Katselinpa TV:stä eilen, kun meikäläisen työministeriön virkamies oli piinapenkissä vastailemassa toimittajan teräviin kysymyksiin virkamiehen työyhteisössä tehdyn kyselyn tuloksista. Enkä hämmästynyt lainkaan!
Olen ollut monenlaisissa työyhteisöissä, ja varmasti joka ikisessä paikassa olisivat kyselyjen tulokset sukupuolihäirinnästä olleet aivan samanlaisia kuin kyseisen ministeriön teettämässä kyselyssä. Jokaisessa työyhteisössä on ollut porukkaa, jotka ainakin puheillaan ja katseillaan ovat täyttäneet kyselyn esittämät sukupuolihäirinnän merkit. Kaikissa työpaikoissa ainakin kahvihuoneissa ovat puheet olleet sen laatuisia, että joku olisi voinut ne käsittää häirinnäksi. Ja varmasti useammat silmäparit ovat seuranneet katseillaan vastakkaisen tai muuten kiinnostavan sukupuolen liikkeitä. Kähminnästä minulla ei ole näyttöjä, mutta aina silloin tällöin kuulin jonkun napsahtaneen kiinni yrityksistä. Koskaan en kuitenkaan havainnut tai saanut tietää, että nainen olisi syyllistynyt tekoihin, joita olisi pitänyt selvitellä.
Yritän siis kertoa, että joka ikisessä työpaikassa todennäköisesti esiintyy tai on ainakin esiintynyt vielä viime vuosikymmeneen saakka sukupuolihäirintää, jos se määritellään samoin kuin nyt tehdyssä kyselyssä. Joten työsarkaa tulee riittämään esimiehille ja luottamusmiehille, jotta joka ikinen sukupuolihäirinnäksi tulkittava teko saadaan käsiteltyä ja vähitellen kitkettyä pois etenkin miesten toimintamalleista. Sehän vaatisi lähes koko miessukupolven ajatusmaailman nollaamista ja uudelleen päivittämistä!
Itse olen sitä mieltä, että hyvä, jos saadaan muutosta aikaan, mutta tässäkin on suuri vaara, että syyttömiä tulee teilatuksi. Varsinkin, jos on ainoastaan sana sanaa vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti