70 täyteen lauantaina!

Onneksi ei sentään ikä tullut vielä noille lukemille, mutta kesän golfkierrosten määrä kipusi seitsemään kymppiin lauantaina. Töissä ollessani sain kesäisin kierroksia nippa nappa 30, ja masennuksen vuosina vain joitakin, niin golfailu on lisääntynyt melkoisesti. Viime kesänä taisin päätyä hieman alle kuudenkymmenen lukemiin, vaikka silloinkin oli ihan hyvä kesä. Tänä kesänä kierroksia olisi tullut varmaankin yli kahdeksankymmenen, mutta kun särjin ukkovarpaani syyskuun alussa, niin tahti melkein pysähtyi siihen.

Kun kierroksella kävellään sellaiset lähemmäs kymmenen kilometriä, niin kävelyä tuli siten lähes 700 km. Minun keskikierrosaikani oli ehkäpä kolme tuntia, kun monet kierrokset huitaisin aamuisin yksikseni, joten kävelytunteja tuli 210. Melkoinen kilometri- ja tuntimäärä tällaiselle vanhalle ukolle!

Parasta tietenkin oli, että pelaamiseni nousi uudelle tasolle tänä kesänä, tasoitukseni kävi jo lukemissa 10,9, mutta tällä hetkellä se on 11,2. Toki varpaan särkymisestä johtuen en nyt pysty lähellekään noita lukemia, mutta kesällä oli todella kiva pelata, välillä peli sujui aivan halutulla tavalla. Se oli nautittavaa!

jatkopähkäilyjä!

Meillä oli kolmisen viikkoa Audi TT:n hankkimisen jälkeen perjantaina lähtö Ouluun ja Pudasjärvelle. Uuden umpion piti tulla viikon päästä tilauksesta Audi Centeriin Vantaalle, mutta tekstiviestiä ei vaan kuulunut, vaikka tilauksesta oli jo melkein kaksi viikkoa. Keskiviikkona sitten hermostuin ja soitin liikkeeseen ja umpiohan olikin jo tullut. Milloin se oli saapunut, minulle ei kerrottu, mutta jotenkin aiempaan peilaten epäilys heräsi, että tekstiviestin lähettäminen oli yksinkertaisesti unohtunut. Työnjohtaja, jonka kanssa asiaa setvin, oli ensin sitä mieltä, että vaihto menee väkisellä viikonlopun yli. Kun kerroin tarkemmin tilanteestani ja tulevasta matkasta, niin minuun luvattiin ottaa yhteyttä seuraavana päivänä, jos vaihto vain järjestyisi.

Siinä vaiheessa alkoi keittää, ja kirjoitin korjaamopäällikölle ja ehkä joillekin työnjohtajille sähköpostin , jossa kerroin, että nyt alla on noin 30. ajoneuvo (tarkka taitaa olla 31, kun kilpureita ei lasketa), ja noin ihmeellistä asiakaspalvelua ei aiemmin ole kohdalle sattunut, vaikka jonkinlaisia ongelmia on ollut joskus muidenkin autojen kanssa. Mm. Ford Sierra 2,0 iS, jonka tyhjäkäyntiä korjaamo yritti pistää kuntoon lukuisia kertoja vuoden aikana. Mutta silloinkin sain aina pyytämättä rattaat alleni ilman korvauksia, että töihin pääsin.

Seuraavan aamuna nimetty kaveri soittikin, ja työ järjestyi perjantaiaamuksi. Minulle luvattiin jopa auto, jolla pääsisin käymään jossakin työn aikana. Vaikutti kohtuulliselta!

Aamulla menin Audi Centeriin, mutta auto luvattiin vasta klo 16, jolloin meidän piti olla jo tien päällä kokka kohti pohjoista. Työnjohtaja sanoi, että koetaan pistää ajokki kuntoon klo 14 mennessä, jolloin vielä ehtisin hyvin aiottuun aikatauluun. Sijaisautosta kaveri ei puhunut mitään, mutta minä kysyin asiaa, ja niinhän sain alleni koeajoauton Audi A1 1,4 TSi Start Stop DSG:n. Koska autoni luvattiin vasta klo 14, pöräytin pikku Audilla Mäntsälään. Kotipihalla vasta huomasin, että Audin bensamittari oli punaisella ja varoitusvalokin yritti viestittää, että bensaa tarvittaisiin lisää. Paluumatkalla minun oli ostattava 6 l bensaa, että varmasti pääsisin perille.

Klo 14 ei autoani näkynyt missään, ja minulle kerrottiin, että mekaanikko oli mennyt autolla juuri koeajolle. Jonkin ajan kuluttua minulle kiikutettiin avaimia ja lasku n 1100 €. Olin pyörtyä, koska olin varautunut aiemmin minulle kerrotuun hirveältä tuntuvaan 800 €:n maksuun. Siis Audi TT:n umpion vaihto maksoi 2200 €, josta työn osuus oli n. 900 €. Hyvää tienestiä Audikorjaamolla! Saattoi Herttonimen VV vaihtoautokeskuskin hieman haukotella, kun ilmeisesti heillekin oli markkinoitu 800 €:n hinta. Minulla oli jo kiire, joten vingutin Visaa ja lähdin matkoihini. Laskussa oli mekaanikon maininta, että moottoritilassa on suojaamattomia sähköasennuksia. Piuhat olivat kyllä konetilassa, mutta vielä kylminä, koska en ollut löytänyt turvallista plussaa mistään. Piuhat olivat olleet kokeiluissani, ja nyt ovat tietenkin asialliset, kun sen plussan erään audistin neuvon mukaan löysin valokytkimeltä.

