Valokuidusta

Kaikki asiat eivät ole paremmin täällä ”rikkaassa etelässä”

Esimerkkinä olkoon vaikkapa tiedonsiirto. Toki Suomussalmenkin maaseudulta on teleoperaattori kerännyt kuparia pois kasapäin ja moni on ollut asiasta todella närkästynyt. Kuparilinjat eivät kuitenkaan pitemmän päälle ole paras ja edullisin tapa siirrellä tietoa, niillä yhteyksillä saavutetaan vain rajallisia tiedonsiirtonopeuksia ja puhelukäyttöönhän lähes jokainen on valinnut kännykät jo ajat sitten. Mutta valokuitu tarjoaa paljon enemmän ja ainakin itse haluaisin sellaisen yhteyden kotiini.

Kirjoitan joka kuukausi kolumnin Mäntsälän Uutisiin ja viimeisimmässä käsittelin juuri valokuitutilannetta Suomussalmella ja Mäntsälässä.

Kolumni ”Biteille vauhtia”, julkaistu Mäntsälän Uutisissa 3.1.2013.

Kahdeksan vuotta sitten tonttia Mäntsälästä valitessani en vielä tiennyt, mitä tulen eläkkeellä tekemään. Nyt tarvitsen yhteyksiä säännöllisesti, ja yhä enemmän on alkanut tuntua siltä, että jotakin tarttis tehdä. Megan ADSL -yhteys ei yksinkertaisesti ole enää tätä päivää. Mokkulayhteyden nopeudet vaihtelevat runsaasti käyttäjien määrästä riippuen, ja yhteys voidaan jopa katkaista, kun tila radioaalloilla yksinkertaisesti loppuu. Tuollainen palvelu ei sovi mielestäni pääsääntöiseksi tietoliikennepalveluksi – kylläkin muiden palvelujen lisäksi.  

Keväällä sain kirjeen, että Suomussalmen korvessa kököttävän mökkini tien varrelle suunnitellaan valokuitua. Nyt sitten kuitu on jo todennäköisesti asennettukin, ja kulkee kolmenkymmenen metrin päässä mökistäni. Tuosta aktivoituneena aloin etsiä tietoja Mäntsälän valokuitutilanteesta. Paikallisia kuituoperaattoreita löysin kaksi. Kajo, joka toimii Mäntsälässä Nummisten suunnalla ja Mäntsälän Sähkö muualla. Nämä toimivat siis eri alueilla ja ovat enemmän yhteistyökumppaneita kuin kilpailijoita.

Näillä kahdella valokuitutoimijalla on tällä hetkellä hallussaan alle tuhat taloutta, joten potentiaalia on vielä runsaasti. Kuidun laajenemisen ongelmat liittyvät yksinkertaisesti rahaan. Vaikka kuitulinjojen rakentamisessa hyödynnetään vesiyhtiöiden, kaukolämpölinjojen ja maakaapeleiden kaivuutyöt, sähköyhtiön linjat ja kerrostalojen putkistoremontitkin, niin kuitenkin kuidun tuominen kiinteistöihin maksaa, ja operaattori joutuu perimään kustannukset asiakkailta. Etelän verkkojen rakentamiseen ei tukia heru. Kuukausimaksut ovat maltilliset ja maksuun kuuluu netin lisäksi myös kaapelitelevisio MSOy:n verkossa. Siis valokuidulla saadaan hoidettua kiinteistön kaikki sähköinen tietoliikenne, ja antennitkin saadaan pois katoilta. Nykytelevisiot ymmärtävät myös netin, joten samalla välineellä voi olla netissä ja katsella TV:n mieliohjelmat.

Valokuidulla nettiyhteydet voivat olla esimerkiksi 50M/10M tai vaikkapa 100M/100M. Suurempia nopeuksia haluavat yleensä vain yritykset. Noilla nopeuksilla sujuu esimerkiksi etätyö hienosti monipuolisempienkin järjestelmien kanssa, jolloin vuosikymmenet paikallaan takunnut etätyömahdollisuus olisi jälleen varteenotettava vaihtoehto liikenteen ruuhkissa tai junien täysissä vaunuissa aamuin illoin sukkuloinnin sijaan.

Tietoliikenne ei varmasti vähene tulevaisuudessa. Virastot häviävät kylältä ja yhä useammin joudumme muutenkin ihan jokapäiväisissä asioissa nettiin. Vastaan tulee yhä raskaampia järjestelmiä, jotka tarvitsevat enemmän vääntöä koneilta ja suurempia nopeuksia yhteyksiltä. Valokuitu olisi hyvä lääke päivien pelastamiseksi!

Operaattorit toivovat asiakkailta inputteja, mille alueille valokuidun käyttäjiksi olisi halukkaita. Niittymäentie on nyt listoilla, mutta tänne tarvittaisiin monta muuta samoin ajattelevaa asiakasta. Ehkäpä jonakin päivänä!

Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2013  

huuli pyöreänä

Uudesta romaanistani "rajalla" tulee mukavasti positiivisia palautteita ja hyviä arvosteluja, mutta myyntiluvuissa se ei ainakaan vielä ole näkynyt. Ilmeisesti minun kirjani lukijoilta ei tieto lähde kiirimään ystävä- ja tuttavapiiriin samalla tavalla kuin esimerkiksi tähtien kirjojen lukijoilla - niistä vain kaiketi puhutaan ja kirjoitetaan. Itselläni pitäisi olla pokkaa ja voimia koettaa mennä joka käänteessä kertomaan kirjasta tai jopa markkinoimaan sitä, mutta olen todella huono myyntimies.
Kirjaa on kuitenkin myynnissä jopa oikeissa kirjakaupoissa ihan hyllyssä, mutta nettikaupoissa niitä on satavarmasti. Tai sitten kirjaani lainataan kirjastoista!

Itsenäisyyspäivä on ohi. Itse juhlin sitä päivällä ensimmäisellä hiihtolenkillä näillä lumilla ja illalla katsoin "tuntematonta" jälleen kerran. Pieniä paloja näin myös linnan juhlista ja jälleen olin ihan tyrmistynyt. Niidenhän piti olla 95. itsenäisyyspäivän kunnianosoitus, mutta ohjelmasta tuli mieleen aivan muut asiat. Siellä näyttikin olevan vain pukujen näytökset ja kauneuskilpailut. Niillä ei ole kovin paljon yhtäläisyyksiä niihin tapahtumiin, joilla Suomi itsenäisyytensä säilytti. Silloin olivat pääosissa henkensä alttiiksi panneet, resuisissa armeijan tamineissa työtään tekevät sotilaat ja harmaissa lottapuvuissaan tukitoimintoja täysipäiväisesti hoitavat naiset.
Ajattelin siinä katsellessani, että miltähän tuntui normaalinnäköisestä linnaankutsutusta, kun toimittajat etsivät vain sitä illan näyttävintä pukua ja komeinta paria. Ne varsinaiset ansiot juhliin osallistumisessa kun jäivät täysin pimentoon!

Olen ikäni miettinyt, että miksiköhän yrityksen pitää aina kasvaa. Miksi ei riitä, että viivan alle jää mukava siivu yrittäjälle palkkioksi riskin ottamisesta. Kun yrittäjä joutuu pakkorakosessa kasvattamaan yritystään lainarahalla, ja tuleekin taantuma tai lama, niin yrityshän on alta aikayksikön pankin hoteissa ja yrittäjä konkurssissa.
Toinen yrityksiin liittyvä kupla tulee pörssimaailmasta. Vaikka yrityksessä olisi kunnon meininki, ja viivan alle jäisi mukava positiivinen tulos, niin pörssikurssit voivat olla ihan mitä tahansa. Siinä on yrityksen toimarilla ja hallituksella naurussa pitelemistä, kun pitäisi saada tilapäisesti käyttöpääomaa markkinoilta, mutta eipä sitä tule, kun pörssikurssit ovat yrityksen kohdalla alamaissa. Tai jos tulee, niin rahan hinta on ihan muuta kuin jollakin huithapeliyrityksellä, johon kuitenkin pörssimaailmassa luotetaan, vaikka koko yritys olisi käytännössä pelkkää ilmaa. Tässäkin on kysessä jonkinlainen kauneuskilpailusta, toiset yritykset ovat pörssimaailmassa seksikkäämpiä kuin toiset. Pörssikurssithan ovat pelkkiä mielikuvia!

Lukioitakin on kilpailutettu iät ajat, on tehty listoja, miten oppilaat ovat kirjoituksissa pärjänneet ja pantu koulut järjestykseen. Nyt on sitten tehty rankkaus toisella perusteella. Miksikähän median pitää järjestää kisa tuossakin asiassa? Kyseessä ovat kuitenkin vai perusopinnot, joka ei ole oikeasti vielä mitään. Vasta jatko-opinnot ja menestyminen työelämässä näyttävät jotakin koulujen onnistumisesta!

Missähän se reilu meininki oikein on?

kolumnini Mäntsälän Uutisissa 29.11.

Mäntsälä – yleensä ohitettavana

Ensimmäisen kerran kuljin auton kyydissä Mäntsälän läpi 1963 kevättalvella, kun kävimme perheeni kanssa Helsingissä. Eipä kylästä jäänyt hirveästi mieleen. Sen verran muistan, että emme pysähtyneet.

Seuraavan kerran ajoin Helsingistä kesätöistä ensimmäisellä autollani Mäntsälän läpi elokuun puolivälissä 1970 – en pysähtynyt silloinkaan.
Keväällä 1980 muutimme pääkaupunkiseudulle pysyvästi ja ajoimme monta kertaa vuodessa Mäntsälän läpi Lahdentietä lomille. Aina ihmettelimme, että onpa pikkukylässä iso ja komea kunnantalo. Koskaan emme kuitenkaan pysähtyneet katselemaan paikkakunnan nähtävyyksiä – oli aina kiire.

Moottoriurheilun tiimoilta kävin Mäntsälässä joskus 1990 -luvun alkupuolella, mutta niilläkin kerroilla kylän keskusta jäi tutkimatta.

Vasta vuonna 2004 tulin ensimmäistä kertaa keskustaan ihan asialle, kun etsin myynnissä olevan tontin välittäjäfirmaa. Tonttia olimme etsineet muualtakin, mutta aivan sattumalta se sitten löytyi täältä – tosin ei keskustasta. Aivan hyvin olisimme voineet joutua vaikka Pornaisiin. Joka tapauksessa uuden tontin läheisyydessä piti olla golfkenttä. Mäntsälässä oli jo W-Golf ja Hirvihaaraan oli projekti kentän rakentamiseksi perustettu. Pornaisissakin olisi golfkenttävaatimus myös toteutunut, mutta muuten emme innostuneet sikäläisistä suhteellisen pienistä tonteista.

Rakentamisvaiheessa tuli rakennustoimistossa puheeksi tuo aiempi ihmetyksemme kunnantalon koosta. Kävi ilmi, että liian pienihän se oli ollut jo ajat sitten – toimintoja oli jo jouduttu ripottelemaan pitkin kylää.

 Jos jostakin syystä kylälle poikkeaa, niin Mäntsälä osoittautuu ihan kivaksi pieneksi paikaksi.  Keskuskadulla liikkuessa ei ihmisten liikkeissä ole juuri koskaan mitään turhaa kiirettä. Lahdentien liikenteessä on kyllä jotakin, joka kiinnittää huomiota. Oikea kaista liikkuu yleensä tasaisesti sallittua viittä kymppiä, mitä nyt jono välillä jää odottelemaan liikennevaloihin vihreää. Vasemmalla kaistalla liikennöivät käyttäytyvät usein melko ihmeellisesti. Liikennevirran lipuessa esimerkiksi pohjoiseen päin Nesteen kohdalla, niin joka kerta paukkaa joku vasemmalle kaistalle ja kiihdyttää reippaaseen ylinopeuteen Värisilmän liikennevaloihin odottelemaan vihreää – no joskus käy niin, että reipas ohittelija pääsee kääntymään lähes heti vasemmalle. Tulee helposti mieleen, että nuo tulevat Helsingistä töistä ja tuovat Hesan hengen tullessaan myös Mäntsälään. Ohittaminen on jäänyt veriin!

 Keskuskadun parkkisysteemi on varmaankin peruja ratsukkokaudelta. Systeemistä ei puutu kuin puomit ja kopukat, niin 1800 -luku olisi läsnä. Onneksi kylällä on kuitenkin niin vähän liikkujia, että kovin pahoja tilanteita ei autojen kanssa tapahdu, mutta kyllä siinä varmasti on muutama puskuri hajonnut, kun kadulla seikkaillaan sikin sokin, eikä ole huomattu kaveria. Torvet eivät yleensä keskustassa soi!

 Kylässä on siis tavallaan kaksi liikennekulttuuria: Lahdentien ja Keskuskadun - moottoritiellä vallitsee sitten aivan omat lakinsa, joihin mäntsäläläisillä ei ole paljonkaan vaikutusta. Eivät Mäntsälän palvelut tai tapahtumat saa siellä liikkujia paikkakunnalle pysähtelemään – päinvastoin se oikea painuu vain syvempään, kun on kiire päästä nopeasti Mäntsälän ohi. Mutta monta kertaa E:n ja P:n välille tulee kuitenkin pakkopysähdys ja paikalle jää kasa romua. Oli niin kiire ohittaa Mäntsälä!

Olipa ihan unohtua – muutama juna pysähtyy joka päivä Mäntsälässä, mutta ei kuitenkaan Keskuskadulla, vaikka google map on niin yrittänyt väittää!

 

kirja-arvioita

Hyvin hintsusti arvioita kolahtelee tekstimuodossa "rajalla" -romaanista. Puhelimitse olen saanut joitakin ihan positiivisia arvioita, mutta niistä ei oikein saa yhteenvetoa. Muutama arvio on tullut tekstinä, joten kiitoksia niistä:

Oletpa kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan, saat onnitella itseäsi. Se on tosi: ELÄMÄ ON LAHJA. Voi hyvin! R

Hei!
Luin kirjasi heti, saatuani sen. Olipa mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava juoni. Alun hämmennyksen jälkeen suorastaan ahmin kirjan loppuun.
Vastaavanlaisia oman "kuolemansa" porteilla olleiden ihmisten todellisia kokemuksia olen lukenut ennenkin, joten päähenkilön kokemukset tuntuivat aidoilta.
Toivottavasti lisää kirjoja on taholtasi tulossa.
Hyvää joulun odotusta! E

Hei!
Nyt sitten olen lukenut kirjoittamasi kirjan. Minusta se oli lukemisen arvoinen. Hyvä kirja ja tapahtumarikas, sellaisesta minä pidän. Hyvää jatkoa kirjoituksiesi pariin. A

Toivottavast palautteita tulee vielä lisääkin, vaikka kyllähän näistä jo nyt olen saanut lisää draivia - ehkä jokunen kirja vielä ilmestyy. Mutta ensi vuonna en lupaa vielä mitään. Kun pitäisi pystyä kirjoittamaan vieläkin paremmin!

älypuhelimista yksinkertaisesti

Entisten aikojen painolasti pakotti tarttumaan aiheeseen. Jutun tein Mäntsälä -lehteen ihan tavallisille lukijoille, joilla ei ole kovinkaan runsaasti teknistä tietämystä. Eipä sitä enää ole meikäläiselläkään, mutta parin sähköpostin jälkeen entisen työtoverini JyPen kanssa tiputti rimaa sen verran, että uskaltauduin jutun tekoon. Lehden lukijoilta tuli kyllä positiivista palautetta, mutta saapa nähdä, mitä mieltä blogini lukijat ovat!

 

Älypuhelin riesa vai ei!

Puhelinten monimutkaistuessa, ovat myös tuskailut laitteiden toiminnasta alkaneet nousta esille. Varsinkin puheluiden yhteydessä tulee monta kertaa esille, että kyllä ne vanhat toimivat, mutta nämä uudet eivät. Voihan käyttäjillä olla tiettyä vanhojen aikojen kaipuuta, mutta mietitäänpä vähän, miten vimpaimet ovat kehittyneet ja muuttuneet.

