Menneellä viikolla jonakin päivänä näin naapurin Mikon postilaatikolla. Siinä hän kertoi, että kunta on järjestämässä sunnuntaina konsertin, jossa he Johannan ja saksofonisti Perkon kanssa esiintyvät. Lupasin pistää asian korvan taakse. Ja niinhän siinä kävi, että sain itseni pienistä ympyröistäni irti ja seurojentalolle.
Musiikki oli jazzsovitteista kotimaista kansanmusiikkia kuin myös Perkon sävellyksiä. Kyllä jazz sopii meikäläisen Suomussalmen pakkasissa paleltuneelle nuottikorvalle. Nyt kuuntelin myös sanoja. Varsinkin eräs, taisi olla toinen, kappale kolahti. Siinä puhuttiin raajarikosta, joka pallokentän laidalla katselee ja nauttii - siis vajavaisuudesta huolimatta. Noin erittäin lyhyesti referoituna. Tilannetta vielä korosti se, että kappaleen jälkeen lähti liikkeelle papparainen kainalosauvojen kanssa... . Kiitokset Johannalle ja Mikolle kuin myös kunnallemme!
Musiikkielämyksen jälkeen kävin noutamassa korjauksessa olleet golfmailat Talman takaa. Nyt sitten kesä voisi tulla täysillä, kun vaimolla on bagissä kaksi korjattua mailaa ja minulla uusi hybridi. Enempiin investointeihin ei tässä vaiheessa ole varaa - toivottavasti ei ole tarvettakaan. Ainakin tähän mennessä on käynyt niin, että kalusto ei vaikuta tuloksiin jjuri lainkaan. Paljon enemmän vaikuttaa se, kuinka ahkerasti kentällä tai rangella aikaa viettää.
Viime viikon perjantaina tuli hankittua uusi oksasilppuri. Nyt hankinnan kohteena oli sellainen murskaava tyyppi. On periaatteessa hiljainen ja hyvin kestävä. Paitsi, että minun hankkimani oli liiankin hiljainen. Ei lähtenyt käymään lainkaan! Laitehan oli vietävä takaisin. Enkä viitsinyt kertoa myyjälle, että olen sähköinsinööri. Katsoin, miten myyjä selviytyy tilanteesta. Ja selviytyihän hän - antoi uuden laitteen mukaan, mutta toiminta kuitenkin kokeiltiin jo liikkeessä. Saapa nähdä, kuinka kestää jatkossa, kun jo tehdaspakkauksessa on rikkoontunut.
Miksi sitten tuollaisen silppurin hankin? No siksi, että en halua polttaa mitään ylimääräistä ja aiheuttaa ilmakehään lisäsaasteita. Ja sitäpaitsi tuollaisella hakkeella on omakotiasujalle monenlaista käyttöä. Sitä voi mm. pistää kompostiin, sillä voi peitellä pensaiden ja puiden juuria ja sitä voi pistää koirien aitaukseen pehmikkeeksi ja peittämään pahimpia kurakoita. Tietenkin silppuaminen vaatii sellaiset pari kilowattituntia sähköä tunnin työjaksoa kohti. Mutta tuollaista työtähän tehdään hyvillä ilmoilla ja päivän aikaan, joten työ ei aiheuta mitään ylimääräisiä sähkön kulutushuippuja.
Minulla on aina ollut paha tapa perustella itselleni noita hankintoja tai käyttäytymistottumuksia. Mutta parempi ehkä niin kuin vain etsiä muiden käyttäytymisestä vikoja puuttumatta millään tavoin omiin tottumuksiin. Kun sitten itsensä kanssa on tasapainossa, niin on mahdollista omalta osaltaan päästä maailmankin kannalta parempiin tuloksiin. Pieniä juttujahan nuo ovat, mutta pienistä puroistahan ne joetkin muodostuvat. Mutta kuitenkin jotakin hauskuuttakin elämässä on oltava, muuten elämä ei enää elettävältä maistu!
Vähitellen kesää odotteleva Alpo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti