, mutta kolmannella kerralla tulivat ne joka keväiset soketit. Nyt parilla kerralla olen yrittänyt rakennella lyöntiä uudelleen ja eilen oli jo vähän parempaa tekemistä. Täksi päiväksi katselin kenttiä, jonne olisi voinut mennä kierrokselle, mutta enpä raskinut.  Odotan oman kentän aukeamista kaikessa rauhassa.

Tasoitus lipsahti viime kesän hyvien kilpailujen johdosta singeliksi, joten se antaa tietenkin pientä boostia tekemiseen, mutta on melko varmaa, että kyllä se nousee kymppiin jo ekassa kisassa. Kuitenkin ukko alkaa olla pian seitsenkymppinen, lyönnit lyhenevät, mutta tarkkuus ei kuitenkaan enää parane. Mutta olen tyytyväinen, että ainakin kerran olin hetken singelipelaaja! Kahdeksantoista kesää se vaati. Toki välillä oli melkein kymmenen vuotta, että en pystynyt paljonkaan pelaamaan. Tasoitus jökötti koko ajan kuudentoista pinnassa, nyt oikeastaan kolmena viime kesänä olen voinut pelata enemmän ja paremmin tuloksin.

 

Sain romaanin oikoluentakuntoon. Olen tyytyväinen, kun sain rypistettyä tarinan reilusti alle kahden sadan sivun. Mietin kovasti, alanko tehdä tekstiä Päätalon mallin mukaan lähes tyhjästä, mutta en siihen lähtenyt. Minulle on kuitenkin tärkeämpää, että tarina etenee ilman krumeluureja. Saa sitten nähdä, mitä yleisö tykkää!

Lehtijuttuja on ollut harvakseltaan, mutta enpä niitä olisi ehtinyt kirjoittamaankaan, kun oli se päätyö romaanin kimpussa. Näljänkä -kirjaan toimittelin materiaalia, mutta en ole vielä nähnyt, mitä niistä on kirjaan mahtunut. Minulle luvattiin toimittaa kirjasta oma kappale, joten asia selvinnee lähiaikoina.

Olen paljon mietiskellyt viime aikoina, mitä taide oikeastaan ihmiselle merkitsee. Kuitenkin se on pinnalla elämässä melkoisen, jopa tuntuu siltä, että välillä liiankin runsaasti ainakin jossakin muodossa. Mutta pohdinnat ovat pahasti kesken. Ehkä kuitenkin insinöörimäinen ajatteluni tulee vaikuttamaan lopputulemaan, mutta katsotaan, pääsenkö joskus johonkin tulokseen. Sitäpä jään edelleen pohtimaan!