EKOILUA

Mäntsälän Uutisissa julkaistu kolumni

Ekoilua

Eduskuntavaalit ovat vasta tulollaan, joten vaaliteemoja tai -lupauksia ei ole vielä kovin paljon näkynyt. Oletettavaa on, että ainakin elinympäristömme ja sen tila tulee esiintymään monen teemoissa.

Olen itsekseni miettinyt jo muutamia vuosia kyseisiä asioita omalta kohdaltani ja olen tehnyt jo muutamia muutoksia elintapoihini ja -ympäristööni.

Töissä ollessani jouduin matkustamaan ihan liikaa. Silloin ei vielä ollut kunnon välineitä hoitaa asioita etänä kuin vasta työurani lopulla.

Matkustamiskiintiöni on täynnä. Liikkuminen lentokoneilla ja laivoilla ovat täysin boikotissa, eikä ainakaan toistaiseksi ole ollut minkäänlaisia vieroitusoireita.

Autolla liikun pääasiassa huoltamaan terveyttäni hiihtoladuille tai golfaamaan ja tietenkin myös työkeikoille. Turhat ajot eivät enää kiinnosta. Moottoripyöräilynkin lopetin jo lähes kymmenen vuotta sitten, kun sillä pakkasi tulemaan ihan turhaa ajoa vähän väliä.

Erilaisiin väen kokoontumisiin en itseäni kuskaa, poikkeuksena saattaa olla muutama urheilutapahtuma vuosittain.

Asumisessani näyttelee sähkö melkoista osaa. Puhtaalla sähköllä lämmitän talon ja saunan. Apua antavat ilmalämpöpumppu, aurinkovoimala ja led -valaistus. Omalta tontilta tehdyillä pilkkeillä lämmitän tupaa takka-leivinuuniyhdistelmässä kovimmilla pakkasilla ja silloin koetetaan uunissa tehdä myös ruokaa. Mökillä joutuu puuta polttamaan myös saunassa, kun siellä ei sähköjä ole. Tosin siellä olemme viikon - korkeintaan kaksi kesässä. Saunojen lämmittämisestä puulla oli taannoin juttua - aiheuttavat yllättävän paljon päästöjä. Monet vannovat puulämmitteisen saunan nimeen, mutta saunan löylythän muodostuvat ihan muista asioista kuin kivien lämmittämistavoista.

Ruokailuun eivät ekoajatukset ole vielä tehneet kovin paljon muutoksia, toki kotimaiset ainekset kaupasta kassiin sujahtavat. Silloin suurin piirtein tietää, miten ne on tuotettu.

Hiilijalanjälkeäni koetan siis pienentää jo ennen kuin on viimeinen pakko, auttaa sopeutumisessa tulevaan. Suomessa oletettavasti tulee maailmanlaajuisesti kovimmat säännöt ja verot ilman saastuttamisesta.

Alpo Manninen

Lehteen tulevat kolumnit ovat lyhyitä noin 2000 merkin juttuja, joten kaikkea asiaan kuuluvaa ei sellaiseen saa millään mahtumaan - tärkeimmät pointit vaan.

On tietenkin yhden pienen ihmisen melko hassua ja naiviakin ajatella pelastavansa maailman tekemällä omassa elämässään joitakin muutoksia ekologisuuden näkökulmasta. Enkä minä niin ajattelekaan, olenpahan vaan tehnyt joitakin ratkaisuja ihan muuten vaan. Minun elämääni eivät ratkaisuni vaikuta juurikaan, matkustamisesta en ole koskaan tykännyt, joten oli hyvin luontevaa sieltä lähteä sieltä päin liikkeelle. Minulle on tärkeintä, että saan pitää kehostani huolta hiihdon ja golfin parissa. Kun kroppani on kunnossa, ovat ajatukseni mallillaan ja voin naputella yksinkertaisia tarinoitani kirjoiksi saakka. Kirjoittaminen on hyvää vaihtelua ja aivovoimistelua ja käy myös terapiasta.

Kolumniin en saanut mahtumaan, että meillä ruokajätteet kompostoidaan ja hoidan pientä metsätilaa, joten hiilinielua yritän kasvattaa. Autoja meillä on jopa kolme, toki yhdellä ei ajeta, se on sellainen tallissa pidettävä muisto autoiluni alkuajoilta. Omassa käytössäni on vuoden 2003 nelivetoinen Audi TT ja vaimon käytössä nelivetoinen vuosimallin 2011 Skoda Yeti. Nelivetoisuus siksi, että pääsemme kotiin mäen päälle kelillä kuin kelillä. Molemmissa autoissa on samanlainen tekniikka, mutta Audini kuluttaa ainakin litran verran vähemmät polttoainetta sataselle, vaikka veropäästöt siinä ovat 225 Skodan 156 verrattuna. Eivät ole ihan tasapainossa. Tarkoitus on ajaa autollani niin kauan kuin se toimii asiallisesti ja pistää se sitten paaliin, vaikka verotus sitä rankaiseekin.

Tärkeintä olisi, että Kiina, Intia ja vaikkapa USA lähtisi mukaan ilmastonmuutostalkoisiin. Noista maista ja monista muistakin vastaavista valtioista ne saasteet ilmastoomme suurimmalta osin tulevat ja aiheuttavat ongelmia. Olisi suotavaa, että olisi sellaisia poliittisesti vaikuttavia megapersoonia, jotka omilla päätöksillään, esimerkeillään ja vaikutusvallallaan pystyvät viemään asiaa eteenpäin erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla. Enkä tässä tarkoita niitä, jotka jollakin köysillä ja riimuilla kytkevät itsensä milloin mihinkin. Se linja ei mielestäni ole oikea eikä tuo tuloksia.

Ilmastonmuutoskeskustelut ovat viime aikoina kuumenneet jo ihan liikaa. Asia on tärkeä, mutta ei tarvitse ylilyöntejä tai temppuja, jotka pistävät ihmisten elämän kuralle. Maassamme on tärkeää, että meillä on töitä ja mahdollisuuksia elää inhimillisesti tulevaisuudessakin. Siksi vaaleissakin on tärkeää äänestää järkevästi. Täytyy katsoa, miten elämämme jatkuu äänestysten jälkeenkin, mitä karikkoja siltä suunnalta on tulossa.

Itse olen hyvin epäpoliittinen henkilö, näen punaista poliittisissa toimissa ja erityisesti politikoinnissa. Siksi en koskaan äänestä puoluetta. Kaivelen sellaisen henkilön, joka pystyy viemään ajatuksiani eteenpäin, on rehellinen, mutta ennen kaikkea työteliäs. Ei ole missään nimessä lammas, jota puolue vie mennessään. Hän antaa ajattelemisen aihetta puoluepäätöksiä tehtäessä. Näin hän pystyy viemään omaa ajatusmaailmaansa eteenpäin omassa ryhmässään. Täytyy sanoa, että tuollaisen henkilön löytäminen ei ole helppoa, mutta kun sellainen löytyy, niin äänen voi hyvällä omalla tunnolla tuollaiselle henkilölle antaa. Sen verran olen poliittisesti suuntautunut, että tuon valitsemani henkilön ei saa kuulua vihreisiin, vasemmistoon tai ruotsalaiseen kansanpuolueeseen.

merkillisiä aikoja!

Kun en itse enää pysty harrastamaan urheilua kuten joskus ennen, niin olen pakosta joutunut penkkiurheilijaksi. Tarkoitan, että osallistun nykyään urheilun seuraamiseen pääasiassa televison kautta. Enkä ole lainkaan ilahtunut tavoista kehittää urheilua yhä enemmän showbusineksen ehdoilla. Urheilija kuitenkin on vain työmies tai -nainen, joka tekee työtään parhaan suorituksen aikaansaamiseksi, ja palkka työstä on tietenkin menestyminen. Media kuitenkin haluaa, että ennen suoritusta kuin heti suorituksen jälkeen pitäisi olla innokkaana vastaamassa toimittajien todella typeriin kysymyksiin. Ihmettelen, että pääosa urheilijoista pystyy suhtautumaan tilanteeseen tyynesti - ehkä kuitenkin itse mielessään huumorimielellä. Minä kuitenkin pihisen kiukusta!

Minä en tykkää katsella ja kuunnella noita tilanteita lainkaan, kun mielelläni katsoisin enemmän suorituksia kuin tyhjiä löpinöitä.

Monet lajit ovat kehittyneet tai niitä on järjestelmällisesti kehitetty mediaseksikkäiksi. Halutaan tarjota katsovalle yleisölle enemmän draamaa kuin urheilua. Kilpailutilanteeseen tuodaan väkisellä tehtyjä jännityselementtejä mukaan. Hiihdossa ne ovat yhä lisääntyneet yhteislähtökisat, joissa porukalla hiihdellään alkutaipale yleensä yhdessä ja vasta loppukilometreillä hiihdetään kunnolla ja jaetaan mitalit. Ollessani itse hiihtäjä, en lainkaan tykännyt noista kisoista, vaikka monet seuran mestaruudet voitinkin juuri taktiikalla muita peesaten ja viimeisellä kilometrillä voittoon karaten. Eihän se ole oikein! Sprinttihiihdosta tykkään ja olisin varmasti itsekkin keskittynyt siihen, jos sellaisia olisi minun aikanani järjestetty. Se hiihdosta.

Moottoriurheilu on tietenkin minun arvoasteikossani ykkösenä, mutta siihenkin ovat mediapellet kajonneet jokaisessa lajissa. Jännitystä pitää saada aikaan vaikka väkisin. F1:ssä ja amerikkalaisissa lajeissa ehkä teennäinen sormeilu tapahtumiin on ollut kaikkein kovinta. Pitää tehdä mm. niin huonot renkaat, että vähän väliä pitää käydä niitä varikolla vaihtamassa. Siis taktiikalla halutaan sormeilla tuloksia ja urheilijan suorituksen arvoa pienennetään. Autoihin on pitänyt kehittää kersit ja avattavat spoileriluukut, jotta helpotettaisiin ohituksia! Nyt on jopa ehdotettu, että keinotekoisesti kasteltaisiin rataa kisan aikana, jotta saataisiin jälleen sitä jännitystä mukaan. Minä katson useasti kisat vielä uudelleen, kun jo tiedän tuloksen, näin pystyn seuraamaan urheiljoiden suorituksia paremmin ja voin kelata turhat höpinät pois. Minusta kaikki toimet, joilla tähdätään ns. onnen vaikutuksen lisäämiseen tuloksiin, pitäisi ehdottomasti karsia minimiin, ja antaa urheilijoille mahdollisuudet esittää parastaan.

Muistuupa mieleeni eräs kilpailureissu Tornion ja Kemin seudulle. Ajoin silloin rallisprinttiä: Kisat olivat asfaltilla ajettavia. Ensimmäisen päivän kisassa ajoin ensimmäisellä kierroksella ajan, jolla pääsin tuloslistan kärkipäähän ja palkintosijalle, mutta halusin toisella kierroksella vielä parantaa aikaani. Radan loppupuolella T-risteykseen olivat kuitenkin edelliset kilpailijat oikomalla nostaneet oikein kunnon kerroksen soraa. Sliksini eivät tietenkään purreet hiekkakerroksen läpi asfalttiin, ja seurauksena oli suistuminen katon kautta ympäri pyörilleen syvän ojan pohjalle. Sain palkinnon, mutta illalla oli hotellin parkkipaikalla tehtävä lasikuituhommia seuraavan päivän kisaa varten. Muuten autoni säilyi kunnossa kaadosta. Seuraavana päivänä olin menossa lähtöön, kun taivas aukeni ja kasteli ajoradan tehokkaasti. Minulla oli tietenkin autossani alla sliksit, joten ajaminen oli kuin jäällä luistelua. Kuitenkin pahimmat kilpailijani olivat päässeet ajamaan kuivalla kelillä! Onneksi toiselle kierrokselle ajorata kuivui sen verran, että minäkin pääsin jonkinlaiseen vauhtiin ja jälleen kuitenkin palkinnoille. Kuitenkaan en ollut pystynyt antamaan parastani olosuhteista johtuen ja se tietenkin korpesi. Siis urheilijan kannalta on todella väärin vielä lisää sormeilla ulkoisia olosuhteita jännitysmomentin lisäämiseksi. Urheilijoille täytyy järjestää niin tasapuoliset olosuhteet kilpailuun kuin mahdollista - mielestäni. En voi ymmärtää, että selostajatkin toivovat, että joku ulkopuolinen seikka sotkisi kisaa ja saisi aikaan sen, että sarjan jännitys säilyisi. En ymmärrä! Parhaanhan pitäisi aina voittaa!

Vaalitkin sitten käytiin. Pitkästä aikaa kävi niin, että minunkin ehdokkaani meni läpi. Kävin läpi lukuisat vaalikoneet oikeaa ehdokasta etsiessäni ja kuten jo aiemmin tällä kanavalla kirjoittelin, niin PerSun ehdokkaita oli kiitettävästi tyrkyllä parhaimmilla osumilla. Eipä siis olekaan ihme, että kyseinen puolue sai suuren voiton. Nyt heillä on sitten näytön paikka! En siis äänestänyt kyseistä puoluetta, koska puoluejohtaja ei sympatioitani kerää, enkä äänestänyt vihreitä enkä kommareitakaan, joita yllättäen tupsahti vaalikoneissa ehdolle. Minä olin luullut, että ne ovat sukupuuttoon hävinneitä. Onpahan kuitenkin minullakin oikeus vaikkapa arvostella maan asioita seuraavan neljän vuoden aikana, kun kävin numeron piirtämässä.

puoluepolitiikkaako?

Ei nyt sentään! Minä olen niin epäpoliittinen henkilö, että minulta ei politikointi onnistu, saatikka puoluepolitiikka. Itse asiassa olen kurkkuani myöten täynnä puolueiden harrastamasta vehkeilystä, oman edun tavoittelusta, toisten morkkaamisesta sun muusta marinasta.
Minun nykytietoni ovat peräisin pääasiassa mediasta, joka varmasti värittelee uutisia enemmän myyvämpään muotoon, joten uutisointien uskottavuus on aina pistettävä kyseenalaiseksi. Joskus nuorena poikana rakennuksilla työläisenä ollessani sain työntekijöiden politikoinnista tarpeekseni ja hommasin muutaman työmaalla edustettuna olevan puolueen puolueohjelmat ja tavasin ne mielestäni niin tarkkaan kuin mahdollista. Yllätys oli melkoinen, kun ne olivat miltei yksi yhteen. Sanamuodot ja painotukset vain vaihtelivat. Ihmettelin yhä enemmän, miten sällit saivat työmaalla niin kovat riidat aikaan ihan vain politiikasta! No politiikasta ja uskonnostahan maailman sodatkin syntyvät, naapurin mielipidettä ei pidetä oikeutettuna.

Olen minä yleensä äänestänyt vaaleissa, että voisin purnata, jos purnattavaa ilmenisi. Koskaan en ole äänestänyt puoluetta, vaan henkilöä, jonka ajatukset ja teot ovat mielestäni sopineet yksiin omieni kanssa. Tietenkin äänet ovat yleensä menneet jollekin puolueelle, koska lähes aina äänestämäni henkilö ei ole mennyt vaaleissa läpi. Olen kuitenkin aikoinaan päättänyt ja myös aina pitänyt päätökseni, että hyvääkään henkilöä, joka tunnustautuu kommunistiksi tai vihreäksi, en äänestä. Enkä tule äänestämään jatkossakaan! Tuon verran harrastan puoluepolitiikkaa.

Menneinä vuosikymmeninä ei aina ole ollut kovin helppoa saada selville, mitä ehdokkaat mistäkin asioista ajattelevat, mutta nykyään se on todella helppoa.
Muutamia vaalikoneita räpläämällä saa selville jokseenkin tarkkaan, mitkä asiat ovat kullekin ehdokkaalle kuinkakin tärkeitä. Tulevia eduskuntavaaleja silmälläpitäen olen jo käynyt muutamiin vaalikoneisiin heittämässä omat mielipiteeni kunkin vaalikoneen asettamiin kysymyksiin. Ja hämmästys on ollut melkoinen, kun suurimmat osumat ovat tulleet PerSun ehdokkaiden kanssa. Tuskinpa ehdokkaat ovat vastanneet saadakseen juuri minun ääneni, joten uskon, että he ovat vastailleet jokseenkin omien mielipiteittensä mukaan. Että olenko minäkin sitten PerSu? No ei nyt sentään, en aio edelleenkään tunnustaa mitään puoluetta, jatkan edelleen jo nuorella iällä luomaani äänestämispolitiikkaani - äänestän sellaista miestä, jonka parhaiten kuvittelen vievän minunkin tärkeinä pitämiäni asioita eteenpäin, jos tulee valituksi. Etsintä jatkuu ja joku sitten saa minunkin ääneni - todennäköisesti.