Ärsytystä

Nyt en tykkää itsestäni lainkaan. Olen yrittänyt olla kaikesta päähän potkimisesta huolimatta positiivinen, mutta viime aikoina yhä useammin olen huomannut, että minusta on tullut ärisevä ukonrahjus. Tuntuu, että maailmassa ei ole enää hitustakaan järkeä, mennä tohotetaan miten sattuu ja missä sattuu, ja sitten kyllä sattuukin. Politiikasta en ole ollut kiinnostunut tippaakaan, mutta olenpa huomannut, että ajatuksia arvosteluun on löytynyt siltäkin sektorilta. Eläke nousi lähes viisikymppiä, mutta käteen jää parikymppiä vähemmän kuin viime vuonna. Täytyy jättää kiinalaisessa syönti pois ja narskuttaa kukkakaalia tai porkkanaa, mutta mistähän sen toisen kympin menoerän jättäisi pois. Eikä kaali tai porkkanakaan ilmaista ole!

Ehkä syy särmikkyyteen johtuu siitä, että en ole päässyt lainkaan hiihtämään. Kesällä golfkauden jälkeen paino oli menossa mukavasti alaspäin, meno tuntui keveältä. Nyt ihrat ovat tulleet takaisin ja tilanne ei miellytä. Kun istun vain koneen ääressä, niin ajatustyössä eivät kalorit kulu. Ärsyttää, kun ei pysty tekemään sitä, mikä olisi kivaa.

Tänä aamuna ärryin heti, kun aamu-tv alkoi ulvoa susijengistä. En näe mitään hohtoa siinä, että pääsee pelaamaan maailmanmestareita vastaan. Olen ajanut autolla kilpaa ja hiihtänyt samoissa kisoissa maailmanmestareiden kanssa, enkä tuntenut tippaakaan mielihyvää. Kun hävisin hiihdossa 15 km:n matkalla 5 – 10 minuuttia, niin en jaksanut oikein iloita tai rallisprintissä hävisin muutaman kilometrin pätkällä ainakin15 sekkaa. Ei lämmittänyt. Mutta ehkä joukkuelajeissa on tilanne toinen, joukossahan tyhmyys tiivistyy. Tarkoitan lähinnä niitä hulluja faneja ja mediaa.

Eilen pahin ärsyttämisen aihe oli, kun pitkin päivää radiossa pyydettiin ihmisiä ennustamaan olympialaisten kotimaisia mitalisteja. Minusta ei ole lainkaan tärkeää miettiä tuollaisia. Jos joku sen mitalin saavuttaa, niin silloin hän on suoriutunut tehtävästään hyvin ja on oikeutettu jopa pieneen juhlintaan. Mutta miksi pitää yrittää jakaa mitalit etukäteen? Katsotaan ja odotetaan rauhassa, miten käy. Jos on tarpeeksi hyvä, niin kyllä ne mitalit sieltä tulevat.

Viikonloppuna tuli mediaväelle pureskeltavaa, kun miesuimari kertoi olevansa homo. Toimittajat tekivät asiasta tietenkin jutun ja pitivät asiaa pinnalla päiväkausia. Mukaan saatiin ihan ministerikin. Miksi tuosta piti sellainen mylläkkä saada aikaan? Iät ajat on homoja ollut, jopa yksi entinen työkaveri oli homo, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Ei ainakaan uutisten aihetta. Turhaa pärinää.

Sitten ärsytti Mäntsälän paikallislehden alennustila, piti ihan laatia kirjelmä, mutta osoitin sen paikalliseen toimitukseen, kun oikea osoite olisi ollut Lehtiyhtymän johto tai ehkä peräti Keski-Suomalainen. Täytyy kaiketi pistää viesti Jorma Hämäläiselle, joka varmaankin pyyhkii sillä takapuolensa, jos printtaa sopivalle paperille. Mutta täytyyhän pienenkin ihmisen joskus yrittää, kun en ole asiassa edes yksin. Koskaan ei ole saatu hyvää tulosta sellaisilla säästöillä, joilla laatua huononnetaan, pitäisihän historiaa sen verran hallita!

Alkoi ilmanvaihtokonekin paukuttaa pakkasten aikana, eikä ole vieläkään toipunut, talo on vasta vajaa kymmenen vuotta vanha, ja jo nyt alkavat laitteet krenata. Se ärsyttää. Laitteiden pitäisi toimia ainakin noin miessukupolven tai vielä parempi jos jopa naissukupolven. Eipä silti, koirat ovat raapineet ovet ja ikkunat pilalle, joten on remonttia muutenkin tiedossa, kun koirista päästään eroon.

Täytyy lähteä kiropraktikolle, joten tähän ärsytykset jäävät tällä kertaa.