Valokuidusta

Kaikki asiat eivät ole paremmin täällä ”rikkaassa etelässä”

Esimerkkinä olkoon vaikkapa tiedonsiirto. Toki Suomussalmenkin maaseudulta on teleoperaattori kerännyt kuparia pois kasapäin ja moni on ollut asiasta todella närkästynyt. Kuparilinjat eivät kuitenkaan pitemmän päälle ole paras ja edullisin tapa siirrellä tietoa, niillä yhteyksillä saavutetaan vain rajallisia tiedonsiirtonopeuksia ja puhelukäyttöönhän lähes jokainen on valinnut kännykät jo ajat sitten. Mutta valokuitu tarjoaa paljon enemmän ja ainakin itse haluaisin sellaisen yhteyden kotiini.

Kirjoitan joka kuukausi kolumnin Mäntsälän Uutisiin ja viimeisimmässä käsittelin juuri valokuitutilannetta Suomussalmella ja Mäntsälässä.

Kolumni ”Biteille vauhtia”, julkaistu Mäntsälän Uutisissa 3.1.2013.

Kahdeksan vuotta sitten tonttia Mäntsälästä valitessani en vielä tiennyt, mitä tulen eläkkeellä tekemään. Nyt tarvitsen yhteyksiä säännöllisesti, ja yhä enemmän on alkanut tuntua siltä, että jotakin tarttis tehdä. Megan ADSL -yhteys ei yksinkertaisesti ole enää tätä päivää. Mokkulayhteyden nopeudet vaihtelevat runsaasti käyttäjien määrästä riippuen, ja yhteys voidaan jopa katkaista, kun tila radioaalloilla yksinkertaisesti loppuu. Tuollainen palvelu ei sovi mielestäni pääsääntöiseksi tietoliikennepalveluksi – kylläkin muiden palvelujen lisäksi.  

Keväällä sain kirjeen, että Suomussalmen korvessa kököttävän mökkini tien varrelle suunnitellaan valokuitua. Nyt sitten kuitu on jo todennäköisesti asennettukin, ja kulkee kolmenkymmenen metrin päässä mökistäni. Tuosta aktivoituneena aloin etsiä tietoja Mäntsälän valokuitutilanteesta. Paikallisia kuituoperaattoreita löysin kaksi. Kajo, joka toimii Mäntsälässä Nummisten suunnalla ja Mäntsälän Sähkö muualla. Nämä toimivat siis eri alueilla ja ovat enemmän yhteistyökumppaneita kuin kilpailijoita.

Näillä kahdella valokuitutoimijalla on tällä hetkellä hallussaan alle tuhat taloutta, joten potentiaalia on vielä runsaasti. Kuidun laajenemisen ongelmat liittyvät yksinkertaisesti rahaan. Vaikka kuitulinjojen rakentamisessa hyödynnetään vesiyhtiöiden, kaukolämpölinjojen ja maakaapeleiden kaivuutyöt, sähköyhtiön linjat ja kerrostalojen putkistoremontitkin, niin kuitenkin kuidun tuominen kiinteistöihin maksaa, ja operaattori joutuu perimään kustannukset asiakkailta. Etelän verkkojen rakentamiseen ei tukia heru. Kuukausimaksut ovat maltilliset ja maksuun kuuluu netin lisäksi myös kaapelitelevisio MSOy:n verkossa. Siis valokuidulla saadaan hoidettua kiinteistön kaikki sähköinen tietoliikenne, ja antennitkin saadaan pois katoilta. Nykytelevisiot ymmärtävät myös netin, joten samalla välineellä voi olla netissä ja katsella TV:n mieliohjelmat.

Valokuidulla nettiyhteydet voivat olla esimerkiksi 50M/10M tai vaikkapa 100M/100M. Suurempia nopeuksia haluavat yleensä vain yritykset. Noilla nopeuksilla sujuu esimerkiksi etätyö hienosti monipuolisempienkin järjestelmien kanssa, jolloin vuosikymmenet paikallaan takunnut etätyömahdollisuus olisi jälleen varteenotettava vaihtoehto liikenteen ruuhkissa tai junien täysissä vaunuissa aamuin illoin sukkuloinnin sijaan.

Tietoliikenne ei varmasti vähene tulevaisuudessa. Virastot häviävät kylältä ja yhä useammin joudumme muutenkin ihan jokapäiväisissä asioissa nettiin. Vastaan tulee yhä raskaampia järjestelmiä, jotka tarvitsevat enemmän vääntöä koneilta ja suurempia nopeuksia yhteyksiltä. Valokuitu olisi hyvä lääke päivien pelastamiseksi!

Operaattorit toivovat asiakkailta inputteja, mille alueille valokuidun käyttäjiksi olisi halukkaita. Niittymäentie on nyt listoilla, mutta tänne tarvittaisiin monta muuta samoin ajattelevaa asiakasta. Ehkäpä jonakin päivänä!