Olen julkistanut monta kirjaani Helsingin kirjamessuilla ja kerran pääsin jopa kustantajan standille kertomaan silloisesta kirjastani ja kirjoittamisestani. Meitä edeltävä ryhmä oli kerännyt yleisöä melkoisesti ja olimme mielissämme, että saamme kivasti julkisuutta. Meitä oli menossa toimittajan haastateltavaksi kaksi kirjailijaa, minulla oli takana jo pari kirjaa ja toinen oli ensimmäisen kirjan julkaissut nuori kirjailija. Kun aikamme koitti, ainakin puolet kuulijoista kiirehti jonnekin muualla. Hieman pettynyt tunnelma oli!
Muutaman kirjan julkaisin messuilla vielä tuonkin jälkeen, mutta nyt en enää sinne lähtenyt kirjaani julkistamaan. Siellä on nykyään niin paljon kaikkea, että yksittäinen kirja ja tuntematon kirjailija ei siellä yksinkertaisesti pääse mitenkään esille. Se on mitä ilmeisemmin tähtien tapaamisareena nykyään.
Aamutv on tuonut esille monia julkisuuden henkilöitä, jotka ovat pistäneet elämänsä kansien väliin ja ovat siellä messuilla ja saavat varmasti julkisuutta ja kirjoilleen myyntiä. Heillä ei tule olemaan ongelmia, koska ihmiset ovat yllättävän uteliaita lukemaan, mitä henkilöt itsestään paljastavat. Olen itsekin lukenut monia vastaavia teoksia ja onhan siellä mielenkiintoisiakin paljastuksia.
Kirjoitin itsekin kaksi ensimmäistä kirjaa omasta elämästäni ja varsinkin ensimmäinen kirjani myi ihan hyvin. Toinen kirjani olisi saanut jäädä kirjoittamatta. Silloin kuvittelin, että elämä on jo seesteistä ja selvää, mutta niinhän ei sitten ollut. Teknisesti ja jopa asiallisesti nuo kirjani eivät näin jälkikäteen tyydytä, mutta varsinkin ensimmäisestä olen saanut mairittelevia arviointeja, jotka vähän ihmetyttävät.
Eipä silti monet muutkin omaelämäkerralliset teokset ovat mielestäni monta kertaa korkeintaan tyydyttävää tasoa.
Omista kirjoistani arvostan eniten aivan ensimmäistä romaaniani "reppana". Ensimmäinen kerta missä tahansa on se parhaiten mieleen jäänyt, sen pohjalle on hyvä rakentaa myös uutta. Itse kuitenkin vähän hutiloin, kun kirjoitin reppanalle jatko-osan. Sinänsä sain kirjaan kivasti juttua, siis tapahtumia jopa jotenkin dekkarimalliinkin, mutta vaikea oli "takapotkua" synnyttää. Jopa kannesta tuli tylsä!
Sitten pääsin työstämään kolmatta romaaniani "rajalla", siitä sain mieleiseni tarinan ja hyviä arvosteluja muiltakin, mutta en jättänyt kirjoittamistani siihen, vaikka seuraavan romaanin syntymiseen menikin aikaa reilusti. Mutta mielestäni "mustapukuista" kannatti odottaa. Se on erilainen tarina, mutta olen saanut siitä kiitosta jo lukijoiltakin. Sitä ilkeän esitellä missä tahansa!
Kirjallisuus on mielenkiintoinen taiteen laji, kirjan synnyttäminen on pitkäjänteistä työtä. Ensin on synnyttävä idea, aihe. Sitten on etsittävä taustatiedot ja kudottava tarina suunnilleen valmiiksi ja kirjoitettava pitäen tiukasti kiinni suunnitelmasta, jotta punainen lanka ei karkaisi käsistä. Minulla kirjoittaminen saattaa viedä aikaa kuukausia, joten se on tiukkaa aikaa, mutta kuitenkin kirjoittamisen parasta aikaa. Kirjan viimeistely on kaikkein tylsintä, mutta kuitenkin tärkeä vaihe, jotta kirjasta tulisi mahdollisimman edustava. Lopuksi se pitäisi saada vielä lukijoiden tietoisuuteen. Siinäpä pulma!
Ainakin tuntemattomalle kirjailijalle tunnettuuden aikaansaanti on jopa kohtuuttomasti voimavaroja vaativa vaihe ja siihen en kyllä kirjamessujen kokenut auttavan. Täytyy siis vain heitellä verkkoja ja katsoa, jos jotakin aukeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti