ei voi olla - totta! Kuitenkin on

Airedalenterrierimme Sorjan synnyttämisen aika läheni. Vappuviikolla vaimo käytti koiran Järvenpäässä kuvauksessa, ja odotettavissa oli 5 - 6 pentua. Siispä kokosimme olohuoneeseen pentulaatikon pentueen synnyttämistä ja hoitamista varten.

Ja sitten oli ohjelmassa vain odottelua. Hain perjantaiehtoona tyttären tyttäreni Hennan vaimolle avuksi pentujen maailmaan saattamisessa ja hoivaamisessa. Mutta mitään ei tapahtunut! Sorja oli kyllä kivulias ja läähätti, mutta mitään ponnistuksia ei ilmaantunut. Hennakin jo kyllästyi turhaan odotteluun ja vein hänet kotiin Vapun aattoiltana Minillä.

Vappuaamuna vaimo ei enää havainnut pentujen liikkeitä ja hän alkoi etsiä apua soittelemalla ensin kasvattajalle, joka ehdotti lähtöä Helsinkiin eläinlääkäriasemalle, joka aukaisisi ovensa vasta kymmeneltä. Siinä hässäkässä muistettiin, että Mäntsälässä on Helsingin yliopiston tuotantoeläinsairaala. Vaimo soitti sinne, ja sieltä luvattiinkin apu keisarileikkauksen muodossa, jos se olisi tarpeen. Pennut olivat olleet jo todella huonossa kunnossa, sydänäänet olivat olleet jo melko vaimeat, joten he olivat käynnistäneet keisarileikkauksen heti pelastaakseen pennuista edes osan ja tietenkin myös emän.

Leikkauksen jälkeen Sorjalla oli 4 elävää pentua, 2 oli ollut kuolleena jo kohdussa kohtalaisen pitkään ja kolmas oli kuollut heti leikkauksen jälkeen. Leikkaava lääkäri oli jättänyt istukat kohtuun, koska ne olivat olleet todella lujassa. Lisäksi leikkauksen lopussa oli tullut kiire jollekin maatilalle avustamaan lehmän synnytyksessä.

Vaimo tuli kotiin Sorjan ja pentujen kanssa. Sorja oli aivan kanttuvei nukutuksesta ja lääkityksestä. Yhdessä saimme Sorjan pentulaatikkoon ja vaimo aloitti pentujen tissityksen. Koska Sorja oli tilanteesta aivan ulkona ja kivusta aivan sekaisin, niin se sai tokkastua yhtä tissiin menossa olevaa pentua turhan kovasti, ja hetken kuluttua pentu kuoli - siis vain kolme pentua oli enää hengissä!

Hätä alkoi olla minullakin jo melkoinen, kun lisäksi vaimo pyörtyi pentulaatikkoon. Soitin tyttärelleni, mitä minä pystyisin tekemään ja sain joitakin ohjeita. Aivan ensimmäiseksi raahasin vaimon pois laatikosta ja laitoin hänet makuuasentoon jalat ylös. Hetken päästä hän alkoi heräillä ja pian tytärkin saapui avukseni. Vaimo sai kivennäisvettä, suolaa ja ravintoa, jotka olivat koko hässäkässä ilmeisesti unohtuneet. Lisäksi huono istuma-asento laatikossa, järkyttävät tapahtumat ja vajavainen hengitys veivät vääjäämättömästi pilkotuksen taakse, mutta selvittiin kuitenkin.

Kasvattajalla oli juuri synnyttänyt lakelandinterrieri, jolle kolmen oman pennun lisäksi tuli kolme Sorjan pentua. Näin Sorjaa pystyttäsiiin lääkitsemään kovemmilla aineilla kuntoon.

Tiistaina vaimo vei Sorjan oman eläinlääkärin tarkastukseen, ja koira joutui heti uudelleen leikkauspöydälle. Siis kahden päivän päästä keisarileikkauksesta Sorja jouduttiin nukuttamaan toisen kerran, ja nyt Sorjalta leikattiin huonoon kuntoon mennyt kohtu kokonaan pois. Päivän - parin päästä kohtu olisi voinut aiheuttaa Sorjan menehtymisen. Nyt eletään toivossa, että kiva koira saa elinvuosia lisää, vaikka äitiyteen siitä ei enää ole. Toivottavasti myös pennut vahvistuvat ja antavat iloa sijoitusperheilleen vuosiksi eteenpäin.

Pääsiäisen alla

Vuosi sitten joutsenet viettivät aikaa viikkokausia lähellämme Mäntsälänjoen tulviessa järveksi, mutta nyt tapahtui kesän tulo eri tavalla. Tänään pellot olivat jo vedestä vapaana ja joutsenet tipotiessään. Kahtena päivänä tänä keväänä yritin kuvata niitä, mutta laihoin tuloksin. Eläinkuvaus on hauskaa, mutta niin harvoin tuloksekasta.

Kolmisen viikkoa sitten hiihdin vielä aivan kunnollisen hiihtolenkin ja nyt menetettiin jo järvikin. Kaipa nyt on vaan tajuttava, että olemme siirtyneet kesään lyhyen kaavan mukaan.

Ensi viikon loppupuolella pitäisi tämän kuvassa olevan karvaturrin saada pikkuairiksia. Edellisestä juoksusta homma meni Sorjalla harjoitteluksi. Olimme jo hankkineet synnytystä varten jo laatikkotarpeetkin, mutta veimme koiran kuitenkin varmuuden vuoksi kuvaukseen. Yllätys oli melkoinen, kun kohtu olikin tyhjää täynnä.

Minä en ole tästäkään raskaudesta ihan varma, mutta viikon sisään pitäisi jotakin tapahtua, jos on tapahtuakseen. Pidetään peukkuja, jotta Sorja saisi näyttää äidin kykynsä.

Toivottelen tässä samalla kaikille tänne mustaan aukkoon eksyneille hyvää ja rauhallista pääsiäisen aikaa.

merkillisiä aikoja!

Kun en itse enää pysty harrastamaan urheilua kuten joskus ennen, niin olen pakosta joutunut penkkiurheilijaksi. Tarkoitan, että osallistun nykyään urheilun seuraamiseen pääasiassa televison kautta. Enkä ole lainkaan ilahtunut tavoista kehittää urheilua yhä enemmän showbusineksen ehdoilla. Urheilija kuitenkin on vain työmies tai -nainen, joka tekee työtään parhaan suorituksen aikaansaamiseksi, ja palkka työstä on tietenkin menestyminen. Media kuitenkin haluaa, että ennen suoritusta kuin heti suorituksen jälkeen pitäisi olla innokkaana vastaamassa toimittajien todella typeriin kysymyksiin. Ihmettelen, että pääosa urheilijoista pystyy suhtautumaan tilanteeseen tyynesti - ehkä kuitenkin itse mielessään huumorimielellä. Minä kuitenkin pihisen kiukusta!

Minä en tykkää katsella ja kuunnella noita tilanteita lainkaan, kun mielelläni katsoisin enemmän suorituksia kuin tyhjiä löpinöitä.

Monet lajit ovat kehittyneet tai niitä on järjestelmällisesti kehitetty mediaseksikkäiksi. Halutaan tarjota katsovalle yleisölle enemmän draamaa kuin urheilua. Kilpailutilanteeseen tuodaan väkisellä tehtyjä jännityselementtejä mukaan. Hiihdossa ne ovat yhä lisääntyneet yhteislähtökisat, joissa porukalla hiihdellään alkutaipale yleensä yhdessä ja vasta loppukilometreillä hiihdetään kunnolla ja jaetaan mitalit. Ollessani itse hiihtäjä, en lainkaan tykännyt noista kisoista, vaikka monet seuran mestaruudet voitinkin juuri taktiikalla muita peesaten ja viimeisellä kilometrillä voittoon karaten. Eihän se ole oikein! Sprinttihiihdosta tykkään ja olisin varmasti itsekkin keskittynyt siihen, jos sellaisia olisi minun aikanani järjestetty. Se hiihdosta.

Moottoriurheilu on tietenkin minun arvoasteikossani ykkösenä, mutta siihenkin ovat mediapellet kajonneet jokaisessa lajissa. Jännitystä pitää saada aikaan vaikka väkisin. F1:ssä ja amerikkalaisissa lajeissa ehkä teennäinen sormeilu tapahtumiin on ollut kaikkein kovinta. Pitää tehdä mm. niin huonot renkaat, että vähän väliä pitää käydä niitä varikolla vaihtamassa. Siis taktiikalla halutaan sormeilla tuloksia ja urheilijan suorituksen arvoa pienennetään. Autoihin on pitänyt kehittää kersit ja avattavat spoileriluukut, jotta helpotettaisiin ohituksia! Nyt on jopa ehdotettu, että keinotekoisesti kasteltaisiin rataa kisan aikana, jotta saataisiin jälleen sitä jännitystä mukaan. Minä katson useasti kisat vielä uudelleen, kun jo tiedän tuloksen, näin pystyn seuraamaan urheiljoiden suorituksia paremmin ja voin kelata turhat höpinät pois. Minusta kaikki toimet, joilla tähdätään ns. onnen vaikutuksen lisäämiseen tuloksiin, pitäisi ehdottomasti karsia minimiin, ja antaa urheilijoille mahdollisuudet esittää parastaan.

Muistuupa mieleeni eräs kilpailureissu Tornion ja Kemin seudulle. Ajoin silloin rallisprinttiä: Kisat olivat asfaltilla ajettavia. Ensimmäisen päivän kisassa ajoin ensimmäisellä kierroksella ajan, jolla pääsin tuloslistan kärkipäähän ja palkintosijalle, mutta halusin toisella kierroksella vielä parantaa aikaani. Radan loppupuolella T-risteykseen olivat kuitenkin edelliset kilpailijat oikomalla nostaneet oikein kunnon kerroksen soraa. Sliksini eivät tietenkään purreet hiekkakerroksen läpi asfalttiin, ja seurauksena oli suistuminen katon kautta ympäri pyörilleen syvän ojan pohjalle. Sain palkinnon, mutta illalla oli hotellin parkkipaikalla tehtävä lasikuituhommia seuraavan päivän kisaa varten. Muuten autoni säilyi kunnossa kaadosta. Seuraavana päivänä olin menossa lähtöön, kun taivas aukeni ja kasteli ajoradan tehokkaasti. Minulla oli tietenkin autossani alla sliksit, joten ajaminen oli kuin jäällä luistelua. Kuitenkin pahimmat kilpailijani olivat päässeet ajamaan kuivalla kelillä! Onneksi toiselle kierrokselle ajorata kuivui sen verran, että minäkin pääsin jonkinlaiseen vauhtiin ja jälleen kuitenkin palkinnoille. Kuitenkaan en ollut pystynyt antamaan parastani olosuhteista johtuen ja se tietenkin korpesi. Siis urheilijan kannalta on todella väärin vielä lisää sormeilla ulkoisia olosuhteita jännitysmomentin lisäämiseksi. Urheilijoille täytyy järjestää niin tasapuoliset olosuhteet kilpailuun kuin mahdollista - mielestäni. En voi ymmärtää, että selostajatkin toivovat, että joku ulkopuolinen seikka sotkisi kisaa ja saisi aikaan sen, että sarjan jännitys säilyisi. En ymmärrä! Parhaanhan pitäisi aina voittaa!

Vaalitkin sitten käytiin. Pitkästä aikaa kävi niin, että minunkin ehdokkaani meni läpi. Kävin läpi lukuisat vaalikoneet oikeaa ehdokasta etsiessäni ja kuten jo aiemmin tällä kanavalla kirjoittelin, niin PerSun ehdokkaita oli kiitettävästi tyrkyllä parhaimmilla osumilla. Eipä siis olekaan ihme, että kyseinen puolue sai suuren voiton. Nyt heillä on sitten näytön paikka! En siis äänestänyt kyseistä puoluetta, koska puoluejohtaja ei sympatioitani kerää, enkä äänestänyt vihreitä enkä kommareitakaan, joita yllättäen tupsahti vaalikoneissa ehdolle. Minä olin luullut, että ne ovat sukupuuttoon hävinneitä. Onpahan kuitenkin minullakin oikeus vaikkapa arvostella maan asioita seuraavan neljän vuoden aikana, kun kävin numeron piirtämässä.

yksinkertainen haastattelu!

Ylä-Kainuu -lehdessä on tehty paikallisille henkilöille yksinkertaisia kysymyksiä. Olen aina halunnut vastata moiseen kyselyyn, mutta koskaan kukaan ei ole minulle tuollaisia kysymyksiä tehnyt. Jotenkin tuntuu, että lehden nuoriso-osasto olisi asialla, mutta joka kerta minä tuon jutun luen. Siispä joudun tekemään nuo kysymykset itselleni:

K: Nimesi kokonaisuudessaan?

V: Alpo Manninen

K: Millä nimellä läheisimpäsi sinua kutsuvat?

V: Alpo tai ukki

K: Missä asut?

V: Omakotitalossa Mäntsälässä taajaman ulkopuolelle.

K: Mitä teet työksesi?

V: Olen eläkkeellä, mutta tietokoneen ääressä vietän runsaasti aikaa.

K: Mitä unelmiesi matkakohteesta löytyy?

V: Golfkenttä.

K: Mitä toivot syntymäpäivälahjaksi?

V: Uudet Reinot.

K: Mitä arvostat kumppanissasi?

V: Rehellisyyttä.

K: Päivä, jota et unohda?

V: Kun sain auton ajokortin.

K: Mistä olet ylpeä itsessäsi?

V: Olen pystynyt toteuttamaan useita jo nuorena tekemiäni lupauksia.

K: Ketä ihailet ja miksi?

V: Ihmisiä, jotka pystyvät omilla käsillään tekemään ihan mitä tahansa vain haluavat.

K: Minkä värisiä vaatteita käytät?

V: Tummia tai sitten punaisia.

K: Mitä harrastat?

V: Golfia, hiihtelyä, kirjoittelua, Miniä.

K: Mitä ohjelmia katsot televisiosta?

V: Kotimaisia elokuvia ja jopa sarjoja, toimintaelokuvia ja yhdet uutiset päivässä.

K: Mitä ruokaa tilaat ravintolassa?

V: Varmaankin yleisimmin jotakin liharuokaa.

K: Kaukaisin paikka, jossa olet käynyt?

V: Dubai.

K: Millaiseen mielenosoitukseen osallistuisit?

V: En todellakaan mihinkään.

K: Mikä on inhottavin viikonpäivä?

V: Ei sellaista ole.

K: Milloin siivosit viimeksi?

V: En muista.

K: Mitä laulaisit karaokessa?

V: En mitään.

K: Miten huolehdit itsestäsi?

V: Golfailen tai hiihtelen ja nappaan joka ilta masennuslääkkeen.

K: Mikä saa sinut liikuttumaan?

V: Ehkä minut on jo turrutettu lääkkeillä niin, että mitään erikoisia tunnekuohuja en nyt äkkiseltään pysty nimeämään.

K: Suosikkilajisi?

V: Golf. Hiihdän myös mielelläni. TV:stä katson moottoriurheilua, hiihtoa, golfia ja yleisurheilua - siis vain yksilölajeja.

K: Mikä pelottaa?

V: Ei mikään enää - ei edes kuolema.

K: Mitä osaat tehdä erityisen hyvin?

V: Koska olen vaativa persoona, niin en osaa tehdä mitään tarpeeksi hyvin.

K: Mitkä ovat kaksi turhinta tavaraasi?

V: Harrasteautonani tallissa tiiviisti pitämäni Mini voisi olla toinen ja toinen on maaliruisku, jota en ole koskaan edes käyttänyt.

K: Hölmöin uskomukseni lapsena?

V: Että Suomessa jokainen tavallinenkin ihminen saa oikeutta. Nyt vanhana on selvinnyt, että olipa harhaa vain. Oikeuteen tarvitaan paksu oma tai jonkun muun lompsa.

K: Minä toivon...

V: Terveyttä jokaiselle.

K: Kenelle lähetät terveisiä?

V: Kaikille niille, jotka sattuvat tänne mustaan aukkoon eksymään.

muutamia haikuja!

Sain hankittua uuden rammarin, kun entinen oli sanonut työsopimuksen irti jo ennen kasetti/CD -kautta. Vinyylit ovat uskollisesti matkustaneet mukanamme, vaikka niillä ei ole ollut mitään käyttöä.

Nyt olen sitten päässyt vähän kurkkailemaan ja jopa kuuntelemaan millainen musiikkimaku meikäläisellä ja perheellä on ollut -70 ja -80-luvuilla. Ei ole lainkaan ihmeellistä, että Elvis on ollut mukana neljän levyn verran, sitten on Klaus Wunderlichin hammondsoitantaa viisi levyllistä ja Esa Katajavuorta samalla soittimella kaksi levyä ja yksi tuntemattoman taiteilijan soittamana. Beatles on mukana yhdellä levyllä ja kokonaisella levykokoelmalla, Ankan Paulin levyjä löytyi vain yksi, The Shadowsin levyjä oli kaksin kappalein, Vesku oli edustettuna kahdella levyllä - tosin toisella Kuselana. Kitaralevyjä oli kaksi, toinen Harald Winklerin ja toisen levyllisen soittajaa ei edes kerrota? Rokahtavaa musiikkia tai poppia esittävät the Ventures ja Gary Lewis molemmat yhdellä levyllä. Spotnics on päässyt mukaan myös yhdellä levyllä. Lisäksi kokoelmassa on muiden perheenjäsenten hankkimaa musiikkia mm. Mattia ja Teppoa, Tapani Kansaa, Dannyä, Arja Korisevaa jne joko omilla levyillään tai sitten Finhitsin viidessä kokoelmalevyssä sekä lukuisia new kids on the block -levyjä ja ihan lastenlevyjäkin on joukkoon kerääntynyt lukuisia. Ihmetykseni oli suuri, kun kasasta löytyi venäläinen fantasia, siis ihan klassista. Minä en varmaan ole edes kuunnellut sitä koskaan! Olen pitänyt itseäni jazzin kuuntelijana, mutta vinyylejä on tuolta alueelta vain yksi Nat King Colen levy. No CD-aikakaudella niitä kertyi sitten jonkin verran enemmän.

Joskus talvella kirjoitin tällä kanavalla, että vaikka hiihtoladut on periaatteessa hoidettu hyvin, niin luistelubaana on ajettu ikään kuin kouruksi, jolloin joutuu koko ajan luistelemaan pienoiseen vastaiseen. Tänään oli baana ajettu viimeisen päälle tasaiseksi, oli oikein ilo luistella tasaisella alustalla. Tuskinpa minun tänne mustaan aukkoon rustailemani tekstit ovat latuja parantaneet, vaan joku muu tärkeämpi on varmaankin huomauttanut kuskia. Kuitenkin on kiva huomata, että esille ottamiani puutteita on korjattu. Hyvä Mäntsälä!

kahdeksan yksiön siivous!

Tänä aamuna päätin hoitaa joka keväisen siivousurakan. Otin tikkaat kainaloon ja lähdin vyöräytymään tontin eri puolille sijoittamiani pönttöjä kohti. Aukeilla paikoilla hanki jopa kesti kävellä, kun osasin keventää sopivasti, mutta metsässä sain rypeä sukukalleuksiani myöten lumessa. Kahdeksan pönttöä minulla on, joten aikaa meni parisen tuntia, kun jouduin korjaamaan kaksi pönttöä. Oli laudat halenneet - toisessa etu- ja toisessa takapuolelta. Eihän lintuparoille passaa tarjota hataraa ja vetoista pesäpaikkaa!

Kahdessa pöntössä ei ilmeisesti ollut asustellut kukaan. Jotakin kaarnaa ja heinää niihin oli tuotu, mutta pesimisen jälkiä niissä ei ollut. Tuli mieleen, että olisiko pariskunnille tulleet tukiaiset jo ennen pesiytymistä. Yhdessä pöntössä oli kolme pientä talitiasen poikasta- tietenkin kuolleina. Olisikohan seudulla saalistava havukka vienyt huoltajat parempiin suihinsa?

Toivottavasti tulevana keväänä kahdeksan lintupariskuntaa rakentaa pesänsä airiskarvojen pehmentämiin pönttöihini ja saa maailmaan joukon uusia siivekkäitä. Toivotan onnea!

puoluepolitiikkaako?

Ei nyt sentään! Minä olen niin epäpoliittinen henkilö, että minulta ei politikointi onnistu, saatikka puoluepolitiikka. Itse asiassa olen kurkkuani myöten täynnä puolueiden harrastamasta vehkeilystä, oman edun tavoittelusta, toisten morkkaamisesta sun muusta marinasta.
Minun nykytietoni ovat peräisin pääasiassa mediasta, joka varmasti värittelee uutisia enemmän myyvämpään muotoon, joten uutisointien uskottavuus on aina pistettävä kyseenalaiseksi. Joskus nuorena poikana rakennuksilla työläisenä ollessani sain työntekijöiden politikoinnista tarpeekseni ja hommasin muutaman työmaalla edustettuna olevan puolueen puolueohjelmat ja tavasin ne mielestäni niin tarkkaan kuin mahdollista. Yllätys oli melkoinen, kun ne olivat miltei yksi yhteen. Sanamuodot ja painotukset vain vaihtelivat. Ihmettelin yhä enemmän, miten sällit saivat työmaalla niin kovat riidat aikaan ihan vain politiikasta! No politiikasta ja uskonnostahan maailman sodatkin syntyvät, naapurin mielipidettä ei pidetä oikeutettuna.

Olen minä yleensä äänestänyt vaaleissa, että voisin purnata, jos purnattavaa ilmenisi. Koskaan en ole äänestänyt puoluetta, vaan henkilöä, jonka ajatukset ja teot ovat mielestäni sopineet yksiin omieni kanssa. Tietenkin äänet ovat yleensä menneet jollekin puolueelle, koska lähes aina äänestämäni henkilö ei ole mennyt vaaleissa läpi. Olen kuitenkin aikoinaan päättänyt ja myös aina pitänyt päätökseni, että hyvääkään henkilöä, joka tunnustautuu kommunistiksi tai vihreäksi, en äänestä. Enkä tule äänestämään jatkossakaan! Tuon verran harrastan puoluepolitiikkaa.

Menneinä vuosikymmeninä ei aina ole ollut kovin helppoa saada selville, mitä ehdokkaat mistäkin asioista ajattelevat, mutta nykyään se on todella helppoa.
Muutamia vaalikoneita räpläämällä saa selville jokseenkin tarkkaan, mitkä asiat ovat kullekin ehdokkaalle kuinkakin tärkeitä. Tulevia eduskuntavaaleja silmälläpitäen olen jo käynyt muutamiin vaalikoneisiin heittämässä omat mielipiteeni kunkin vaalikoneen asettamiin kysymyksiin. Ja hämmästys on ollut melkoinen, kun suurimmat osumat ovat tulleet PerSun ehdokkaiden kanssa. Tuskinpa ehdokkaat ovat vastanneet saadakseen juuri minun ääneni, joten uskon, että he ovat vastailleet jokseenkin omien mielipiteittensä mukaan. Että olenko minäkin sitten PerSu? No ei nyt sentään, en aio edelleenkään tunnustaa mitään puoluetta, jatkan edelleen jo nuorella iällä luomaani äänestämispolitiikkaani - äänestän sellaista miestä, jonka parhaiten kuvittelen vievän minunkin tärkeinä pitämiäni asioita eteenpäin, jos tulee valituksi. Etsintä jatkuu ja joku sitten saa minunkin ääneni - todennäköisesti.