Älypuhelin riesa vai ei!
Puhelinten monimutkaistuessa, ovat myös tuskailut laitteiden
toiminnasta alkaneet nousta esille. Varsinkin puheluiden yhteydessä tulee monta
kertaa esille, että kyllä ne vanhat toimivat, mutta nämä uudet eivät. Voihan
käyttäjillä olla tiettyä vanhojen aikojen kaipuuta, mutta mietitäänpä vähän,
miten vimpaimet ovat kehittyneet ja muuttuneet.
NMT -puhelimiin ja alkuaikojen GSM -puhelimiin radioinsinöörin
tarvitsi suunnitella vastaanotin ja lähetin vain yhdelle taajuusalueelle.
Antennikin voitiin rakentaa näkyviin ja lähettimeen pistettiin tehojakin
runsaammin. Näin puhelimet toimivat suhteellisen takuuvarmasti, vaikka
operaattoreiden tukiasematiheys ei vielä kovin tiheä ollut.
Älypuhelimen on toimittava usealla eri taajuusalueella
matkaviestinjärjestelmissä. Lisäksi laitteissa on Wi-Fi (langaton WLAN),
Bluetooth, GPS ja ehkä vielä jotakin muuta. RF (radiotajuus)-suunnittelu on
varmasti haastavampaa kuin koskaan aiemmin. Antenneja on enemmän kuin
laitteeseen mahtuisi ja järjestelmien välille voi tulla pahimmissa tapauksissa
keskinäishäiriöitä. Jos puhelin rakennetaan vielä metallikuoreen,
radioinsinöörin työsarka entisestään monimutkaistuu.
Älypuhelin on enemmän tietokone kuin puhelin, joten laitteessa
pyörivät eri sovellukset aiheuttavat varmaankin signalointia, jota ei
puhelimissa aiemmin ollut. Häiriömahdollisuudet kasvavat.
Operaattorit myyvät lyhytnäköisesti jatkuvan datan kaikille
halukkaille, joten datansiirtoa voidaan harrastaa joillakin paikoilla enemmän
kuin verkon mitoitus sallisi, joten tilanne on verrattavissa jollakin muotoa
verkon estymiseen - bittivirhesuhde kasvaa C/I:n (palvelevan kanavan ja
häiritsevän kanavan kentänvoimakkuuksien suhde) huonontuessa ja silloin
kapasiteetti käyttäjää kohti pienenee. Radiotie on verrattavissa maantiehen,
kun tiellä huristelee vain muutama auto, niin liikenne sujuu hyvällä
nopeudella, mutta mitä enemmän autoja sinne tulee, sen tukkoisemmaksi
eteneminen tulee. Maanteille voidaan pistää nopeusrajoituksia, jolloin koko
liikennevirta sujuu vähän paremmin, mutta hitaammin, mutta jos tarjonta on
suurempi kuin tielle mahtuu, niin liikenne jossakin vaiheessa pysähtyy. Näin
tapahtuu myös radiotiellä. Radiotie on jaettu Suomessa kolmen operaattorin
kesken kolmeen kaistaan, joten on tuurista kiinni, mikä jono vetää missäkin kohtaa
parhaiten - ohituskaistoja ei ole käytössä.
Kuormittuneissa tilanteissa ja peittoalueiden rajoilla voivat myös
puhelimeen käytettyjen chippien suorituskyvyt erota toisistaan. Siksi eri
puhelimien välillä voi olla ääriolosuhteissa huomattavia eroja puhelujen
laadussa, mutta jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin saman
puhelinmerkin samassa mallissakin voi olla havaittavia eroja. Jokaisen
puhelimen on täytettävä tietyt speksit. Vasta riittävän suuren otannan jälkeen
asiasta voitaisiin tehdä eksaktit johtopäätökset. Laitteet ovat niin
monimutkaisia ja sisältävät niin paljon mahdollisuuksia, että joskus jotakin
voi mennä pieleen ja puhelua ei saada tai puhelu katkeaa väkivalloin.
Jos asiakas käyttää puhelintaan pelkästään puheluihin tai tekstailuihin,
on älypuhelin silloin joutava kapine. Älypuhelin on tehty mukana helposti
kuljetettavaksi nettikoneeksi, ja siksi jo sen muotoilukin on tietokonemainen.
Tietokoneiden käyttäjäthän ovat tottuneet erilaisiin häiriöihin, joten
älypuhelimen mahdolliset ongelmatkin ovat silloin ehkäpä siedettäviä, pelkän
puhelimen ongelmiahan asiakkaat eivät koskaan ole ymmärtäneet.
1 kommentti:
Olenpa samaan aikaan käynyt saman oppilaitoksen.
Ymmärrän hyvin tekstin ja olen samaa mieltä.
Tähän ollaan päästy ja joskus nuo ongelmat harmittavat, mutta haluaisin olla optimisti ja uskoa, että systeemit kehittyvät ja paranevat. terv. Kari H.
Lähetä kommentti