Rakennusprojektiani ennen hankin tyhjien päivieni ratoksi kuplan 1303S -mallin. Kirjassani "kahleet murtuvat" olen käyttänyt hieman sivuja kertoakseni tuon kuplan tarinan. Rakensin autoon kunnon moottorin ja korjailin pienet viat. Ajelin sillä yhtenä kesänä jonkun verran, mutta lopulta entinen työtoverini Juha osti sen pois osien hinnalla. Juha on ehostanut alustaa paremmin vastaamaan lisääntyneitä tehoja ja muutenkin hieman fiksaillut laitosta. Hän on käynyt myös joka vuosi Suomen folkkaristien kokoontumisissa Keski-Suomessa ja on houkutellut minuakin mukaan. Nyt sitten vaimon pienen painostuksen seurauksena lähdin mukaan.
Juha tuli hakemaan minut perjantaina. Aiemmin olin ajatellut pöräyttää Himokselle Kustilla, mutta särin selkääni "paviljongin" pohjan teossa ja niin sitten sullouduin kuplaan. Siellä oli tavaraa joka paikka täynnä. Lisäksi mukana oli Juhan melkein 16 v. poika Panu ja Nakke -koira. Kuitenkin mahduttiin jotenkin ja perille päästiin. Hyvin moottori pörisi!
Perillä syötiin grillattua lohta lisukkeineen ja lopuksi keitin synttärikakkukahvit koko mökillä silloin olleelle porukalle ja kilistelimme pikarilliset kuohujuomaa. Näin oli tapahtuma joukoltamme avattu.
Autoja oli yllättävän paljon paikalla. Tietenkin erilaiset kuplat olivat enemmistönä, mutta olihan siellä toki muutakin folkkariperusteista kalustoa. Jopa yksi 911 Porsche oli paikalla. Itse kyllä tunsin oloni vähän ulkopuoliseksi, koska viimeiset kokemukseni kansanautosta ovat nimenomaan nyt Juhan käytössä olevasta kuplasta. Muutenkin tuollaiset suuret kansanjuhlat eivät ole oikein mieleeni. Paljon mieluimmin oleskelen jossakin pikkuporukassa tai jopa yksikseni. Itsellänihän on harrasteautona vuoden 1972 mallin Mini Clubman 1275, josta on myös juttua uudessa kirjassani. Tänä kesänä Mini on ollut pukkien päällä, koska olen katsonut, että nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on muitakin rahanreikiä kuin ylimääräinen auto. Siksipä olen käyttänyt Kustia auton korvikkeena liikkuessani vaikkapa kauppareissuille tai golfkentälle.
Olihan siellä muutama hatunnoston arvoinen luomus. Yksi sellainen oli V6 -koneella varustettu ja turboilla ehostettu kupla. Varmasti kauppareissut sujuvat miellyttävästi. Meno ei jää ainakaan tehon puutteesta kiinni! Näyttää siltä, että folkkariharrastajien keskuuteen on pesiytynyt ns. rottalook. Siis auton on oltava mahdollisimman rujon näköinen. Itse en tuosta suuntauksesta kyllä tykkää lainkaan, vaikka joitakin kuvia noista laitoksista otinkin. Minun makuuni ovat mahdollisimman alkuperäisen näköiset kuplat, joissa sitten peltien alla voi olla vaikka mitä herkkuja. Tietenkin folkkariteknologiaan perustuvat urheiluautot ovat myös mieleeni!
Tilaisuus meni muuten aivan ajatusteni mukaan. Kansalle kalja maistui ja minullekin tuli kiintiö pitkäksi aikaa täyteen. Muutaman kaljan nautiskelin molempina iltoina ja pikarilliset viiniä ruokailujen yhteydessä. Tuokaan ei siis ole minun makuuni! Taidan olla kyllä aika erikoinen persoona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti