Osa autohullun ajopeleistä

Ajopelejä testeissä tai omistuksessa

Sedän Austin A35, jonka ratissa sain istua, mutta ajamaan ei ollut vielä asiaa.

Isä osti kyseisen maantienielijän, kun olin kymmenvuotias. Opettelimme sillä isän kanssa ajamaan samaan aikaan. Kyseessä oli 125-kuutioinen menopeli.

Isän ensimmäinen auto oli Commer Cob pakettiauto, jolla varsinaisesti opettelin ajamaan pihalla koivuja kierrellen. Joskus myös yksityisteillä.

Kun sain kortin vuonna -66, isällä oli punainen Mini. Sillä sitten ensimmäiset kortilliset maantielenkit ajelin. Vieressä minun henkilökohtainen ajopeli aina armeijaan menemiseen asti.

Syksyllä -66 isän Mini vaihtui Isuzu Bellettiin. Sillä ajoin monet reissut milloin minnekin ja joskus oli vauhtiakin.

Olin kesän 1970 töissä Helsingissä ja sieltä ostin ensimmäisen oman autoni. Oli ajettavuudeltaan hieno peli. Sieltä tuli mukaan vasemman jalan jarrutukset ja ajotuntuma siirtyi takapuoleen. Tämä peli ei koskaan yllättänyt, kun se kertoi aina etukäteen, mitä aikoo tehdä. Kyllä sitä poljinkin.

 Insinööriopintojen viimeiseksi vuodeksi vaihtui rättisitikka Datsuniksi kesällä -75, kun oli tulossa perheeseen lisäystä. Auto kuvattu Kaarinassa asuntomme edessä. Oli muuten entinen kyläkauppa!

 Kesällä -77 Datsun vaihtui Bemuksi, joka minulla olikin aina vuoteen 1986.

 Bemu vaihtui -86 ensin 1600 Sierraan, mutta eihän se tyydyttänyt ja melkein heti se muuttui 2,0iS-versioksi.

 Sierra ei toiminut koko aikana kunnolla, joten välillä perheessä käväisi 318 i Bemu, mutta sekin oli lyhytaikainen, kun harrastukseksi tulivat kilpa-ajot ja koiranäyttelyt. Ajokiksi vaihtui valkoinen Volvo 740.  Autolla ajoin parisataatuhatta, mutta kesärenkaat olivat vielä alkuperäiset Michelinit. Silloin renkaat kestivät, vaikka hinauksia tuli paljon. 740 vaihtui Volvon 940- malliin, joka muutaman vuoden jälkeen muuttui Volvon S40 T4:ksi. Silloin oli jo harrastus vähentynyt ja perheessä oli muitakin kulkuneuvoja. S40 vaihtui Mondeon Dieseliksi, mutta se ei miellyttänyt, joten alle tuli Volvo S60. Välillä oli kuukauden jopa Rellun Megane, kun Volvosta oli saatava rahaa muihin menoihin.

 Ainoa Opel, joka minulla on ollut.

 VW 1302SS oli kiva peli, sillä ehti useasti palkinnoille...

... kunnes Nurmijärvellä monen seikan vuoksi lipesi lähes 150:n vauhdista lepikkoon.

 Kun täytin 50, sain lainaksi Sumpin, numeroksi 50 ja hienon varikkopaikan Vantaalta. Autohan ei pelannut lainkaan, mutta kaupaksi se meni.

 Minun ylivoimaisesti huonoin autoni oli kuvassa oleva Letukka. Onneksi ei tarvinnut kestää kuin vuoden ja vaihdoin sen Mitsu L200 lava-autoon.

 Micra kuskattiin Pudasjärvelle kisoihin. Minulla  katkesi vaihdekeppi heti ensimmäisessä kurvissa. Kuplaan verrattuna melkoinen raakile. Tiimin nuoremmat yrittivät Micralla kilpailla myöhemmin, mutta kiertoon lähti.

Tammisaaresta kävin hakemassa Golfin projektin, mutta auto ei koskaan päässyt kisailemaan, kun elämässä alkoi tapahtua niin paljon kaikkea muuta. Kiertoon Golfikin lähti.

 Yhteen ralliin suostuin kartturiksi ja se riitti. Onneksi kaasuvaijeri meni poikki jo kakkosella, niin ei tarvinnut pelätä koko rallia.

 Ensimmäinen 1303 harrastekuplani. Ostin kuplan projektina ja rakentelin auton liikennekelpoiseksi. Tein kuplaan virikoneen, joten sillä pystyi kulkemaan muun liikenteen mukaan

 Toinen 1303 harrastekuplani. Moottori vuoti öljyä ja sähköt eivät toimineet. Tein autoon virikoneen ja korjasin sähköt. Muuta en ehtinyt tehdä, kun työkaveri kävi ostamassa sen pois.

 Harrastemini 1275 Clubman näyttelyssä Mäntsälässä. Purin aihion atomeiksi, korjasin ruostevauriot ja tekniikkakin meni uusiksi.

 Peugeot Partner vaihtui Nissan Noteksi. On ollut meidän helpoin auto tähän mennessä.

 Ensimmäinen 2-pyöräiseni sitten mopon oli Jammun 535 Virago, mutta eihän se ollut mikään pyörä. Se vaihtui Moto Guzzi Brevaksi. Ei sekään mikään raketti ollut, mutta ajo-ominaisuudet olivat ok.

 Breva vaihtui Grisoksi ja sehän oli jo pyörä, kun en kilpuria etsinyt. Etualalla lumikone.

 Rupesin lehti-ihmiseksi,joten 2-pyöräinen oli hylättävä. Juttukeikat sujuivat hyvin näppärällä Fiestan ST-mallilla. Laitteessa oli 2-litrainen kone ja tehoa ihan mukavasti. Etsin TT Quattroa, joita kävin ajamssa lukuisia, mutta Fiesta sai olla kulkupelinä jonkin aikaa.

 Lopulta se sitten löytyi. Asiallinen, mutta olihan siihen entisiltä omistajilta jäänyt vikoja, joita oli korjattava. Välillä vähän tunteetkin kihahtivat yli äyräiden, mutta kiva on peli. Yli kuusi vuotta olen sillä töihin ja harrastuksiin ajellut.

 Tein lehteen juttuja erilaisista liikkumavälineistä. Vertailin Suzuki Altoa ja Aixamin mopoautoa.

 Aixam oli melkoisesti kalliimpi kuin Alto. On kuitenkin selvä juttu, kumpi olisi liikenteessä parempi. Alto on kaikissa suhteissa parempi. Se on vaan se korttijuttu, joka mopoautoja pistää hankkimaan.

 Moottoriradalle pääsin testailemaan Audin 4-vetoisia oikein talvikelissä. Kaikissa oli alla kitkarenkaat ja alussa ne toimivat ihan ok, mutta kun päivä oli ajettu, niin jarrutuspaikat olivat melkoisen liukkaat. Tuli nastoja ikävä.

 Golf testissä Lahdessa.

 Kuplan F-ryhmän peli kokeiluissa siviilinastoilla. Oli aika aika lipsakka ajettava!

 Ikarusta pääsin myös tastaamaan. Ilmassa pysyi.

 Auriksen hybridi testissä Hyrylässä. Sähköllä maksiminopeus oli 45, joten jos halusi viidenkympin alueella sähköllä ajella, toiset olivat tulossa päälle. Kun painoi kaasua, niin sitten kyllä kulkua piisasi, kun polttomoottori potki lisää vauhtia.

 Kaasukäyttöinen Passat testissä Mäntsälässä.

 Mielnkiintoinen pikkuford. Koko kyljen saa auki lastausta varten ja 3-sylinterisen turbon tehot riittävät normaaliin ajoon.

 VW Karman Ghia avomalli testissä. Onneksi oli hieno keli. En ole avoautojen ystävä.

 Pienoisauto testissä. Oli niin hätäinen, että ei pysynyt oikein ladulla. Se perstuntuma kun puuttuu.

 Ihmevimpain, jonka olemassaoloa en oikein ymmärrä. On sitäpaitsi ajo-ominaisuuksiltaan melko erilainen autoihin tai moottoripyöriin nähden.

 Nissanin sähköauto testissä Porvoossa. Hyvin pysyy moottoriteilläkin muun liikenteen mukana. Äänimaailma muodostuu renkaista ja tuulen suhinoista. Miellyttävä!

En ole koskaan vannonut Mersun nimeen, mutta kun mallia tehdään Suomessa, niin olihan se testattava. Autossa oli ihan liian mataprofiiliset renkaat, joista kabiiniin tuli yllättävän kova meteli.

 Tässä oli testeissä peli, jossa tehot ja ominaisuudet olivat hyvässä balanssissa. Olisi tarvinnut enemmän ajoa, jotta olisi kunnolla uskaltanut ominaisuuksia testata.

Lähes vakioautomainen kilpa-auto.

lumien siirtelyä

Nyt oli jälleen se vuosi, kun meidän nurkilla ajettiin rallia. Minä otan tilanteesta kaiken hyödyn ja katson joka ikisen auton, joka kulloinkin kisassa mukana on. Niin nytkin!
Normaalisti en välitä katsoa saatikka edes kuvata kuskin virheitä, mutta nyt tein poikkeuksen, kun auto pyöri pehmeässä lumessa eikä kaiketi aiheuttanut pieniä painautumia pahempia vaurioita kalustoon. Seuraavassa kisassa miehistöllä on sitten jälleen mahdollisuus onnistua. Komea oli lumiryöppy!

Usvan hälvettyä paljastui ryöpyn aiheuttajaksi kinoksella köllöllään oleva piskuinen Starlet. Miehistön pääseminen ulos autosta kesti todella kauan, mutta terveinä he lopulta puskeutuivat ulos omat ajolinjat valinneesta ajokistaan

Olen seurannut autourheilua pikkupojasta asti, mutta vasta nyt näin livenä VW Karman Ghian kisatöissä. Minusta tuo peli on eräs kauneimmista vanhoista autoista ja sen näkeminen aina sykähdyttää. Hienoa nähdä tuollaisia historiallisia taideteoksia!

Säätiedotukset kertoivat jo viikolla, että loppuviikosta ja lähinnä sunnuntaina tulee plussakelit. Katselin kattomme lumikerrosta ja päättelin, että katto on putsattava ennen suojaa. Parjantaina otin työn ohjelmaan. Jo etukäteen pelotti, miten urakan jaksan tehdä. Muistin viime talvelta, että homma oli aivan mieletön.

Nousin lapion kanssa katolle ja aloitin putsauksen niiltä katon osilta, joissa ei ole lumiesteitä. Pehmyt lumi solahtikin alas, kun annoin pikkuisen vauhtia harjalta. Mutta lumiesteiden ja kuistin katon seudut oli puhdistettava ihan lapioiden. Apuvälineenä käytin tikkaita, joihin väkelsin pehmikkeet, jotta kattoon ei tulisi vaurioita. Tikkaat köytin kiinni harjan kulkusiltaan, mutta talon pohjoispäässä ei ole kävelysiltaa eikä ollut siten mahdollista kiinnittää mihinkään tikkaita. Siispä lumen luonti oli tehtävä ihan omalla patentilla.

Menin harjaa pitkin lumiesteen kohdalla ja valuttauduin lumessa alas lumiesteelle. Seisoin lumiesteen päällä ja lapioin lumia pois. Lumiesteeltä en ylettynyt luomaan kovin ylhäältä, joten harjalle jäi lumikinosta, jotka aina jossakin vaiheessa lähtivät vyörymään alas. Silloin minun oli vain heittäydyttävä pyrstölleni katolle ja pidettävä jalat tukevasti lumiesteessä, jotta en olisi vyörynyt lumen mukana alas. Lape tuli putsattua, mutta enhän minä lumiesteeltä päässyt kipuamaan harjalle. Minun oli siis hypättävä alas syntyneeseen kinokseen.

Lännen puoleisen sivun sain puhdistettua paljon sujuvammin, koska sain tikkaat kiinni kulkusiltaan ja pääsin lappeen putsattuani nousemaan niitä pitkin takaisin kulkusillalle. Ei tarvinnut hyppelehtiä alas. Viimeiseksi lapioin lumen terassin katon jiiristä. Paikoitellen lunta oli kinostanut arviolta jopa 70 sentin nietokset, joten oli aika tehdä kevennys.

Katon puhdistamisessa meni aikaa ehkä kolme tuntia. Vaatteet olivat aivan märät hiestä. Kahvitauolla jouduin vaihtamaan kuivat pukimet päälleni, koska vielä oli siirreltävä kinokset pois alhaalta kulkureiteltä. Parin tunnin levon jälkeen alkoi viimeinen urakka. Siinäkin oli pidettävä taukoa muutamaan notteeseen ja tehtävä paidan vaihto kuivaan ennen kuin hyväksyin urakan tehdyksi. Eipä tarvinnut mennä hiihtolenkille, vaan suoraan saunaan.

Kropastani löytyi lukuisia lihaksia, jotka nyt ovat makean kipeinä rasituksesta. Saapa nähdä, miten maanantaina osun golfpalloon harjoituksissa?

PS! Ihmettelen, että miksi järjestelmä ei halua hyväksyä tekemiäni kappalejakoja. Se pistää tekstin vain tylysti samaan pötköön!

taas vuosi pulkassa

Ihan oikeasti pulkassa. Antti ja mummi viilettävät alas Mäntsälänvuorelta!

Näin vuoden viimeisenä päivänä on mielestäni hyvä uhrata muutama minuutti menneeseen, ja jos puhtia riittää olisi tarkoitus uhrata joku ajatus tulevaan.

Päättyvä vuosi meni ohi, eikä pahemmin jäänyt jälkipolville ihmeteltävää. Mihinkään rakennushankkeisiin en itseäni saanut väännettyä.

Olen joskus ajatellut rakentaa tontin reunaan savusaunan - tai ei nyt tietenkään ihan reunaan, kun rakannusluvan saanti edellyttää tiettyjä mittoja tontin rajaan ja muihin rakennuksiin. Tämä vuosi ei saanut ajatuksiani kääntymään tuotantomoodiin. Aika meni hiihtelyyn ja golfailuun. 38 blogia tämän lisäksi tuli taltioitua, toinen romaanini ja jälleen yksi omaelämäkerrallinen kirja sekä kolme novellia tuli kirjoitettua. Koneen ääressä istuin monet tunnit, joten takalisto sai harjoitusta ihan kohtuullisesti. Noiden hömppähommien vuoksi jäivät polttopuutkin tekemättä tulevia talvia varten- onneksi tämän talven puut ovat kuitenkin liiterissä, että ei tarvitse märkiä puita kituuttaa tai sähköllä lämpöä ylenmäärin kehittää. Facebookissa olen lähinnä seuraajana - en koe sitä aksessia edelleenkään omakseni. Kavereita taitaa olla vähän toista kymmentä, mutta vähiä ovat minun merkinnät.

Vuoden alussa tein päätöksen olla ostamatta Iltalehteä. Hesarin ja Iltasanomat olin heivannut jo loppuvuoden 2002 tapahtumien johdosta. Kaksi kertaa olen lehden oma-aloitteisesti ostanut, enkä ole päätöstäni katunut. Muutaman kerran olen joutunut ko. lehden maksamaan kassalla, kun satuin olemaan ostosten maksumiehenä. Pärjään vallan mainiosti ilman kyseistä aviisia ja boikotointi jatkuu tulevana vuotenakin.

Painettua tekstiä tilaan TM:n, Mobilistin, VM:n ja Hanaa-lehden toimituksilta. Irtonumeroina ostelen silloin tällöin Klassikot -lehteä. Muutaman yhdistyksen äänenkannattajia lueskelen jonkin verran, mutta sensaatiolehdet saavat minun puolestani vaikkapa kuihtua. En ole kiinnostunut missien sun muiden hömppien elämisestä tippaakaan, minulle riittää tämä oma näpertely ihan hyvin.

Uutisia olen katsellut liian runsaasti, niistä olen saanut vain pahan mielen, joten pyrin rajoittamaan uutisten katselua TV:stä tulevaisuudessa kertaan päivässä. Eiköhän silläkin tavalla pysy mukana maailman kauheuksissa. Siirrän säästyneet katseluminuutit kunnon elokuvien katseluun - näin olen päättänyt.

Olen ollut huolestunut elopainoni kohoamisesta oikeastaan koko sen ajan, kun olen joutunut masennuslääkkeitä syömään. Taisi olla marraskuuta, kun sain kutsun ravintoterapeutille, ja häneltä sainkin ohjeita, miten pystyisin painoani hallitsemaan ja olemaan niiltä osin onnellinen mies. Tein muutaman viikon mielestäni ohjeiden mukaan. Söin terveellistä, monipuolista ravintoa 3 - 4 tunnin välein kohtuullisia annoksia. Kuitenkin aloin aavistella, että suunta on ihan väärään, ja puntarille noustuani asia varmistui. Olin lihonut kaksi kiloa! Nyt joulun aikaan olen hilannut painoni jälleen alkuperäisiin lukemiin. Minun ei kärsi yksinkertaisesti syödä katalogien mukaisia annoksia, vaikka kävisin vähän hiihtelemässäkin, joten täytyi vain harventaa syöntikertoja. Nyt olen sitten jälleen lähtöpisteessä. En olisi voinut vielä kymmenen vuotta sitten aavistaa, että joskus kamppailen tälläisten asioiden kanssa. Kuitenkin ensi vuonna läskiä lähtee pois kymmenen kiloa jollakin konstilla. Jos ei lähde, niin sitten ei!

Vuosi vaihtuu kolmen tunnin kuluttua. Meillä on yökylässä vuotta vaihtamassa tyttäremme Anttipoika ja koiransa Peppi. Antti tuli meille kokeilemaan, miten pystyy nukkumaan ilman lastensänkyä, ja Peppi tuli pakoon Hyrylän raketteja. Se nimittäin pelkää aivan suunnattomasti kaikkea paukkuvaa, ja vuoden vaihde on aina se pahin aika.

Me emme ole koskaan harrastaneet rakettien paukuttelua. Se tuntuu jotenkin turhalta touhulta - voisi verrata tupakin polttoon. Molemmat aiheuttavat melkoisesti vahinkoja ja lähiympäristölle häiriöitä. Viattomat elukat tietenkin kärsivät eniten - paukuista.

Jos olisin ilkeä, niin sanoisin, että paukuttelijat voisivat varata vaikkapa Afganistaniin seiväsmatkan katsomaan ja kuuntelemaan oikeaa paukuttelua. Siinä olisi sitten jännitystäkin pelissä. Toki näyttää siltä, että tuollainen räjäyttely lisääntyy koko ajan yhä lähempänä, joten voihan olla, että jonakin uutena vuotena saamme katsella tuhoisaa paukuttelua vaikkapa Senaatintorilla. Ken elää, se näkee. Toivottavasti emme kuitenkaan pääse tuollaisten hyökkäysten kohteiksi.

Tulipa tässä kirjoitellessa mieleen, että voisi viranomaisilla olla melko haastellinen tehtävä uuden vuoden yönä erottaa tuhoisat paukut ns. vaarattomista!

Mitähän muuta kuin läskitalkoot saisin ensi vuonna aikaan? Uusi romaani on mietintämyssyssä ja puolisen sivua olen jo opusta kirjoittanut. Mietin aloitusta varmasti parisen kuukautta, ja kun olin sen sitten mielestäni keksinyt, niin pistin koneen muistiin. Muu osa on vielä yhtenä jäsentymättömänä mylläkkänä mielessäni. Aikataulua jatkolle ei ole. Se syntyy, jos on syntyäkseen. Joko ensi vuonna tai seuraavana. Voihan aihekin tietenkin vaihtua, jos en pääse nyt mietinnässä olevassa alkua pitemmälle.

Viime talven kirjoituskurssilaisten kanssa olemme suunnitelleet novellikokoelman julkaisemista. Siihen on jo tähän mennessä kirjoittaneet novelleja viisi kurssilaista ja opettajamme. Novellien kommentoinneissa on tullut vähän säröjä, mutta loppiaisena yritämme ne selvittää ja päästä siihen, että teoksemme saisi päivänvalon toukokuussa. Aiheita emme etukäteen rajanneet, kukin sai kirjoittaa novellinsa, kolme novellia per kirjoittaja, aivan oman halunsa mukaan. Kirjoittajien ikähaitari on yli 40 vuotta ja miehiä joukosta on kolme, joten novelleja on syntynyt todella mielenkiintoisista aiheista ja mielenkiintoisilla käsittelytavoilla. Toivottavasti hankkeemme onnistuu!

Urheiluun ja sen seuraamiseen käytän toivottavasti myös aikaa kohtuullisesti. Moottoriurheilun eri lajit katsojana ja golf sekä katsojana että pelailijana ovat tietenkin ykkösenä, mutta kyllä suksilajitkin kiinnostavat niin sohvalta kuin harrastajanakin. Myös yleisurheilua seurailen silloin tällöin. Paikan päälle urheilutapahtumiin sorrun pari kertaa vuodessa ja silloin on lajina joku monista moottorilajeista.

Minun molemmat autoni ovat nettiautossa myynnissä. Harrasteautoni Minin toivoisin ainakin menevän kaupaksi, jotta saisin uuden projektin työn alle. Siinä autoa ropatessa saattaisi romaanikin saada uutta potkua. Jos taas käyttöautoni menee kaupaksi, niin tilalle hankin hankin saman hintaluokan urheiluauton - kuitenkin sellaisen, että sillä pystyn ajelemaan ympäri vuoden hiihdolaudun varteen tai golfkentälle. Jos ei mene kaupaksi, niin sitten ajelen entisellä pikkusportilla - alella auto ei minulta lähde. On sen verran tolkku peli!

Kaikille tälle sivulle eksyneille toivotan hauskaa ja antoisaa uutta vuotta 2011!