Mäntsälään
näytti kesä tulevan todella vauhdilla. Lumet lähtivät nopeasti, mutta sitten
menivät jarrut päälle. Tuli kunnon takatalvi, jopa lunta tuli välillä niin,
että autoon laiton talvirenkaat alle vasta pääsiäisen jälkeen. Hiihtokelitkin
menivät lumien sulamisen myötä luonnonlumiladuilla, tykkilumiladulla olisi
vielä päässyt hiihtelemään, mutta en viitsinyt sinne asti ajella joka päivä,
joten laitoin sukset kesäteloille. Kuntokin meni influenssan myötä niin
huonoksi, että hiihto ei tuntunut hyvältä, joten senkin vuoksi oli hyvä siirtyä
kesäaikaan.
Hirvihaaran Golfissa range avattiin
heti maaliskuun alussa, mutta eipä siitä voinut paljon nauttia, kun välillä oli
15 senttiä lunta. Nyt olen käynyt lyömässä palloja puolenkymmentä kertaa.
Ensimmäinen kerta oli se paras, lämpöä oli 7 – 8 astetta, oli sopiva tuuli,
joten pallot lensivät hyvin. Osuin hyvin palloon, tuli paljon erinomaisia
lyöntejä. Toinen kerta oli vielä hyvä, mutta kolmannella kerralla tulivat ne
joka keväiset soketit. Nyt parilla kerralla olen yrittänyt rakennella lyöntiä
uudelleen ja eilen oli jo vähän parempaa tekemistä. Täksi päiväksi katselin
kenttiä, jonne olisi voinut mennä kierrokselle, mutta enpä raskinut. Odotan oman kentän aukeamista kaikessa
rauhassa.
Tasoitus lipsahti viime kesän hyvien
kilpailujen johdosta singeliksi, joten se antaa tietenkin pientä boostia tekemiseen,
mutta on melko varmaa, että kyllä se nousee kymppiin jo ekassa kisassa.
Kuitenkin ukko alkaa olla pian seitsenkymppinen, lyönnit lyhenevät, mutta
tarkkuus ei kuitenkaan enää parane. Mutta olen tyytyväinen, että ainakin kerran
olin hetken singelipelaaja! Kahdeksantoista kesää se vaati. Toki välillä oli
melkein kymmenen vuotta, että en pystynyt paljonkaan pelaamaan. Tasoitus
jökötti koko ajan kuudentoista pinnassa, nyt oikeastaan kolmena viime kesänä
olen voinut pelata enemmän ja paremmin tuloksin.
Sain romaanin
oikoluentakuntoon. Olen tyytyväinen, kun sain rypistettyä tarinan reilusti alle
kahden sadan sivun. Mietin kovasti, alanko tehdä tekstiä Päätalon mallin mukaan
lähes tyhjästä, mutta en siihen lähtenyt. Minulle on kuitenkin tärkeämpää, että
tarina etenee ilman krumeluureja. Saa sitten nähdä, mitä yleisö tykkää!
Lehtijuttuja
on ollut harvakseltaan, mutta enpä niitä olisi ehtinyt kirjoittamaankaan, kun
oli se päätyö romaanin kimpussa. Näljänkä -kirjaan toimittelin materiaalia,
mutta en ole vielä nähnyt, mitä niistä on kirjaan mahtunut. Minulle luvattiin
toimittaa kirjasta oma kappale, joten asia selvinnee lähiaikoina.
Olen paljon
mietiskellyt viime aikoina, mitä taide oikeastaan ihmiselle merkitsee.
Kuitenkin se on pinnalla elämässä melkoisen, jopa tuntuu siltä, että välillä liiankin
runsaasti ainakin jossakin muodossa. Mutta pohdinnat ovat pahasti kesken. Ehkä
kuitenkin insinöörimäinen ajatteluni tulee vaikuttamaan lopputulemaan, mutta
katsotaan, pääsenkö joskus johonkin tulokseen. Sitäpä jään edelleen pohtimaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti