Dubai

Lentomme Dubaihin maksoi paljon vähemmän kuin esim. Kuusamoon tai tämän hetken sesonkipaikkoihin. Ihmetyttää, miten se on mahdollista? Eikö meillä täällä ole kilpailua vai ovatko kustannuksemme nousseet niin korkeiksi, että kotimaan lentomatkailu jää paksun pussin omaaville tahoille? Toki lentäminen alkaa olla jo pannassa, että eipä sitä jatkossa varmaan tulla sallimaankaan kaikille. Eipä tuon ole niin väliäkään. Itse en ole koskaan ollut mikään matkailija, en työssä enkä vapaalla. Minua tympäisee koko homma jo ennen lähtöä - siis pakkaamiset ja kaiken maailman jonottelut ja odottelut.

Nyt kuitenkin olimme menossa Dubaihin entisen työtoverini ja hänen vaimonsa vieraiksi. Lähtö viivästyi heti alkuunsa, kun 1.2. vallinnut pieni lumipyry oli vaikeuttanut lentoja koko päivän. Me odottelimme Oulusta tulevaa muutaman henkilön seuruetta noin tunnin verran. Sitten vielä odotellessa joku oli saanut sairauskohtauksen ja joutunut sairaalaan. Näin hänen matkatavaransa piti kaivella ruumasta ja viivästystä tuli lisää. Mutta eihän meillä ollut kiirettä, mutta jos Marko tulee keskellä yötä vastaan kentälle ja joutuu odottelemaan turhaan. Toivottavasti hän on tutkinut toteutuvat aikataulut! Lähetimme Hesasta kyllä tekstiviestin aikataulumuutoksesta, mutta perillä selvcisi, että eihän se sinne ollut mennyt. On vielä yhteyksissä parannettavaa.

Lento sujui normaalisti. Tosin ihmetytti, että koko ajan joku oli kuuluttelemassa milloin ruokailusta, myynnistä kuin muustakin. Olisi ollut kiva saada urvahtaa rauhassa musiikkia kuunnellen. Nyt levähtämisestä ei tullut meikäläisellä mitään. Kone laskeutui aamulla kuuden kieppeillä Dubaihin ja löysimme Markon autoineen hienosti lentoaseman ulkopuolelta. Vasta autossa Marko kertoi, että he ovat juuri eilen muuttaneet uuteen asuntoon! Ja huomattavasti pienempään. Mehän tietenkin olimme ihan kauhuisamme, että tunkeudumme tuossa tilanteessa heille. Mutta enää emme voineet perääntyä!

Lentoasemalta heidän uuteen asuinpaikkaansa oli matkaa sellaiset 30 km. Aikaa aamulla meni ehkäpä kolme varttia. Isäntäväkemme asunnolla kauhistus lisääntyi, kun meille oli laitettu hienot makuupaikat heidän makkariinsa ja he itse olivat päättäneet nukkua olohuoneen sohvissa. Rouva isommassa ja herra pienemässä!
Väsyneinä päätimme kuitenkin tyytyä tilanteeseen ja heittäydyimme muutaman tunnin unille.

Dubaissa on normaalisti perjantait ja lauantait vapaapäiviä, mutta läheisellä rakennuksella töitä tehtiin sikäläisellä antaumuksella myös perjantaina, joten kauneusunemme jäivät lyhyiksi.
Aamupalalla kerroimme, että haluaisimme tassutella ulkona kaikessa rauhassa ja katsella maisemia. Selvisi heti, että Dubai ei ole silloin paras mahdollinen paikka. Jalkakäytäviä kun on vain jossakin. Jalkaisin on tarkoitus kulkea vain ostoskeskuksissa ja nythän siellä olisi jotakin markinatapahtumia. Minä kävin parissa ostarissa ja se riitti. Kun ei ole mitään ostettavaa, niin miksi siellä pitäisi palloilla? Mieluimmin olimme vaikka isäntäperheemme talon kattoterassilla ottamassa aurinkoa. Toki kävimme ostareissakin ja ihmettelimme sen maailman menoa. Erään ostarin yhteydessä oli jopa lasketteluputki - eikä mikään aivan simppeli. Pisin lasku esitteen mukaan oli 400 m ja korkeuseroakin niin, että laskettelijoilla vauhtia piisasi. Antaa varmaan perusvalmiudet mennä vaativivimpiinkin rinteisiin. Kyllä rahalla saa!

Ajoimme muutaman kerran läpi Montgomeryn nimeä kantavan golfkeskuksen läpi ja pari kertaa kävimme siellä myös syömässä. Upea ilmestys! Näkyipä siellä yksi sauvakävelijäkin. Toki tekniikasta kävelijälle ei ollut mitään tietoa. Teki mieli mennä antamaan ammattilaisen apua, mutta maltoin mieleni.

Isäntäväkemme joutui taistelemaan asunnon ongelmien parissa ja heillä oli vielä meikäläiset ristinä. Ei varmaan ollut helppoa.
Kumpikaan vessa ei toiminut, vedet valuivat pöntöstä lattialle eikä putkeen. Onneksi testaukset tehtiin puhtaalla vedellä. Keittiön lattiakaivosta tulivat asianpesuvaahdot ulos, siis siinäkään ei ollut vetoa. TV ei näkynyt, kun kaapelin boksiin ei tullut sähköä, muutama kiinteistöön kuuluva valo ei toiminut ja keittiön kivitasosta oli lähtenyt iso pala pois. Kivitaso oli ikäänkuin räjähtänyt, kun Marko oli laskenut pakastetuotelaatikon tson päälle. Ihmeellistä kiveä! Toki TV:lle järjestimme näkyvyyden tilapäisesti jatkojohdolla, mutta muita isompia hommia emme ryhtyneet tekemään.
Talon aulassa oli henkilö, jonka olisi käsityksemme mukaan pitänyt hoitaa ongelmia, mutta sieltä tuli aina vain, että jos allah suo, niin apua tulee. On soitettu ammattimiehille asiasta jne. Allah ei ollut kovin suosioillinen isäntäperheellemme, koska vasta torstaina toinen vessa tuli kuntoon ja muuita vikoja korjattiin vain rouvan aktiivisen asenteen vuoksi. Vasta Markon tekemä valitus korkealle taholle sai vauhtia ja toivottavasti ensi viikolla heillä on kaikki kunnossa oikean elämän aloittamiseksi uudessa asunnossa. Tuossa kulttuurissa näytään velehtelevan ihan surutta päin naamaa!

Keskiviikkona käytiin pelaamassa 9 reikää golffia. Kotomaassa saa harvoin pelata noin hyvällä kentällä, vaikka kenttämme ei mikään huippukenttä ollutkaan. Ensimmäisen reiän jälkeen peli sujui ihan mukavasti ja olisi ollut mukava pelata täysi kierros, mutta kun kenttä oli täysi, niin eipä tuo ollut mahdollista.
Ja perjantaina mentiin Markon kanssa kalalle Intian Valtamerelle. Ajettiin Dubaista pari tuntia pienen vuoriston yli mukavia teitä. Siellä olisi ollut kiva pörryytellä 2-pyöräisillä, ja Marko kertoi näin paikallisten mopomiesten tekevänkin.
Satamassa veneen omistajat suomalainen Kalle ja iranilainen Ali jo meitä odottivatkin.
Vene oli etukajuutallinen kahdella 200 hv:n perämoottorilla varustettu kalastuskäyttöön varusteltu paatti.

Matka satamasta kalavesille kesti vajaa tunnin. Ihmetytti, että silmänkatamattomiin näkyi tankkereita ankkurissa. Kalle tiesi, että ne odottelevat öljyn hinnan alentumista, tankkaavat ja vievät lastin jonnekin. Jotkut laivat saattavat kuulemma olla paikoillaan jopa viikkoja.
Näitä laivoja sitten kalastajat kiertelivät, niin mekin. Ensimmäisen laivan ympäriltä saimme ensimmäiset kalat. Markolla tärppäsi ensin ja heti perään minulla. Minun saalis oli hieman suurempi, mutta eipä sekään mikään hirvitys ollut. En vieläkään ole selvittänyt, mitä kaloja saimme, mutta paikalliset olivat kertoneet Kallelle, että kala on "ruma kala, mutta hyvä kala".
Muutama tunti pyörittiin, mutta mitään muuta emme saaneet ennen ruokailua. Ajoimme pienen saaren rantaan, jossa Ali ja Kalle laittelivat pottu-kala-aterian. Hyviä olivat saamamme kalat!

Ruoan jälkeen pyörimme vesillä vielä tuntikausia, mutta vain pari kalaa onnistuimme saamaan. Minä sain ensin samanlaisen ruman kalan, joita olimme jo syöneet ja hetkeä myöhemmin sain hilattua vielä pienen tonnikalan veneeseen. Nämä veimme tuliaisina rouvillemme Dubaihin.
Harvoin edes Kiantajärvellä on niin vähän tuulta ja aaltoja kuin nyt oli Intian Valtameressä. Hyvä tuuri meillä!

Ruokailun jälkeen vaimoa lukuunottamatta torkuimme muutaman tunnin ennen kentälle lähtöä.
Kone oli taas myöhässä, mutta olimme ottaneet asiasta selvää etukäteen, joten kentällä oleminen ei ollut normaalia pitempi.

Dubai kasvaa aivan räjähdysmaisesti, siksi helposti muodostuu kuva, että ihmiset elävät siellä kirjaimellisesti rakennustyömaalla. Joka puolella rakennetaan valtavasti ja sehän näkyy ja kuuluu ympäristössä. Sheikin mukaan v. 2015 pitäisi Dubain olla valmis! Mitä se sitten tarkoittaakin. Liikenne on ihan kaos, kuskit ovat aivan aivottomia ja täysin liikennesäännöistä piittaamattomia. Selvisi myös, miksi sielläkin on maastoautoja niin paljon. Niillä ohitetaan jonot tien ulkopuolelta!

Meikäläisen tyyppiselle ihmiselle ei tuollainen paikka ole ihanteellinen lomapaikka, kun lomalla haluan käveleskellä ja kuljeskella ihan omaan tahtiin. Mutta olihan keikassamme postiivista se, että saimme kyläillä tuttujen luona. Kiitos siitä heille - toivottavasti Allah suo heille kaikkea hyvää jatkossa!