viikonloppu taannehtivasti

Hetekanpohjahäkkyrä!

Lauantaiaamuna kello pärisi minuuttia vaille 4. Keittelin kaurapuuron ja kupin kahvia ja niiden nauttimisen jälkeen päräytin Fiestan tulille puoli viiden aikoihin. Shelliltä kävin automaatista hakemassa vähän käteistä ja polkaisin moottoritielle pohjoista kohti. Ensimmäisen tunnin aikana joillakin suorilla tuli aurinko vastaan pitkillä, piti oikein kunnolla keskittyä, että pysyin oikealla ajouralla.

Liikenne oli hiljaista Mikkeliin asti. Muutamia rekkoja ohittelin ja minustakin meni joku vielä kiireisempi ja maksukykyisempi vauhdilla ohi. Minun matkani taittui ihan nimellisten nopeuksien mukaan. Fiestassa on todella kätevä autopilotti. Siihen voi navigaattorin avulla etukäteen ohjelmoida kolme eri nopeutta ja ajossa tarvitsee vain painaa oikeasta napista, niin nopeus pysyy sallituissa rajoissa. Lapinlahdella kävin tankkaamassa kulkupelin ja ryystämässä kupin kahvia. Olin Kajaanin linja-autoasemalla jo kymmeneltä, siis puoli tuntia ennen h-hetkeä. Parkkipaikalla oli Tuomo P jo odottelemassa ja vähitellen paikalle kertyi koko tapahtumaan osallistuva joukko.

Siinä tervehdimme toisiamme. Kaikki tunsivat vielä toisensa, vaikka olimme juhlistamassa 40 vuotta sitten päättynyttä opiskelua Kajaanissa. Toki vastaavia tapahtumia on ollut viiden vuoden välein, joihin minäkin olen osallistunut muutamia kertoja. Tietenkin jokaisen olomuodoissa oli tapahtunut kehitystä. Hiukset olivat melko tyypillisesti jo arvokkaasti harmaantuneet, joillakin ne olivat jopa tyylikkäästi lakipisteestä hävinneet. Kummallisesti hyvin monella oli sierainten alle kasvanut tupsu, ja olipa jollakin lähestulkoon vanhan ajan levyparta.

Emme jääneet bussiasemalle ihmisten töllisteltäviksi, vaan suuntasimme Sotkamon suuntaan korpeen. Kävimme illanviettopaiksassa Loma Perkkiössä, jonne jätimme muutaman ylimääräisen auton ja jatkoimme matkaa eteenpäin.

Tulimme paikkaan, jossa ajeltaisiin lähestulkoon hetekanpohjilta näyttävillä ajokeilla. Neljä pyörää ja ratti niissä oli, etupäässä ei ollut lainkaan jousitusta tai jarruja, jotka molemmat olivat sitten takapäässä. Perässä oli myös työntövoiman antava peräti 9 hevosvoiman tehopaketti. Kuskille oli muovipenkki ja neljän pisteen turvavyöt, jotta ohjastaja pysyisi penkissä. Saimme järjestäjältä haalarit, näppylähanskat ja kypärän. Tosin Seppo P joutui ajamaan omissa tamineissa, kun järjestäjän haalareissa koot loppuivat kahteen äksään - niitä olisi pitänyt olla kolme tai neljä.

Osa porukasta sunnustautuneina juhla-asuun.

Ensin saimme päristellä muutaman kierroksen omaan tahtiin harjoittelun merkeissä. Sitten pistettiin jokainen vuoron perään yksi kerrallaan ajamaan ns. nopean kierroksen, ja aikojen perusteella ryhmä jaettiin finaaleihin. Vaikka porukka on aina ollut urheiluhenkistä, niin nyt ainoastaan A-finaali ajettiin. Ehkäpä oli niin, että voiton luisuessa tavoittamattomiin, ei intoa riittänyt mihinkään mutasarjan koitokseen. Vain voitto olisi maistunut, ja niinhän se Markulle maistuikin. Onnittelut vielä kerran näin julkisesti.

Ajelun jälkeen oli toinen vähintään yhtä kova suoritus edessä. 22 tonnin kavinkoneella olisi pitänyt saada koukattua kaljapullo pölkyn päältä. Ainoastaan Tuomo P ja Seppo J onnistuivat tehtävässä. Meillä muilla homma kariutui pullon tippumiseen pölkyn nokasta.

Urakan jälkeen nautimme vanhaan navettaan tehdyssä ravintolassa lohikeiton ja jälkiruokakahvit. Kylläisinä siirryimme Loma Perkkiöön.

Käytössämme oli kaksi mökkiä. Toiseen mökkiin meni 5 asukkia ja toiseen loput. Tuli aivan selväksi, että ne, jotka jo kouluaikoina olivat seuramiehiä, olivat sitä edelleen. Vuosikymmenet eivät tuossa mielessä olleet muuttaneet oikeastaan mitään. Pääasiassa tarkkailijana illan tapahtumia seuratessani tuli välillä mieleen, että jotkut olisivat voineet tehdä työuran vaikkapa näyttelijöina, sen verran sujuvaa heidän ulosantinsa oli. Matti ja Tapani jopa suoriutuivat yksinlauluesityksistään ihan kiitettävästi.

Illan mittaan saunoimme, uimme ja joimme olutta tai hieman jopa teräviäkin sekä nautimme Seppo P:n rouvan Riitan luomista herkullisista antimista. Puheita pidettiin ja toisiamme kehuttiin kunnes vähitellen kaikki löysivät tiensä nukkumapaikalleen.

Aamulla nautimme aampupalan ja -kahvit, jotkut kävivät jopa aamusaunassakin, siivosimme paikat säälliseen kuntoon ja poistuimme. Viiden vuoden kuluttua olisi jälleen tarkoitus tavata, silloin kaikki ovat jo todennäköisesti eläkevaareja. Nyt oli vielä joitakin aivan täysipäiväisissä toimissa.

Minua tietenkin harmitti, että kirjoittamiani kirjoja ei porukka ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lukenut. Ehkä ei olisi tarvinnut vastata niin moneen kysymykseen minun kohdalle sattuneista osumista. Mutta onneksi olen jo lähes terve, joten en kokenut mitenkään pahoja ahdistuksia - vielä viisi vuotta sitten olisi tilanne ollut aivan toinen.

Tämän kiven alla lepäävät vanhempani.

Tapaamisestamme ajoin suoraan Kontiomäen Shellille, jossa söin. Sieltä jatkoin matkaa Suomussalmelle hautausmaalle katsomaan, missä kunnossa on isän ja äidin hautapaikka. Meillä on sopimus seurakunnan kanssa haudan hoitamisesta, joten jäi vähän kismittämään, kun haudalla ei ollut vielä kukan kukkaa. Jotakin multaan oli kylvetty, mutta eipä vielä olleet siemenet itäneet.

Kirkolta ajoin äitini kotipaikalle Näljänkään, jossa minulla on sisareni kanssa pieni metsäpaikka, tai oikeastaan taimikkopaikka, koska suurempaa puustoa on vain pienellä osalla pinta-alasta. Kävin vilkaisemassa, miten taimikko on pärjännyt ja menin sitten kahville ikäiseni serkun luokse. Sain kuulla, että hekin ovat lopettelemassa karjataloutta. Kuljetus lehmille on jo kuulemma tilattu.

Mökin ranta.

Viime talven kova juoksutus ja sähkön jauhaminen näkyy Kiantajärven veden korkeudessa. Normaalisti tähän aikaan veden pitäisi liplattaa aivan grillikatoksen lähellä, mutta nyt rantaa on todella ruhtinaallisesti. Kalamiehetkin saavat luovuttaa munansa kattilaan, kun kalaa ei yksinkertaisesti järvestä tule, vaikka olisi yritystäkin.

Torkuin kylmässä mökissä makuupussissa yön yli ja aamulla ajelin kirkolle äidin kuolinpesän omistamalle entiselle mummoni mökille. Avasin ikkunat ja suunnistin Ämmänsaareen aamukahville ja sitten setäni luokse. Setä odotteli kaikessa rauhassa sydänoperaatiota Kuopioon. On hän paljon paremmassa kunnossa kuin isäni mennessä vastaavaan leikkaukseen. joten ennuste on tietenkin parempi.

Kävin vielä syömässä poropizzan, tankkasin auton ja riensin mummon mökille.

Minulla oli mökillä treffit kiinteistövälittäjän kanssa. Tarkoituksemme on myydä mökki, josta on meille vain menoa. Saapa nähdä, kiinnostaako ketään!

Kun Kainuuseen asti olin lähtenyt, niin olihan minun käytävä pelaamassa kierros golfia. Siispä väänsin ajokin keulan etelää kohti ja Vartiuksen tien risteyksestä varmistin puhelimella, että Paltamon kentälle pääsen pelaamaan. Olin luukulla kahdelta ja tiiausajan sain 14.10. Ottaessani bagia pois autosta ja pistäessäni kenkiä jalkaani huomasin, että mäkärät ovat saaneet siivet. Kumartaessani alaspäin, niitä oli menossa silmiin ja korviin, pari sai jopa purastua palaset käsivarsistani. Kentällä ne eivät vaivanneet kuin tiiatessa tai putatessa. Pelasin 28 bogeypistettä, joka on paljon alle tasoitukseni. Huomasin, että pelkästään lätkillä etäisyyksien ilmoittaminen aiheutti minulle paljon huteja. Lyönnit menivät joko ihan liian pitkiksi tai jäivät lyhyiksi. Kolmessa tunnissa oli kierros ohi. Kenttä oli kohtalaisessa kunnossa ja maisemathan Paltamon kentällä ovat maan kuulut.

Pelin jälkeen ajelin Kajaaniin kummityttöni luokse. Hänellä on nuorimmainen vauva vasta viiden viikon iässä, joten enpä ollut sitä uusinta tulokasta nähnytkään. Ryyppäsimme kahvit ja oikaisin auton keulan kohti Mäntsälää. Nyt ajoin vaihteeksi Jyväskylän kautta ja yhden aikaan yöllä olin kotona. Koirat ottivat hyvin innokkaasti vastaan reissulta!