Kotona huomasin autokatokseen ajaessani, että vaihdetun umpion valokeila näyttää alemmaksi kuin toinen. Siksi hain työkalut, mutta uuden umpion korkeussäätö ei toiminut ja minun oli hieman laskettava vasenta, että valot näyttäisivät suunnilleen samoin. Reissuun päästiin lähes tavoiteajassa. TT:llä oli ilo lasketella, vaikka päivän tapahtumat kyllä korpesivat.

Heti maanantaina tein reklamaation Audi Centerin korjaamopäällikölle, koska en sulattanut maksamaani hintaa moisesta työstä, joka olisi käsitykseni mukaan kuulunut konsernin piikkiin kokonaisuudessaan. Olin ollut yhteydessä Autoliiton lakimieheen ja hänen mielestään osakompensaatio tuollaisissa vioissa on hyväksyttävää, koska saan maksulleni vastineeksi kuitenkin uuden umpion. Entistä umpiota en saanut itselleni, vaikka sitä erikseen pyysin!

Seuraavana päivän korjaamopäällikkö soitti ja valitti saamaani kohtelua. Lisäksi hän lupasi palauttaa 300 €, joten loppujen lopuksi selviydyin aikasemmin luvatulla 800 €:lla. Vaikka olin ehkä saanut ansioni mukaan, niin en malttanut huomauttaa korjaamopäällikölle, että minusta korjaamon on aina vitkastelematta hoidettava alta pois sellaiset viat, jota vaikuttavat suoraan liikenneturvallisuuteen, ja valot näin syksyllä kuuluvat ehdottomasti kiireellisten töiden kategoriaan. Huollot voivat odottaa enemmän, koska niissä ei yleensä olla aivan jäniksen selässä.

Tiistai-iltana lähdimme serkun kanssa enovainajan vaimon hautajaisiin Suomussalmelle. Minun ei tarvinnut ajaa metriäkään, kunhan istuin autossa painona. Keskiviikkona hautajaisten jälkeen lähdimme takaisin. Paluumatka olikin lähes koko matkan vesisateessa, ja Suomussalmella satoi jopa ensilumet.

Lehtijuttuja väänsin kolme kappaletta viikonlopun aikana ja nyt alkuviikosta. Koululiikuntaliiton vapaapainin mestaruuskisoista tein jutun ja kahdesta eläkeläisyhdistyksestä. Meille avustajille luvattiin jopa koulutusta, jota otankin mielihyvällä vastaan. Näin omaan blogiin voin kirjoittaa aivan omalla tyylilläni, mutta lehtijutuissa ei ehkä saa menetellä samoin. Käsittääkseni täytyy pysyä asialinjalla koko ajan!

päivittelyjä!

Olen ollut kolmisen viikkoa audistina, eikä olo ole ollut herkkua kaikin ajoin. Ajokokemukset ovat kyllä nautinto, auto on vakaa, tehoa vähintään riittävästi ja äänikin on ehkä hieman hiljaisempi sisällä kuin Fiestassa oli.

Siinähän kävi niin, että jo heti toisena päivänä alkoi oikea xenon pätkiä syttymisvaiheessa ja vähitellen tilanne on huonontunut niin, että vain lämpöisenä ja kuivana lamppu syttyy. Olin tietenkin yhteydessä myyjään heti ja kuvittelin, että saan sieltä apua ongelman ratkaisuun, mutta apua ei tullut. Insinöörinä aloin tutkia xenonien toimintaa ja kuvittelin, että polttimon vaihtamalla saan tuiketta silmään. Polttimo maksoi 78 €, mutta valoa ei lamppuun löytynyt. Oli muuten melkoisen vaikea vaihtaa, matkalla tuskin moiseen hommaan ryhtyisin. Noin varmasti ajattelevat ne lukuisat teillämme yksisilmäisillä ajokeilla ajelevat.

Opiskelin lisää tekniikkaa, liityin Audi Clubiin ja pääsin tutkimaan, millaisia valo-ongelmia muilla audisteilla on ollut. Yllättäen aika monella! Siispä opin, että xenonit tarvitsevat ballastin ja sytyttimen. Monissa valoissa ne on ympätty yhteen pakettiin, mutta TT:ssä ne ovat erikseen. Siksipä etsin netistä kyseisiä komponentteja myyviä, ja myös TT-ajokkiin sieltä löytyi tavaraa. Näine tietoineni menin kiertelemään paikallisia korjaamoja, josko ne vaihtaisivat minulle nuo molemmat tai edes rikkinäisen yksikön. Korjaamot möivät vain myötätuntoa, sanoivat, että Audin korjaamot hoitavat. Silloin oli ensimmäisen viikon perjantai-ilta.

Tuli lauantai ja lähettelin auton myyjälle sähköpostiviestin, että mitäs nyt tehdään. Palauteviestissä tuli tieto, että kaveri on poistunut lomalle. Siksi soitin myyjäliikkeen eräälle toiselle myyjälle, joka kertoi, että tilaa aika Audi Centeristä, jossa tutkitaan, missä vika.

Maantaina soitin Vantaan Audi Centeriin, mutta minulta otettiin vain yhteystiedot, koska huolto oli niin varattu, että vastaajaa ei löytynyt. Iltapäivään odottelin soittoa, mutta eipä sitä kuulunut, joten soitin itse korjaamopäällikölle. Hän kehotti minua ajamaan tiistaiaamuna klo 7.30 pikahuoltoon, jossa katsottaisiin, mitä autolleni voitaisiin tehdä. Mennessäni paikalle, oven takana odotteli herrasmies ovien aukaisemista ja minä liityin joukkoon. Vähän ajan päästä marssi myymälän tiloista nuori nainen myös odottelemaan. Ovet avautuivat ja nainen ohitti minut tyylikkäästi vasemmalta tiskille, joten minä olin kolmantena. Ajattelin, että onhan tässä eläkeläisenä aikaa odotella.

Menin myymälään, jossa tutkin kaikki uudet Audit, join välillä kupin kahvia ja menin tutkimaan liikkeen vaihtoautot. Kävin jopa joissakin istumassa. Pari tuntia meni niisä aika mukavasti, mutta ihmettelin, kun autoni oli edelleen pihalla. Menin kyselemään, että milloinka minun autoni pääsee käsittelyyn, että pääsisin joskus poiskin. Korjaaja sanoi, että minun auto otetaan viimeiseksi, koska siinä on niin kova homma, mutta minulle lähetetään kyllä tekstiviesti, kun saan autoni hakea. Minulle tuota ei passannut kertoa jo heti aamulla! Onneksi sain Golfin, jolla pääsin tyttäreni luokse Hyrylään. Golfin saadessani minulle kerrottiin, että kuuteen mennessä auto on palautettava. Odottelin pitkän päivän, mutta tekstaria ei kuulunut! Vähän ennen viittä lähdin katsomaan tilannetta. Autoni oli jo pihalla, mutta tekstiviesti oli unohdettu lähettää. Minulle kerrottiin, että koko umpio menee vaihtoon, siis sytyttimiä tai ballasteja ei saa erikseen. Osa oli pistetty tilaukseen Saksasta ja toimitusaikaa oli kuulemma viikko. No viikko kului, kului toinekin, kunnes tänään sitten soitin päivittääkseni tilanteen. Osa olikin liikkeessä, mutta tekstiviestiä vaan ei ollut lähetetty. Asentaminenkin kuulemma menee mitä todennäköisimmin ensi viikkoon. Minulla on lähtö Pudasjärvelle nyt perjantaina, joten olisi ollut ihan kiva saada kunnon valotkin matkalle! Siis tuollaista palvelua tarjoaa Audi Center! En suosittele!

Tässä välillä olen perehtynyt Audin rakenteisiin, kun olen asentanut siihen päiväajovalot, että seuraava xenon poksahtaisi vähän tuonnempana. Valojen asennuksen sain tehtyä mukavasti, mutta turvallisen plussan saanti onkin ollut työlästä. Nykyautoissa kun ei ole perinteistä puolaakaan, josta jännitteen releelle olisi saanut kätevästi. Tietokonepiuhoista ei kärsi ohjauksia ryövätä, silloin saattaisi toiminta loppua kokonaan myös koneen osalta.

Audi Clubin keskustelupalstalle tein kyselyn, ja neuvoja on tullut - tosin ei vielä sellaista, että olisin saanut kytkennän toteutettua. Ajokin kojelaudan osaan jo purkaa ja koota melko kätevästi kuin myös moottoritilan suojamuovitkin. Olen tilannut englanninkielisen korjausoppaan, mutta posti ei ole sitä vielä kotiin kantanut. Ehkäpä kirja paljastaa TT:n sähkökytkentöjen salat!

Mäntsälälehden apulaistoimittajana olen saanut läpi jo neljä juttua. Ihka ensimmäinen oli juttu kansallisten seniorien toiminnasta, sitten enduron SM-kilpailuista, Hirvihaaran Golfin osakasscramblestä ja auton rengastusasiasta. Nyt työn alla on juttuja muista eläkeläis- ja senioriyhdistyksistä. Ongelmana on saada ihmisiä jututettavaksi, pelkäävät julkisuutta. Mutta teen jutut siihen tahtiin, kun tietoja saan.

Varvaskin alkaa olla jo ihan hyvässä kunnossa. Olen jo kävellyt kaksi kierrosta kentällä, eikä varvas juurikaan niistä kärsinyt. On varmasti ihan priimakunnossa, kun päästään hiihtokauteen.

pari kipeää juttua

Olen tosiaan kirjoitellut tälle foorumille nykyään harvakseen, kun on tuntunut siltä, että ei ole enää mitään sanottavaa. Sitäpaitsi pestauduin paikallislehteen avustajaksi tekemään juttuja iltaisin ja viikonloppuisin. Kumma, kun aamuyöllä neljän paikkeilla alan miettiä, mitä ja mistä aiheista kirjoittaisin toimitukselta tulevien juttuaihioiden lisäksi. On kuin olisin töissä!

Nyt ajattelin kuitenkin pistää pari asiaa tänne mustaan aukkoon.

Golfturneen jälkeen olen viikon lepäillyt ja hoivaillut kipeää ukkovarvastani. Heti maanantaina soitin tervariin, josta passitettiin suoraa päätä kihtikokeeseen. Ilmeisesti vaivani sopi kihdin oireisiin. Tiistaiaamuna soitin uudelleen ja selvisi, että ei ollut kihtiä, ja sain vastaanottoajan lääkärille heti samaksi aamuksi. Diagnoosi ei varmentunut, mutta yksi arvaus oli hiusmurtuma. Siksi sain lähetteen röntgeniin, ja iltapäivällä oli jälleen soitettava tervarin ajanvaraukseen. Pääsin kuvaukseen seuraavaksi aamuksi. Torstaiaamuna sain soitella jälleen ajanvaraukseen puhelinajan varatakseni. Lääkäri soitti parin tunnin päästä ja kertoi, että olin välttynyt murtumalta kalikan tippuessa varpaalleni, mutta kertoi luukalvon vaurioituneen ja nivelessäkin oli kuulemma jotakin ylimääräistä - ilmeisesti nestettä. Sain vakuuttelut, että kuukauden päästä minulla on käyttökelpoinen ukkovarvas. Jos ei ole, niin sitten on otettava uudelleen yhteyksiä tervariin. Ja kyllähän tuo on nyt jo melkoisen hyvässä kunnossa, kun olen pitänyt kovapohjaisia vaelluskenkiä jalossani aina ulkona ollessani. Mutta vasempaan polveen on alkanut pistää, kun olen joutunut kävelemään viikkotolkulla ihan ihmeellisesti.

Kirjoitin joskus aikoja sitten, että etsiskelen Fiestan korvaajaksi Audin TT-ajoneuvoa. Olen käynyt katselemassa netistä suunnilleen päivittäin tarjontaa, ja aina silloin tällöin siellä onkin ollut mielenkiintoisia tapauksia. Olen käynyt joutessani melko monta tyyppiä katsomassakin ja jopa ajamassa, mutta ei ole oikein kolahtanut, ei päästy mielestäni hyväksyttäviin kauppaehtoihin. Jätin aina harkintaan ja harkinnan jälkeen yleensä auto oli jo mennyt. Mutta eipä minulla ollut mitään aikataluja, joten en stressiä ottanut.

Mutta keskiviikkona kolahti. Oli sopivan ikäinen, sopivasti ajettu ja netissä ihan siistin näköinen. Pistin yhteysottopyynnön, ja pian postilaatikossani oli tarjous vaihdosta. Minun oli pakko soittaa tarjouksen tehneelle, koska Fiestastani tarjottiin tässä tapauksessa vähiten, mitä kukaan koskaan oli tarjonnut. Monta kertaa sanoin myyjälle, että lopetetaan puhelu, koska olemme niin kaukana. Myyjä ei kuitenkaan antautunut, vaan laski ja laski aina uudelleen. Lopulta myyjä sanoi, että tule näyttämään autoasi, jos se on sellainen kuin kuvailin, niin katsotaan. Sen verran positiivisesti ajattelin tilanteesta, että nakkasin talvirenkaat mukaan, mutta vara-avaimia tai rekkarin teknistä osaa en mukaan ottanut.

Ensin katsottiin Audi, joka oli juuri sellainen kuin se oli ollut kuvissakin. Suhteellisen siisti ja onneksi vielä kangasverhoilulla - sekin miellytti. Kesärenkaat olivat parhaat päivänsä nähneet, mutta talvipyörät olivat hyvät. Myös lokilämmitys ja sisätilapistoke yllättivät positiivisesti.

Fiestan myyjä tutki ja kävi ajamassa mutkan ja totesi auton olevan kertomassani kuosissa ja kunnossa, joten seuraavaksi oli Audin koeajo. Sain aikaa tunnin tutkia ajokkia, mutta totesin jo alle kymmenen kilometrin lenkillä, että ajoltaan on OK. Tullessani pihaan, huomasin, että ovien kauko-ohjaus ei toiminut, joten pistin auton lukkoon avaimella.

Sitten ryhdyimme paperihommiin. Ilmeisesti tinkaamiseni oli ollut tiukkaa, kun myyjä ei suostunut edes antamaan paristoja (2,25 €/kpl tarvikeliikkeessä)kauko-ohjaimiin. Kotiin ajelin tyytyväisenä, auto toimi hyvin ja mukaan mahtuivat myös talvirenkaat, vaikka TT pieni auto onkin. Oli vähän sellainen tunne kuin pikkupoikana tikkunekun saadessani!

Torstaina meillä oli meno Sippolaan tyttäremme poikien syntymäpäiville. Nuorempi tyttäremme oli lähdössä mukaan ja ehdottomasti halusi päästä TT:n kyytiin, vaikka takapenkki on todella ahdas. Mutta hyvin hän siellä jaksoi istua. Huomasin, että oikea xenon välkyy ennen ryhtymistään tuottamaan valoa. Tilasin netistä uudet polttimot, mutta perjantaiaamuna ei valo syttynyt enää lainkaan, joten kunnollisena lainkuuliaisena kansalaisena meni tarvikeliikkeeseen ja ostin uuden polttimon. Maksoi 78 €. Asensin polttimon, mutta ei saatua valoa kansalle. Koslasta oli mennyt se kalliimpi osa, sytytin, rikki.

Mäntsälästä en löytänyt firmaa, joka olisi pystynyt tähän hätään auttamaan, vaikka tuntemani paikat kiersinkin.

Tänä aamuna laitoin viestin auton myyjälle, että nyt tarvitsen apua, auto tarvitsee pikaisesti valot, koska joudun ajelemaan juttuja tehdessäni joka päivä liikenteessä. Poliisihan voi vaikka sakottaa! Vastaviesti tulla kopsahti laatikkooni, mutta myyjä on lomalla ainakin viikon verran. Laajensin viestin jakelua ja hetki sitten sain luvat tilata ajan Audi Centeristä yksikön vaihtoon. Toivottavasti siellä ei ole pitkiä jonoja!

Nyt on maassamme edes yksi asiallinen Audi-kuski. En ainakaan tahallisesti koheltele liikenteessä. Kun virheitä syntyy, niin ovat täysin tahattomia.

15. golfturnee - SGT

Golftapahtumamme alkoi siis 15 vuotta sitten. Olimme Mikan kanssa suorittaneet keväällä green cardin ja syksyllä teimme sitten historian ensimmäisen SGT -kiertueen. Koko 8-miehinen joukkue on kasaantunut vasta vuosien saatossa, kun pääosa joukosta oli jo siirtynyt pois samasta työpaikasta. Tällä hetkellä enää kaksi kaveria nauttii alkuperäisen työnantajamme palkkaa. Minä olin siis mukana heti alusta alkaen, mutta 2000-luvulla jouduin olemaan pois joistakin kiertueista piehtaroidessani vaikean masennuksen kourissa. Tämän vuoden kiertue oli kolmas peräjälkeen, ja ehkä tämä oli samalla myös minun viimeinen mukanaolo. Alan olla jo liian vanha tällaisiin karkeloihin, vaikka tänä vuonna peliseura oli todella kivaa ja kannustavaa. Muuten tilanteeni oli hankala, koska vasemman jalan ukkovarpaani tuotti tuskaa joka ikisellä askeleella.

Auragolfiin starttasi ensimmäisenä kuvan ryhmä. Veijon peli Aurassa ei luistanut aivan ensimmäisen kierroksen malliin ja niinpä hän siirtyi Aurinkogolfin ratkaisevalle kierrokselle toiseen ryhmään.

Auragolfiin lähti toisena kuvan ryhmä. Juhalla peli sujui mukavasti ja sunnuntaille hän siirtyi tuloksensa mukaisesti huippuryhmään.

Veijo on lähes alusta asti hoitanut kierrosten järjestelyt mallikkaasti. Suuret kiitokset hänelle siitä! Tässä Veijo pistää putin reilaan, ja se kyllä hänellä kulkeekin.

Mika on ainut, joka on osallistunut ihan jokaiselle turneelle.

Mika virittelee puttejaan kierrosta varten. Hyvin virittelikin, kun paikka huippuryhmään oli selviö.

Reijo miettii, miten sen pallon saisi upotettua mahdollisimman vähillä puteilla. En tiedä olivatko putit Reijon tuloksen ratkaisevana tekijänä, mutta me pelailimme suunnilleen samoja tuloksia.

Näyttääköhän Kari tässä kuinka vähän ne putit voivat mennä ohi?

Kari toteaa, että golfpallokin on pyöreä. Nyt putti on kohdistettu ja kierros sitten näyttää, miten se osa-alue toimii.

Juha ja Aapo joutuivat enteellisesti yhteiskuvaan Auragolfiin valmistautumisessa. He ratkaisivat Aurinkogolfin kierroksella tämän turneen voiton. Aapo viime vuoden voittajana joutui luovuttamaan haarikan Juhalle tämän vuoden kiertueen voiton merkiksi. Onnea Juhalle!

Aapo virittelee puttia kohdalleen, mutta se ei sitten ihan riittänyt.

Olen siis mietiskellyt, että nämä kiertueet saavat minun osaltani nyt päätöksen, ellei ihan ihmeellistä talven aikana tapahdu. Tunnen olevani siis liian vanha tällaisiin kapinoihin. Ehkä tänä vuonna ajatuksiini tuli lisäpontta, kun en ollut edes kunnolla kävelykunnossa - sain pinnistellä, että pysyin toisten mukana. Kierroksilla tein tämän kesän toiseksi huonoimman, huonoimman ja selkeästi huonoimman tuloksen, siis kolme heikkoa kierrosta. Muuten tämä kesä on mennyt pelillisesti erittäin hyvin, joten ehkä siksi nyt saamani tulokset tuntuvat surkeilta. Se, että jäin häntäpäähän ei ole ratkaiseva, vaan se, miltä peli tuntui, ja nyt pelit olivat surkeita!

Mutta katsotaan, miten terveys kestää ja tehdään lopullisia päätöksiä sitten. Vanha sananlasku kertoo, että vuosi lapsen kasvattaa ja vanhan vanhettaa. Se on pidettävä mielessä.

Hyvää syksyä!

hyppy menneisyyteen!

Jokamiesluokan SM-kilpailut Hyvinkäällä. 1. lähdössä näyttää viime vuoden mestari J-P Rajala vähän mallia muille.

Me ihmiset käymme erilaisissa tapahtumissa. Lauantainakin olisi ollut tarjolla muutakin huvia, esimerkiksi Järvenpäässä puistobluesia, halkojen tekoa tai golfkierrosta, mutta meikäläisen tie johti Hyvinkäälle katsomaan, miten äijät ja puolenkymmentä hameniekkaa pystyivät hallitsemaan kisavälineitään. Tapanani on vuosittain käydä muutramissa erilaisissa moottoriurheilutapahtumissa. Ajoin itsekin autourheilu-urani alkuaikoina nimenomaan jokamiesluokkaa - jokkista.

Kuitenkin melko pian siirryin ajamaan rallisprinttiä, koska totesin sen sopivan paremmin minun luonteelleni. Jokkis on kontaktilaji ja sopii siten paremmin hieman erityyppiselle ihmiselle. Aina olen arvostanut jokkiskuskien taitoja kehitellä mitä mielikuvituksellisimpia ajovälineitä ja todella hyviä ajotaitoja. Olenkin joskus leikkimielellä sanonut, että Suomesta löytyy sata Loebin vertaista ajomiestä nimenomaan jokkiskuskien joukosta. Väitettäni en tosin pysty todistamaan koskaan, mutta tuollainen vertaus on vuosien varrella iskostunut mieleeni monien rallien ja jokkiskisojen katsomoissa.

Tässä kuvassa näkyy, että aina joskus jokkismiehelläkin lipeää joko kaverin hieman avustaessa tai liian kovan yrityksen seurauksena. Ja kiepeistä syntyy kuvassa näkyvä pölypilvi. Kaksi Fiatia on jo päässyt irti ja ajokaavion mukaan ovat menossa suoraan sunnuntaille.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kurveihin sulloudutaan tappi- ja kylkituntumassa ja toivotaan, että latua olisi omalle ajokille auki kärkisijoille. Fiatit ovat tässäkin lähdössä valttia.

Minä arvostan nykyään erilaisia ajokkeja. Tässä on Rädyn Markon Imp. Tämäkin merkki pysyy mukana AKK:n mielestäni virhepäätöksen seurauksena. Aikoinaan AKK katsoi karsaasti, kun kuplat olivat aina kärkisijoilla, ja niin se synnytti säännöstön, joka salli autoihin vierasmoottorit ja vaihteistotkin. Impeissä kuten myös Fiateissa mylvii jonkun muun ajokin kone, ja vaihteita hämmenetään alunperin kuplissa olleissa vaihdelaatikoissa. Jokkisväki tuottaa tälläisia kilpalaitteita kuin tyhjää vaan!

Jotkut yrittävät mennä eksotiikassa vieläkin eteenpäin. Kuvassa on Fiatien pölyissä ajelemassa eräs harvinaisuus etuvetoinen Honda. Täksi kaudeksi AKK keksi pistää autojen minimipainoja n. 60 kiloa ylöspäin, jotta näitä uudempikorisia autoja tulisi pelikentille mukaan, mutta eipä niitä näissä karkeloissa montakaan näkynyt. Yksi VW Polo siellä oli, mutta sekin oli tehty takapuuppariksi.

Tämä NSU oli todella siisti, mutta on toteutettu samoilla periaatteilla kuin Fiatit tai Impit.

Tuollaiseen kokoelma-autoon tarvitaan monta osienluovuttajaa, kun vaihteisto ja taka-akselisto pitää saada jostakin kuplasta, moottorina käytetään Fiatin twim cameja ja nykyään melko useasti myös Golfin konetta. Toki moottoreina voidaan käyttää monen muunkin merkkisissä autoissa voimaa tuottaneita koneita, jopa kuplankin moottoreita näkyy näissä kokoelmateoksissa. Päätavoitteena on saada ajokki viivalta hätäisesti baanalle.

Katsoin AKK:n sivuilta tulokset ja Harjun Antti oli ollut kisan voittaja - jo neljännen kerran. Onnittelut!

Olen mielenkiinnolla seurannut, miten jokkiksella menee. Juuri tällä hetkellä rivit ovat melkoisen hajanaiset. Maassamme on kolme instanssia, jotka pyörittävät samantapaista kilpakarusellia, ja se on mielestäni aivan liian paljon. Viimeisin hajaannus tapahtui viime talvena, kun osa jokkikisailijoista tympääntyi AKK:n viisauteen hoidella asioita ja perusti rinnakkaisen organisaation pyörittämään kisailemista periaatteissa samoilla AKK:n säännöillä - se kolmas toimii hieman eri säännöillä.

Kun minäkin aloitin jokkiksen, niin silloin ei ollut lainkaan varmaa, että mahtuu edes kisoihin. Monta bumerrangia tuli. No nyt jokainen pääsee kisailemaan, joten siinä mielessä asiat ovat paremmin!

viikonloppu taannehtivasti

Hetekanpohjahäkkyrä!

Lauantaiaamuna kello pärisi minuuttia vaille 4. Keittelin kaurapuuron ja kupin kahvia ja niiden nauttimisen jälkeen päräytin Fiestan tulille puoli viiden aikoihin. Shelliltä kävin automaatista hakemassa vähän käteistä ja polkaisin moottoritielle pohjoista kohti. Ensimmäisen tunnin aikana joillakin suorilla tuli aurinko vastaan pitkillä, piti oikein kunnolla keskittyä, että pysyin oikealla ajouralla.

Liikenne oli hiljaista Mikkeliin asti. Muutamia rekkoja ohittelin ja minustakin meni joku vielä kiireisempi ja maksukykyisempi vauhdilla ohi. Minun matkani taittui ihan nimellisten nopeuksien mukaan. Fiestassa on todella kätevä autopilotti. Siihen voi navigaattorin avulla etukäteen ohjelmoida kolme eri nopeutta ja ajossa tarvitsee vain painaa oikeasta napista, niin nopeus pysyy sallituissa rajoissa. Lapinlahdella kävin tankkaamassa kulkupelin ja ryystämässä kupin kahvia. Olin Kajaanin linja-autoasemalla jo kymmeneltä, siis puoli tuntia ennen h-hetkeä. Parkkipaikalla oli Tuomo P jo odottelemassa ja vähitellen paikalle kertyi koko tapahtumaan osallistuva joukko.

Siinä tervehdimme toisiamme. Kaikki tunsivat vielä toisensa, vaikka olimme juhlistamassa 40 vuotta sitten päättynyttä opiskelua Kajaanissa. Toki vastaavia tapahtumia on ollut viiden vuoden välein, joihin minäkin olen osallistunut muutamia kertoja. Tietenkin jokaisen olomuodoissa oli tapahtunut kehitystä. Hiukset olivat melko tyypillisesti jo arvokkaasti harmaantuneet, joillakin ne olivat jopa tyylikkäästi lakipisteestä hävinneet. Kummallisesti hyvin monella oli sierainten alle kasvanut tupsu, ja olipa jollakin lähestulkoon vanhan ajan levyparta.

Emme jääneet bussiasemalle ihmisten töllisteltäviksi, vaan suuntasimme Sotkamon suuntaan korpeen. Kävimme illanviettopaiksassa Loma Perkkiössä, jonne jätimme muutaman ylimääräisen auton ja jatkoimme matkaa eteenpäin.

Tulimme paikkaan, jossa ajeltaisiin lähestulkoon hetekanpohjilta näyttävillä ajokeilla. Neljä pyörää ja ratti niissä oli, etupäässä ei ollut lainkaan jousitusta tai jarruja, jotka molemmat olivat sitten takapäässä. Perässä oli myös työntövoiman antava peräti 9 hevosvoiman tehopaketti. Kuskille oli muovipenkki ja neljän pisteen turvavyöt, jotta ohjastaja pysyisi penkissä. Saimme järjestäjältä haalarit, näppylähanskat ja kypärän. Tosin Seppo P joutui ajamaan omissa tamineissa, kun järjestäjän haalareissa koot loppuivat kahteen äksään - niitä olisi pitänyt olla kolme tai neljä.

Osa porukasta sunnustautuneina juhla-asuun.

Ensin saimme päristellä muutaman kierroksen omaan tahtiin harjoittelun merkeissä. Sitten pistettiin jokainen vuoron perään yksi kerrallaan ajamaan ns. nopean kierroksen, ja aikojen perusteella ryhmä jaettiin finaaleihin. Vaikka porukka on aina ollut urheiluhenkistä, niin nyt ainoastaan A-finaali ajettiin. Ehkäpä oli niin, että voiton luisuessa tavoittamattomiin, ei intoa riittänyt mihinkään mutasarjan koitokseen. Vain voitto olisi maistunut, ja niinhän se Markulle maistuikin. Onnittelut vielä kerran näin julkisesti.

Ajelun jälkeen oli toinen vähintään yhtä kova suoritus edessä. 22 tonnin kavinkoneella olisi pitänyt saada koukattua kaljapullo pölkyn päältä. Ainoastaan Tuomo P ja Seppo J onnistuivat tehtävässä. Meillä muilla homma kariutui pullon tippumiseen pölkyn nokasta.

Urakan jälkeen nautimme vanhaan navettaan tehdyssä ravintolassa lohikeiton ja jälkiruokakahvit. Kylläisinä siirryimme Loma Perkkiöön.

Käytössämme oli kaksi mökkiä. Toiseen mökkiin meni 5 asukkia ja toiseen loput. Tuli aivan selväksi, että ne, jotka jo kouluaikoina olivat seuramiehiä, olivat sitä edelleen. Vuosikymmenet eivät tuossa mielessä olleet muuttaneet oikeastaan mitään. Pääasiassa tarkkailijana illan tapahtumia seuratessani tuli välillä mieleen, että jotkut olisivat voineet tehdä työuran vaikkapa näyttelijöina, sen verran sujuvaa heidän ulosantinsa oli. Matti ja Tapani jopa suoriutuivat yksinlauluesityksistään ihan kiitettävästi.

Illan mittaan saunoimme, uimme ja joimme olutta tai hieman jopa teräviäkin sekä nautimme Seppo P:n rouvan Riitan luomista herkullisista antimista. Puheita pidettiin ja toisiamme kehuttiin kunnes vähitellen kaikki löysivät tiensä nukkumapaikalleen.

Aamulla nautimme aampupalan ja -kahvit, jotkut kävivät jopa aamusaunassakin, siivosimme paikat säälliseen kuntoon ja poistuimme. Viiden vuoden kuluttua olisi jälleen tarkoitus tavata, silloin kaikki ovat jo todennäköisesti eläkevaareja. Nyt oli vielä joitakin aivan täysipäiväisissä toimissa.

Minua tietenkin harmitti, että kirjoittamiani kirjoja ei porukka ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lukenut. Ehkä ei olisi tarvinnut vastata niin moneen kysymykseen minun kohdalle sattuneista osumista. Mutta onneksi olen jo lähes terve, joten en kokenut mitenkään pahoja ahdistuksia - vielä viisi vuotta sitten olisi tilanne ollut aivan toinen.

Tämän kiven alla lepäävät vanhempani.

Tapaamisestamme ajoin suoraan Kontiomäen Shellille, jossa söin. Sieltä jatkoin matkaa Suomussalmelle hautausmaalle katsomaan, missä kunnossa on isän ja äidin hautapaikka. Meillä on sopimus seurakunnan kanssa haudan hoitamisesta, joten jäi vähän kismittämään, kun haudalla ei ollut vielä kukan kukkaa. Jotakin multaan oli kylvetty, mutta eipä vielä olleet siemenet itäneet.

Kirkolta ajoin äitini kotipaikalle Näljänkään, jossa minulla on sisareni kanssa pieni metsäpaikka, tai oikeastaan taimikkopaikka, koska suurempaa puustoa on vain pienellä osalla pinta-alasta. Kävin vilkaisemassa, miten taimikko on pärjännyt ja menin sitten kahville ikäiseni serkun luokse. Sain kuulla, että hekin ovat lopettelemassa karjataloutta. Kuljetus lehmille on jo kuulemma tilattu.

Mökin ranta.

Viime talven kova juoksutus ja sähkön jauhaminen näkyy Kiantajärven veden korkeudessa. Normaalisti tähän aikaan veden pitäisi liplattaa aivan grillikatoksen lähellä, mutta nyt rantaa on todella ruhtinaallisesti. Kalamiehetkin saavat luovuttaa munansa kattilaan, kun kalaa ei yksinkertaisesti järvestä tule, vaikka olisi yritystäkin.

Torkuin kylmässä mökissä makuupussissa yön yli ja aamulla ajelin kirkolle äidin kuolinpesän omistamalle entiselle mummoni mökille. Avasin ikkunat ja suunnistin Ämmänsaareen aamukahville ja sitten setäni luokse. Setä odotteli kaikessa rauhassa sydänoperaatiota Kuopioon. On hän paljon paremmassa kunnossa kuin isäni mennessä vastaavaan leikkaukseen. joten ennuste on tietenkin parempi.

Kävin vielä syömässä poropizzan, tankkasin auton ja riensin mummon mökille.

Minulla oli mökillä treffit kiinteistövälittäjän kanssa. Tarkoituksemme on myydä mökki, josta on meille vain menoa. Saapa nähdä, kiinnostaako ketään!

Kun Kainuuseen asti olin lähtenyt, niin olihan minun käytävä pelaamassa kierros golfia. Siispä väänsin ajokin keulan etelää kohti ja Vartiuksen tien risteyksestä varmistin puhelimella, että Paltamon kentälle pääsen pelaamaan. Olin luukulla kahdelta ja tiiausajan sain 14.10. Ottaessani bagia pois autosta ja pistäessäni kenkiä jalkaani huomasin, että mäkärät ovat saaneet siivet. Kumartaessani alaspäin, niitä oli menossa silmiin ja korviin, pari sai jopa purastua palaset käsivarsistani. Kentällä ne eivät vaivanneet kuin tiiatessa tai putatessa. Pelasin 28 bogeypistettä, joka on paljon alle tasoitukseni. Huomasin, että pelkästään lätkillä etäisyyksien ilmoittaminen aiheutti minulle paljon huteja. Lyönnit menivät joko ihan liian pitkiksi tai jäivät lyhyiksi. Kolmessa tunnissa oli kierros ohi. Kenttä oli kohtalaisessa kunnossa ja maisemathan Paltamon kentällä ovat maan kuulut.

Pelin jälkeen ajelin Kajaaniin kummityttöni luokse. Hänellä on nuorimmainen vauva vasta viiden viikon iässä, joten enpä ollut sitä uusinta tulokasta nähnytkään. Ryyppäsimme kahvit ja oikaisin auton keulan kohti Mäntsälää. Nyt ajoin vaihteeksi Jyväskylän kautta ja yhden aikaan yöllä olin kotona. Koirat ottivat hyvin innokkaasti vastaan reissulta!