NMT -puhelimiin ja alkuaikojen GSM -puhelimiin radioinsinöörin tarvitsi suunnitella vastaanotin ja lähetin vain yhdelle taajuusalueelle. Antennikin voitiin rakentaa näkyviin ja lähettimeen pistettiin tehojakin runsaammin. Näin puhelimet toimivat suhteellisen takuuvarmasti, vaikka operaattoreiden tukiasematiheys ei vielä kovin tiheä ollut.

Älypuhelimen on toimittava usealla eri taajuusalueella matkaviestinjärjestelmissä. Lisäksi laitteissa on Wi-Fi (langaton WLAN), Bluetooth, GPS ja ehkä vielä jotakin muuta. RF (radiotajuus)-suunnittelu on varmasti haastavampaa kuin koskaan aiemmin. Antenneja on enemmän kuin laitteeseen mahtuisi ja järjestelmien välille voi tulla pahimmissa tapauksissa keskinäishäiriöitä. Jos puhelin rakennetaan vielä metallikuoreen, radioinsinöörin työsarka entisestään monimutkaistuu.

Älypuhelin on enemmän tietokone kuin puhelin, joten laitteessa pyörivät eri sovellukset aiheuttavat varmaankin signalointia, jota ei puhelimissa aiemmin ollut. Häiriömahdollisuudet kasvavat.

Operaattorit myyvät lyhytnäköisesti jatkuvan datan kaikille halukkaille, joten datansiirtoa voidaan harrastaa joillakin paikoilla enemmän kuin verkon mitoitus sallisi, joten tilanne on verrattavissa jollakin muotoa verkon estymiseen - bittivirhesuhde kasvaa C/I:n (palvelevan kanavan ja häiritsevän kanavan kentänvoimakkuuksien suhde) huonontuessa ja silloin kapasiteetti käyttäjää kohti pienenee. Radiotie on verrattavissa maantiehen, kun tiellä huristelee vain muutama auto, niin liikenne sujuu hyvällä nopeudella, mutta mitä enemmän autoja sinne tulee, sen tukkoisemmaksi eteneminen tulee. Maanteille voidaan pistää nopeusrajoituksia, jolloin koko liikennevirta sujuu vähän paremmin, mutta hitaammin, mutta jos tarjonta on suurempi kuin tielle mahtuu, niin liikenne jossakin vaiheessa pysähtyy. Näin tapahtuu myös radiotiellä. Radiotie on jaettu Suomessa kolmen operaattorin kesken kolmeen kaistaan, joten on tuurista kiinni, mikä jono vetää missäkin kohtaa parhaiten - ohituskaistoja ei ole käytössä.

Kuormittuneissa tilanteissa ja peittoalueiden rajoilla voivat myös puhelimeen käytettyjen chippien suorituskyvyt erota toisistaan. Siksi eri puhelimien välillä voi olla ääriolosuhteissa huomattavia eroja puhelujen laadussa, mutta jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin saman puhelinmerkin samassa mallissakin voi olla havaittavia eroja. Jokaisen puhelimen on täytettävä tietyt speksit. Vasta riittävän suuren otannan jälkeen asiasta voitaisiin tehdä eksaktit johtopäätökset. Laitteet ovat niin monimutkaisia ja sisältävät niin paljon mahdollisuuksia, että joskus jotakin voi mennä pieleen ja puhelua ei saada tai puhelu katkeaa väkivalloin.

Jos asiakas käyttää puhelintaan pelkästään puheluihin tai tekstailuihin, on älypuhelin silloin joutava kapine. Älypuhelin on tehty mukana helposti kuljetettavaksi nettikoneeksi, ja siksi jo sen muotoilukin on tietokonemainen. Tietokoneiden käyttäjäthän ovat tottuneet erilaisiin häiriöihin, joten älypuhelimen mahdolliset ongelmatkin ovat silloin ehkäpä siedettäviä, pelkän puhelimen ongelmiahan asiakkaat eivät koskaan ole ymmärtäneet.