jouluaatto

Joulut ovat muuttuneet melkoisesti meikäläisenkin elämän aikaan.

Muistan ensimmäisiä jouluja joskus aivan 1950-luvun alun tienoilta. Osa elintarvikkeista oli edelleen korttitavaraa, eikä kyllä kaupoisskaan ollut paljon mitä myydä. Eipä minun vanhemmilla ollut rahaakaan, joten oli tyydyttävä siihen, mitä itsellä oli. Sika oli kasvatettu ja jouluna sen tehtävä oli antaa joulupöytään lisukkeita itse tehdyille laatikoille ja perunoille. Äiti leipoi leivän naapurissa kasvatetusta rukiista ja rieskaa ohrasta. Vehnäsiä ei tainnut olla, kun niillä korkeuksilla ei vehnä menestynyt.

Joulupukki kävi aina silloin, kun olimme savusaunassamme kylpemässä. Muistan kaksi mieleenpainuvaa joululahjaa. Eräänä jouluna sain isän tekemän formula-auton, joka oli maalattu lattiamaalilla ruskeaksi ja toisena jouluna ihan tehdastekoisen pyörillä olevan koiran. Kun vedin koiraa lattialla, niin sen etutassut liikkuivat. Muita lahjoja en saanut, enkä kyllä kaivannutkaan. Olivat niin mieluisia.

Armeijassa olisin halunnut viettää joulun, mutta kävi niin, että minut oli pistettävä lomille, kun muuten ansaitsemani lomat olisi jääneet pitämättä. Siispä piti mennä kotiin. Toki tuolloin kotini tilanne oli aivan toinen kuin elämäni ensi vuosina. Kuitenkin pääosin joulu oli samanlainen ruokailujen osalta, mutta jälkiruoat ja kahvileivät olivat tulleet pöytään mukaan. Joululahjoja ei edelleenkään annettu runsaasti. Ainoastaan tähdellistä vaatetta tai muuta käyttötavaraa oli paketteihin kätketty.

Omassa perheessämme koetin pitää joulun jouluna. Ylenmääräiset hössötykset pyrin karsimaan, jotta joulun itsetarkoitus olisi säilynyt kirkkaana mielessä, vaikka en kovin uskonnollinen olekaan. Alussa tyttäret olivat tyytyväisiä, mutta kouluikäisinä he alkoivat nurista, kun he saivat vain järkeviä joululahjoja, ja muut saivat kaiken maailman rihkamat.

Usein rallasimme pohjoiseen ja vietimme vuorovuosina jouluaaton minun ja vaimon kotona, joten joulumme olivat kuitenkin vähän erilaisia joka vuosi. Kun saimme valmiiksi omakotitalomme vuonna 1986, aloimme viettää jouluja myös kotona. Kuusi tuotiin sisälle, se koristeltiin ja söimme aaton iltapäivällä perinteisen jouluaterian, kävimme saunassa ja yleensä silloin kävi joulupukkikin tuomassa vaatimattomat nyssäkät itse kullekin kuusen juurelle.

Nyt vanhana joulu on alkanut tuntua vai yhdeltä päivältä muiden joukossa. Jos tyttäremme käyvät meillä, niin totta kai sapuskat hankitaan, laitellaan ja yhdessä syödään. Ja onhan lasten lapsille jotakin annettavakin taloustilanteen mukaan. Mutta edelleen yritän pitää kiinni siitä, että on parempi saada muutama kunnon lahja kuin hirveä kasa jonniinjoutavaa krääsää. Kun olen tollo lahjojen ostaja, niin olenkin yleensä antanut pienen joulurahan itse kullekin. Saavat sitten hankkia toivottavasti jotakin tarpeellista, näkyvää ja kestävää.
Taidan olla tylsä!

RAUHALLISTA JOULUA!