Mäntsälän Urheilijat hankki jo viime talveksi lumitykin, jonka tuottamalla lumella paikattiin luonnon lumen puutetta Hirvihaaran hiihtokeskuksessa. Olin viime vuonnakin valvojaringissä mukana ja lupauduin myös tänä talvena samaan hommaan. Ensimmäinen valvontavuoro iski päälle 5.1. klo 6 ja neljäksi tunniksi tykin toiminta oli sälytetty vastuulleni.
Tulin paikalle hyvissä ajoin ennen kuutta ja ensimmäiseksi menin tarkistamaan, että tykki toimii kuten kuuluukin. Otin tietenkin kamerani mukaan. Tykin mittari näytti pakkasta 22 astetta, joten kaikki suuttimet olivat töissä ja lunta syntyi mukavasti. Tykki oli mahtavien kinosten takana, joten oli alettava miettiä, mihin suuntaan tykkiä pitäisi kääntää, jotta lumi pääsisi vapaasti tuiskuamaan. Paikalle tullessani tykki heitti tavaraa pellon suuntaan, mutta tuuli alkoi kääntyä ja parempi suunta vaikutti olevan ladun suuntaa mäkeen. Katselin tykkiä, mutta eipä siitä voinut päätellä, miten suuntaa käännetään. Kopissa katselin käyttöohjeita ja niissä oli kuvat, että nappeja painamalla tykin suuntausta voisi muuttaa. Kuitenkin tykin ohjauspanelissa ei ollut moisia nappuloita. Siksi lähetin tekstiviestin Karille ja paluupostissa tulikin ohjeet. Manuaalisesti lihasvoimalla oli kyseisen tykin suuntia muutettava.
Vähän ennen yhdeksää paikalle valui traktori ja kauhakuormaaja. Miehiä vähän hirvitti kova pakkanen, mutta työt alkoivat. Lunta alettiin ajaa pellon latupohjille. Pian tuli toinen traktori peräkärryineen ja kolmas traktori levittämään kipattuja lumikasoja latupohjille. Lopuksi kunnan latukone hoiti ladun hiihdettävään kuntoon.
Kuten kuvista näkyy lumikasat olivat melkoiset, kaivinkoneen puomi sentään vähän vilahti kinoksen takaa.
Melkoinen homma on muutaman kilometrinkin ladun aikaansaaminen näillä konsteilla. Luonnonlumella se kävisi tietenkin helpommin ja halvemmalla, mutta säät ovat mitä ovat ja siksi varmasti jokaisella itseään kunnioittavalla hiihtopaikalla tykitys on nykypäivää. Hiihto on ihmisille hyvää ja monipuolista liikuntaa, joten satsaukset ovat pitkällä tähtäimellä kannatettavia. Sitä kertoo sekin, että useita kymmeniä talkoolaisia on lupautunut vahtimaan tykin toimintaa hiihdolle tärkeän lumipatjan saamiseksi latupohjille.
Juuri tällä hetkellä mieshiihdolla ei mene kovin vakuuttavasti , mutta naiset sentään välillä pystyvät hyviinkin suorituksiin maailman kilpahiihtoladuilla. Siksi olisi hyvä saada jatkuvuuden takaamiseksi lahjakkaita tyttöjä ja poikia mukaan hiihtokouluihin oppimaan teknisen lajin hienouksia pienestä pitäen. Sieltä sitten olisi mahdollista jonkun nousta kolkuttelmaan kärkisijoja.
Nyt nuorille on tarjolla niin paljon erilaista urheilua, joten hiihdolla on todella kova työ saada mukaan niitä kaikkein lahjakkaimpia nuoria. Joukkuelajit ja varsinkin sisälajit vievät helposti voiton. Kuvitellaan, että jengissä on hauskempaa. Nuoret ovat laumasieluja. Näin varsinkin, jos ei ole tietoa paremmasta. Hiihtoseuroilla on miettimisen paikka!
Kaikista ei tule kilpaurheilijoita ja myös niille hiihto on erinomainen laji. Sitä voi harrastaa yksikseen, mutta myös porukassa ja juuri silloin, kun itselle sopii. Sitä paitsi hiihtäminen on halpaa, kun on perusvarusteet hankkinut, eikä se suksien huoltokaan ole mikään mahdoton tehtävä. Suurin haaste on kunnollisen hiihtotekniikan opettelu, eikä loppujen lopuksi silläkään ole niin suurta merkitystä, kun ei ole minnekään kiire. Kukin menee omalla tyylillään. Kuitenkin suosittelen aikuisillekin hiihtokouluja ja suksien voitelukursseja, ne säästävät monelta harmilta ja oikaisevat pahimmat mutkat.
Kuitenkin on niin, että hiihto maistuu vasta sitten oikealta hiihdolta, kun osaa hiihtotekniikan auttavasti, alla ovat hyvät välineet ja ne ovat hyvässä kunnossa. Hiihto antaa siis mahdollisuuksia kehittää itseään koko ajan ja tarjoaa siis haasteita jokaiselle riittämiin. Ja kunto kasvaa siinä samalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti