Helmikuussa oli muka niin kiireitä, että en ehtinyt blogejakaan kirjoittaa. Hiihtämässä kävin lähes kaksikymmentä kertaa. Matkoja en ole laskenut, mutta siellä kympin paremmalla puolen lenkkien keskipituus lienee. Määrä on ihan hyvä, kun koko talven saldoksi tuli 36 lenkkiä. Alkoi tuntua siltä, että hiihto sujui mukavasti, jopa Hirvihaaran kilpaladun pitkät vastaset menivät välillä lepäilemättä ja myötäset ne vasta sujuivatkin, parhaimmillaan yli kuudenkympin vauhtia. Minulla ovat kaikki käytössä olevat suksiparit yli neljännesvuosisadan ikäisiä, kun ovat kilpahiihtokauteni jäämistöä. Ovat sellaisia hieman hitaita suksia kaikki. Mutta kestävät hyvin, kun niitä hoitaa, eikä huitele sorateiden yli hiihtäen, kuten niin moni näytti tekevän. Erirtyisesti naisilla oli tapana tallustella suksien kanssa hiekoitettujen teiden yli . Yllä oleva kuva on otettu kännykkäkameralla kaasuladulta. Lähetin kuvan Mäntsälän uutisten toimitukseen ja sehän julkaistiin viikon kuva -otsikon alla. Millähän ansioilla?
Tyttäreni on erään koiralehden päätoimittaja ja hän pyyteli joitakin talvisia kuvia koiristamme. Eipähän siinä muuta kuin koirat ulos tarhaan, kamera mukaan ja näppäilemään talvisen lumisia koirakuvia. Silloin sattui olemaan aurinkoinen päivä, eikä lumisateesta tietoakaan. Siispä täytyi järjestää koirien kanssa pienet lumisodat ja kyllähän kuviin joitakin lumisia piirteitä sain. Kuvassa juuri muutama päivä sitten kuusi vuotta täyttänyt Essi ihmettelee hötäkkää.
Kirjoitushommat eivät ole päässeet alkamaan, itse asiassa en ole löytänyt vielä kovin paljon kirjoitettavaakaan. Romaanin juoni on jotakuinkin kasassa, mutta paljon tietoja puuttuu. Muutaman lehtijutun kuitenkin väsäsin.
Hirvihaaran Golfin klubin viereen saimme muutaman lyöntipaikan entiseen linja-autotalliin. Siellä kävin kolme kertaa palloja lyömässä. Kohtalaisen hyvin lyönti oli talvehtinut, vaikkakaan muutaman metrin lentoradasta ei voi päätellä, kuinka suoria lyönnit ovat. Sen näkee vasta sitten, kun päästään ulos pauluttelemaan. Varmaankin huhtikuun puoliväliin mennessä - ainakin niin toivon.
Piti ihan uteliaisuutta tehdä elämä pelissä -testi, joka liittyi saman nimiseen televisio-ohjelmaan. Tulosten perusteella meillä ei todellakaan mene hyvin. Minun nappaamat pisteet olivat todella alhaiset, eikä toisenkaan puoliskon pisteen olleet edes keskiarvossa. On tietenkin tunnustettava, että aika tiukalla seulalla arvioin vastauksiani, ja päätin ryhtyä valmennukseen. Sieltä tuli monenlaisia tehtäviä, joita sitten itsekseni pureskelin, mutta on todettava heti, että valmennus ei ole auttanut. Varmasti testitulos olisi samansuuntainen nytkin. Mutta tulipahan kuitenkin koetettua! Mitäpä sitä ihminen ei hyvinvointinsa eteen tekisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti