Onnistunutta loppuvuotta!

Kuva on otettu noin vuosi sitten - nyt olisi maasto aivan toisenlainen! On se tuo Karman Ghia kaunis peli!

Kyllähän tämä loppuvuosi jo tästä varmaan sujuukin, kun on hyvään alkuun päästy.

Meillä oli tyttäremme kaksi koiraa paossa Hyrylän pommeja, ja hyvin ilta menikin. Ainoastaan muutamat paukut saivat neljän koiran porukkaan vähän levottomuutta.

Minulla itselläni on aina ollut hyvin jyrkkä kanta koko rakettien poksutteluun. Jotenkin tuntuu niin turhalta poltaa vähät rahat savuna ilmaan. Sama koskee myös tupakanpolttoa! Bensaa olen joskus polttanut turhaan, kun ajoin kilpaa kymmenen vuoden ajan ja nyt viime vuosina, kun ajelin moottoripyörällä. Sillä olivat kaikki ajot ihan turhia, lähdin vain ajelemaan ja nauttimaan. Onneksi pääsin peukalon avustuksella tuosta vaiheesta nopeasti ja vielä hengissä ohi. Nyt jälleen pelkästään automiehenä ei turhia mutkia juurikaan tule ajettua.

Vuosi meni. Taaksepäin katsoessa tuntuu, että mitään en saanut aikaan, lopullinen lähtö tuli vain jälleen vuoden lähemmäksi.

Täytyypä pinnistellä, jos nyt kuitenkin joitakin asioita löytyisi muisteista.

Viime talvi oli oikein hyvä. Pakkasta oli välillä niin paljon, että hiihtolenkki jäi tekemättä, mutta kevääseen mennessä olin saanut 500 kilsaa täyteen, kun tavoite oli 300. Viimeiset lenkin menivätkin jo ihan sujuvasti, vaikka mäkien päälle oli edelleen hilattava viidentoista kilon ylimääräinen lasti. Myötämäkeen menikin sitten mukavammin painovoiman ansiosta. Enkä heittänyt yhtään kuperkeikkaa, kuten niin monet muut suomalaiset hiihtäjät näyttävät tekevän. En kyllä ymmärrä, miksi hiihtäjät eivät opettele laskemaan, koska siinä saisi ihan ilmaisia sekunteja. Minulla oli kilpahiihtourallani aina tavoitteena, että otan kaikki irtosekunnit itselleni ja opettelin laskemaan. Kisoissa en koskaan heittänyt voltteja!

Koko talven kävin kerran viikossa lyömässä golfpalloja Kuntokeitaalla, joten tuntuma mailoihin säilyi.

Aloitin keväällä uuden romaanin rustaamisen, mutta jätin sen kesäteloille, kun säät sallivat golfkentälle menemisen. Tavoitteena oli jatkaa, kun syksyn räntäsateet koittavat.

Kesällä kiersin golfkenttiä ihan ansiokkaasti. Peli luisti, voitin jopa kaksi kisaakin ja lisäksi tuli muutama muu palkintosijoitus. Tasoitus hujahti parhaimmillaan jo lukemiin 10,9, mutta syksyn golfturnee kipeällä varpaalla nosti tasoituksen lukemiin 11,2. Siitä on kuitenkin hyvä jatkaa ensi kesänä, vaikka vuoden lisäys ikään ei varmasti helpota pelaamista. Olen kuitenkin pistänyt yltiöpäiseksi tavoitteeksi päästä ainakin kerran alle 10:n tasoitukseen. Tavoite on kova - ehkäpä liiankin kova!

Olin kesällä muutaman kerran valvojana kentällä. Meidän seniorit vastaavat valvonnasta, joten joitakin vuoroja sälyttyi itse kullekin seniorille, jotka renkaaseen kuuluimme. Pääasiassa valontaa hoiti yksi henkilö, kun hän särki selkänsä, eikä pystynyt itse pelaamaan. Golfkentällä oleilu kuitenkin kiinnosti. Olen myös senioritoimikunnassa, vaikka palaverit eivät kiinnosta tippaakaan. Töissä ollessani sain tyhjänpäiväisissä palavereissa istumisesta ihan tarpeekseni, joten aina, kun se vaan on mahdollista, vältän niitä nykyään.

Kesä meni kentällä niin mukavasti, että ensi kesän halkojen tekokin jäi siihen vaiheeseen, kun kentälle ei enää ollut menemistä. Kyllä halonteko on kovaa touhua, jo puun kaato sai paidan märäksi. Ei edellisen talven hiihdot tai golfkierrokset olleet kuntoa kohottaneet. Urakka tuli kuitenkin tehtyä hyvän sään aikana. Puiden ollessa jo häkissä ja suojassa sateelta, alkoikin sadella. Sitä on sitten piisannut nähin päiviin. Jos kaikki olisi tullut lumena, meillä olisi todella talviset oltavat. Ei kunnon räntäsateitaakaan ole ollut, joten romaanin kirjoittaminen on ollut jäissä näihin päiviin saakka. Olen koettanut jatkaa, mutta en ollutkaan tyytyväinen keväällä päättämääni rakenteeseen, joten pistin alun uusiksi, mutta kun vielä sekään ei tyydytä. Täytyy löytää vielä joku muu tapa rakentaa se. Siinäpä pulma!

Kirjoittamista en kuitenkaan ole täysin hylännyt, sillä hain pestiä Mäntsälä -lehteen avustajaksi ja sain sen. Nyt olen syyskuusta lähtien kirjoittanut 19 juttua ja yhden kolumnin. Juttujen yhteydessä ottamiani kuvia olen saanut läpi nelisenkymmentä. Juttujen aihepiirit ovat laidasta laitaan. Ensimmäiseksi tein jutut jokaisesta paikkakunnalla vaikuttavista senioriyhdistyksistä, sitten on ollut muutamat urheilutapahtumat ja henkilöhaastattelut. Olisin tietenkin toivonut, että varsinkin urheiluun, liikenteeseen ja tekniikkaan jollakin tapaa liittyviä juttuja olisin saanut tehdä enemmän, mutta hyvä näinkin.

Olen lukenut tavallista enemmän muiden tekstejä, kun oma kirjoittamiseni on ollut katkolla. Olen jälleen huomannut, että mitä enemmän kiitosta ja mainetta saanut teos on käsissäni, sitä varmempi on se, että en siitä opuksesta löydä takakantta. Jotenkin tuntuu siltä, että nyt on yhä enemmän vallannut sijaa kirjallisuudessa ns. sanataiteilu tarinoiden kerronnan kustannuksella. Minä olen intohimoinen tarinoiden kannattaja!

Oma terveyteni on vuoden ollut suunnilleen samoissa asemissa. Keväällä yritin päästä mielialamössöistä kokonaan eroon, mutta se ei onnistunut, kun alkoivat yöunet kärsiä. Omalääkärin toimesta annoksia kuitenkin vähennettiin.

Nyt tapahtui kuitenkin se, mitä olen koko ajan pelännyt. Kunnassamme lääkäriresurssit jaettiin asuinpaikkojen mukaan, ja meidän asuinpaikkamme jäi entisen lääkärin alueen ulkopuolelle. Monen vuoden hyvä lääkärisuhde on pistetty poikki. Golfin syysturneen aikana vaivannutta ukkovarvasta kävin näyttämässä uudelle omalääkärillemme. Vastaanotolla meni aikaa muutama minuutti, mutta sain lähetteen röntgeniin, ja muutaman päivän päästä lääkäri soitti, että kuukauden kuluttua varpaan pitäisi olla kunnossa. Jos ei ole, niin sitten uudelleen. Ja olihan se kunnossa, joten uusikin lääkäri lienee ihan hyvä lääkäri!

Hyvää loppuvuotta kaikille tänne mustaan aukkoon eksyneille!

Jouluilo vähästä

Mäntsälä -lehden päätoimittaja pyysi jouluaiheista kolumnia joululehteen. Tässäpä juttu tulee sellaisenaan:

Jouluilo vähästä
Alpo Manninen
Joulu on lapsille tärkeää aikaa. Vaikka useamman usko joulupukkiin on
jo karissut, kuitenkin halu saada lahjoja on kova. Monille lahjoja tuleekin
kymmenittäin, eikä saaja välttämättä ole kuitenkaan täysin tyytyväinen, olisi
ollut vielä jotakin, mitä olisi ollut hyvä saada. Se paras lahja saattaa olla
saamatta. Kaikille yltäkylläisyys ei ole itsestäänselvyys nykyäänkään. Perhe on
voinut kokea työttömyyttä, sairautta tai vaikkapa toisen vanhemman menetyksen.
Silloin yhdenkin lahjan saaminen saattaa olla se, joka pelastaa uskon jouluun
ja sen sanomaan.

Muistan oman jouluni joskus 1950 – luvun alkupuolelta. Asuimme
Kainuussa täydessä korvessa, lähimpään kirkonkylään oli matkaa nelisenkymmentä
kilometriä. Maantiellekin oli matkaa hevostietä pitkin kilometrin verran. Sähköjä
meillä ei ollut, ei edes radiota. Olimme juuri päässeet muuttamaan äidin
entisen kotitalon kylmästä huoneesta omaan, isä omin käsin hirrestä rakentamaan
taloon, jossa oli pirtti, keittiö ja yksi huone. Savusauna oli pihan perillä
lumeen tallatun kinttupolun päässä. Pieni navetta oli näiden rakennusten
välimaastossa.
Isä oli ollut jatkosodan rintamalla, hermot olivat riekaleina, rahaa
ei ollut, vaikka isä teki töitä koko ajan milloin metsissä, milloin
rautatiellä, milloin rakennuksilla. Palkat olivat sellaiset, että ilman omasta
pellosta kaivettuja perunoita tai siasta saatua lihaa nälkä olisi tullut.
Olin kesällä täyttänyt viisi vuotta, joten ymmärsin isän ja äidin
vaikeuksista melkoisesti. Olin ihan varma, että jouluna meille ei lahjoja tule,
tai ainakaan ei minulle. Minulla oli vähän yli kolme vuotta nuorempi sisar,
jolle uskoin vanhempani järjestävän jotakin. Sisareni oli välillä hyvin
heikossa kunnossa anemian johdosta, ja siksi hän sai perheessämme melko paljon
enemmän huomiota kuin minä, terve ja vilkas poika.

Taapersimme jouluaattoiltana isän kanssa saunalle. Isä kulki edellä sisartani
kantaen myrskylyhty kädessä heiluen, ja minä koetin astua kapealla polulla isän
jälkiin. Lumi narisi kenkiemme nahkapohjien alla. Pääsimme lopulta saunalle,
riisuimme vaatteet ulkona, ripustimme ne seinään iskettyihin nauloihin ja
työnnyimme savuntuoksuiseen, mutta kuitenkin niin ihanaan lämpöön. Myrskylyhty
antoi ikkunan takaa hämyistä valoa sisälle. Olimme jo jonkin aikaa
löylytelleet, kun äiti tupsahti sankan höyrypilven seasta saunaan. Jännitys
piinasi koko ajan. Mahtaisiko minulle tulla mitään?
Löylyttelyn ja peseytymisen jälkeen saimme päällemme puhtaat vaatteet
ja vaelsimme takaisin pirttiä kohti. Joulukuusen alla oli kuin olikin muutama
paketti - joulupukki oli kuulemma käynyt meidän ollessamme saunassa. En vielä
osannut lukea, mutta innokkaasti ryhdyin keksimään kullekin lahjalle omistajaa.
Minulle oli yksi paketti! Sormet vavisten auoin paketin, ja ilo oli todella
melkoinen, kun sieltä paljastui ruskealla lattiamaalilla maalattu, koivuhalosta
itse tehty formula-auto! Auto oli niin mieluinen, että sen kanssa jopa nukuin.
Tässä tapauksessa olivat lahjan sopivuus ja ajatus osuneet nappiin, ja siksi
lahjasta tuli niin mieluinen. Yksi koivuhalko vähän muotoiltuna oli tuonut
minulle joulun!

Omakohtaisiin muistoihini viitaten uskon, että myös nykyään on
jokaiselle lapselle tärkeää saada edes jotakin. Kunnassamme järjestetyn joulupuukeräyksen
kaltainen, hyvin kohdennettu, tapahtuma, saa varmasti aikaan positiivisia
tuntemuksia niin lahjan saajissa kuin antajissa. Joulupuukeräyksessä
lahjoittaja ei tiedä, kenelle paketti on mennyt, mutta toivon, että sopivalla
mielikuvituksella lahjan antaja voi mielessään nähdä, mitä lahja saa aikaan
vastaanottajassaan. Näin myös lahjan antaja saa hyvän mielen ja joulun iloa.
Olen sitä mieltä, että yhden hyvän lahjan antamisesta tulee parempi mieli kuin
selkä vääränä kotiin kannetuista lahjaröykkiöiden antamisesta!

Rauhallista Joulua ja onnea vuodelle 2012

Rauhallista Joulua ja onnea vuodelle 2012! t. Alpo

Olipa harmillista, että sähköpostilla lähettämäni yllä oleva viesti ei auennut

kaikilla vastaanottajilla.

Minulla on itsellä käytössä kolme eri sähköpostia, ja itselleni lähetetyt viestit tulivat perille sellaisina kuin pitikin.

Näin se tietotekniikka pääsi sotkemaan hyvin varmistellun paketin.

70 täyteen lauantaina!

Onneksi ei sentään ikä tullut vielä noille lukemille, mutta kesän golfkierrosten määrä kipusi seitsemään kymppiin lauantaina. Töissä ollessani sain kesäisin kierroksia nippa nappa 30, ja masennuksen vuosina vain joitakin, niin golfailu on lisääntynyt melkoisesti. Viime kesänä taisin päätyä hieman alle kuudenkymmenen lukemiin, vaikka silloinkin oli ihan hyvä kesä. Tänä kesänä kierroksia olisi tullut varmaankin yli kahdeksankymmenen, mutta kun särjin ukkovarpaani syyskuun alussa, niin tahti melkein pysähtyi siihen.

Kun kierroksella kävellään sellaiset lähemmäs kymmenen kilometriä, niin kävelyä tuli siten lähes 700 km. Minun keskikierrosaikani oli ehkäpä kolme tuntia, kun monet kierrokset huitaisin aamuisin yksikseni, joten kävelytunteja tuli 210. Melkoinen kilometri- ja tuntimäärä tällaiselle vanhalle ukolle!

Parasta tietenkin oli, että pelaamiseni nousi uudelle tasolle tänä kesänä, tasoitukseni kävi jo lukemissa 10,9, mutta tällä hetkellä se on 11,2. Toki varpaan särkymisestä johtuen en nyt pysty lähellekään noita lukemia, mutta kesällä oli todella kiva pelata, välillä peli sujui aivan halutulla tavalla. Se oli nautittavaa!

jatkopähkäilyjä!

Meillä oli kolmisen viikkoa Audi TT:n hankkimisen jälkeen perjantaina lähtö Ouluun ja Pudasjärvelle. Uuden umpion piti tulla viikon päästä tilauksesta Audi Centeriin Vantaalle, mutta tekstiviestiä ei vaan kuulunut, vaikka tilauksesta oli jo melkein kaksi viikkoa. Keskiviikkona sitten hermostuin ja soitin liikkeeseen ja umpiohan olikin jo tullut. Milloin se oli saapunut, minulle ei kerrottu, mutta jotenkin aiempaan peilaten epäilys heräsi, että tekstiviestin lähettäminen oli yksinkertaisesti unohtunut. Työnjohtaja, jonka kanssa asiaa setvin, oli ensin sitä mieltä, että vaihto menee väkisellä viikonlopun yli. Kun kerroin tarkemmin tilanteestani ja tulevasta matkasta, niin minuun luvattiin ottaa yhteyttä seuraavana päivänä, jos vaihto vain järjestyisi.

Siinä vaiheessa alkoi keittää, ja kirjoitin korjaamopäällikölle ja ehkä joillekin työnjohtajille sähköpostin , jossa kerroin, että nyt alla on noin 30. ajoneuvo (tarkka taitaa olla 31, kun kilpureita ei lasketa), ja noin ihmeellistä asiakaspalvelua ei aiemmin ole kohdalle sattunut, vaikka jonkinlaisia ongelmia on ollut joskus muidenkin autojen kanssa. Mm. Ford Sierra 2,0 iS, jonka tyhjäkäyntiä korjaamo yritti pistää kuntoon lukuisia kertoja vuoden aikana. Mutta silloinkin sain aina pyytämättä rattaat alleni ilman korvauksia, että töihin pääsin.

Seuraavan aamuna nimetty kaveri soittikin, ja työ järjestyi perjantaiaamuksi. Minulle luvattiin jopa auto, jolla pääsisin käymään jossakin työn aikana. Vaikutti kohtuulliselta!

Aamulla menin Audi Centeriin, mutta auto luvattiin vasta klo 16, jolloin meidän piti olla jo tien päällä kokka kohti pohjoista. Työnjohtaja sanoi, että koetaan pistää ajokki kuntoon klo 14 mennessä, jolloin vielä ehtisin hyvin aiottuun aikatauluun. Sijaisautosta kaveri ei puhunut mitään, mutta minä kysyin asiaa, ja niinhän sain alleni koeajoauton Audi A1 1,4 TSi Start Stop DSG:n. Koska autoni luvattiin vasta klo 14, pöräytin pikku Audilla Mäntsälään. Kotipihalla vasta huomasin, että Audin bensamittari oli punaisella ja varoitusvalokin yritti viestittää, että bensaa tarvittaisiin lisää. Paluumatkalla minun oli ostattava 6 l bensaa, että varmasti pääsisin perille.

Klo 14 ei autoani näkynyt missään, ja minulle kerrottiin, että mekaanikko oli mennyt autolla juuri koeajolle. Jonkin ajan kuluttua minulle kiikutettiin avaimia ja lasku n 1100 €. Olin pyörtyä, koska olin varautunut aiemmin minulle kerrotuun hirveältä tuntuvaan 800 €:n maksuun. Siis Audi TT:n umpion vaihto maksoi 2200 €, josta työn osuus oli n. 900 €. Hyvää tienestiä Audikorjaamolla! Saattoi Herttonimen VV vaihtoautokeskuskin hieman haukotella, kun ilmeisesti heillekin oli markkinoitu 800 €:n hinta. Minulla oli jo kiire, joten vingutin Visaa ja lähdin matkoihini. Laskussa oli mekaanikon maininta, että moottoritilassa on suojaamattomia sähköasennuksia. Piuhat olivat kyllä konetilassa, mutta vielä kylminä, koska en ollut löytänyt turvallista plussaa mistään. Piuhat olivat olleet kokeiluissani, ja nyt ovat tietenkin asialliset, kun sen plussan erään audistin neuvon mukaan löysin valokytkimeltä.

Kotona huomasin autokatokseen ajaessani, että vaihdetun umpion valokeila näyttää alemmaksi kuin toinen. Siksi hain työkalut, mutta uuden umpion korkeussäätö ei toiminut ja minun oli hieman laskettava vasenta, että valot näyttäisivät suunnilleen samoin. Reissuun päästiin lähes tavoiteajassa. TT:llä oli ilo lasketella, vaikka päivän tapahtumat kyllä korpesivat.

Heti maanantaina tein reklamaation Audi Centerin korjaamopäällikölle, koska en sulattanut maksamaani hintaa moisesta työstä, joka olisi käsitykseni mukaan kuulunut konsernin piikkiin kokonaisuudessaan. Olin ollut yhteydessä Autoliiton lakimieheen ja hänen mielestään osakompensaatio tuollaisissa vioissa on hyväksyttävää, koska saan maksulleni vastineeksi kuitenkin uuden umpion. Entistä umpiota en saanut itselleni, vaikka sitä erikseen pyysin!

Seuraavana päivän korjaamopäällikkö soitti ja valitti saamaani kohtelua. Lisäksi hän lupasi palauttaa 300 €, joten loppujen lopuksi selviydyin aikasemmin luvatulla 800 €:lla. Vaikka olin ehkä saanut ansioni mukaan, niin en malttanut huomauttaa korjaamopäällikölle, että minusta korjaamon on aina vitkastelematta hoidettava alta pois sellaiset viat, jota vaikuttavat suoraan liikenneturvallisuuteen, ja valot näin syksyllä kuuluvat ehdottomasti kiireellisten töiden kategoriaan. Huollot voivat odottaa enemmän, koska niissä ei yleensä olla aivan jäniksen selässä.

Tiistai-iltana lähdimme serkun kanssa enovainajan vaimon hautajaisiin Suomussalmelle. Minun ei tarvinnut ajaa metriäkään, kunhan istuin autossa painona. Keskiviikkona hautajaisten jälkeen lähdimme takaisin. Paluumatka olikin lähes koko matkan vesisateessa, ja Suomussalmella satoi jopa ensilumet.

Lehtijuttuja väänsin kolme kappaletta viikonlopun aikana ja nyt alkuviikosta. Koululiikuntaliiton vapaapainin mestaruuskisoista tein jutun ja kahdesta eläkeläisyhdistyksestä. Meille avustajille luvattiin jopa koulutusta, jota otankin mielihyvällä vastaan. Näin omaan blogiin voin kirjoittaa aivan omalla tyylilläni, mutta lehtijutuissa ei ehkä saa menetellä samoin. Käsittääkseni täytyy pysyä asialinjalla koko ajan!

päivittelyjä!

Olen ollut kolmisen viikkoa audistina, eikä olo ole ollut herkkua kaikin ajoin. Ajokokemukset ovat kyllä nautinto, auto on vakaa, tehoa vähintään riittävästi ja äänikin on ehkä hieman hiljaisempi sisällä kuin Fiestassa oli.

Siinähän kävi niin, että jo heti toisena päivänä alkoi oikea xenon pätkiä syttymisvaiheessa ja vähitellen tilanne on huonontunut niin, että vain lämpöisenä ja kuivana lamppu syttyy. Olin tietenkin yhteydessä myyjään heti ja kuvittelin, että saan sieltä apua ongelman ratkaisuun, mutta apua ei tullut. Insinöörinä aloin tutkia xenonien toimintaa ja kuvittelin, että polttimon vaihtamalla saan tuiketta silmään. Polttimo maksoi 78 €, mutta valoa ei lamppuun löytynyt. Oli muuten melkoisen vaikea vaihtaa, matkalla tuskin moiseen hommaan ryhtyisin. Noin varmasti ajattelevat ne lukuisat teillämme yksisilmäisillä ajokeilla ajelevat.

Opiskelin lisää tekniikkaa, liityin Audi Clubiin ja pääsin tutkimaan, millaisia valo-ongelmia muilla audisteilla on ollut. Yllättäen aika monella! Siispä opin, että xenonit tarvitsevat ballastin ja sytyttimen. Monissa valoissa ne on ympätty yhteen pakettiin, mutta TT:ssä ne ovat erikseen. Siksipä etsin netistä kyseisiä komponentteja myyviä, ja myös TT-ajokkiin sieltä löytyi tavaraa. Näine tietoineni menin kiertelemään paikallisia korjaamoja, josko ne vaihtaisivat minulle nuo molemmat tai edes rikkinäisen yksikön. Korjaamot möivät vain myötätuntoa, sanoivat, että Audin korjaamot hoitavat. Silloin oli ensimmäisen viikon perjantai-ilta.

Tuli lauantai ja lähettelin auton myyjälle sähköpostiviestin, että mitäs nyt tehdään. Palauteviestissä tuli tieto, että kaveri on poistunut lomalle. Siksi soitin myyjäliikkeen eräälle toiselle myyjälle, joka kertoi, että tilaa aika Audi Centeristä, jossa tutkitaan, missä vika.

Maantaina soitin Vantaan Audi Centeriin, mutta minulta otettiin vain yhteystiedot, koska huolto oli niin varattu, että vastaajaa ei löytynyt. Iltapäivään odottelin soittoa, mutta eipä sitä kuulunut, joten soitin itse korjaamopäällikölle. Hän kehotti minua ajamaan tiistaiaamuna klo 7.30 pikahuoltoon, jossa katsottaisiin, mitä autolleni voitaisiin tehdä. Mennessäni paikalle, oven takana odotteli herrasmies ovien aukaisemista ja minä liityin joukkoon. Vähän ajan päästä marssi myymälän tiloista nuori nainen myös odottelemaan. Ovet avautuivat ja nainen ohitti minut tyylikkäästi vasemmalta tiskille, joten minä olin kolmantena. Ajattelin, että onhan tässä eläkeläisenä aikaa odotella.

Menin myymälään, jossa tutkin kaikki uudet Audit, join välillä kupin kahvia ja menin tutkimaan liikkeen vaihtoautot. Kävin jopa joissakin istumassa. Pari tuntia meni niisä aika mukavasti, mutta ihmettelin, kun autoni oli edelleen pihalla. Menin kyselemään, että milloinka minun autoni pääsee käsittelyyn, että pääsisin joskus poiskin. Korjaaja sanoi, että minun auto otetaan viimeiseksi, koska siinä on niin kova homma, mutta minulle lähetetään kyllä tekstiviesti, kun saan autoni hakea. Minulle tuota ei passannut kertoa jo heti aamulla! Onneksi sain Golfin, jolla pääsin tyttäreni luokse Hyrylään. Golfin saadessani minulle kerrottiin, että kuuteen mennessä auto on palautettava. Odottelin pitkän päivän, mutta tekstaria ei kuulunut! Vähän ennen viittä lähdin katsomaan tilannetta. Autoni oli jo pihalla, mutta tekstiviesti oli unohdettu lähettää. Minulle kerrottiin, että koko umpio menee vaihtoon, siis sytyttimiä tai ballasteja ei saa erikseen. Osa oli pistetty tilaukseen Saksasta ja toimitusaikaa oli kuulemma viikko. No viikko kului, kului toinekin, kunnes tänään sitten soitin päivittääkseni tilanteen. Osa olikin liikkeessä, mutta tekstiviestiä vaan ei ollut lähetetty. Asentaminenkin kuulemma menee mitä todennäköisimmin ensi viikkoon. Minulla on lähtö Pudasjärvelle nyt perjantaina, joten olisi ollut ihan kiva saada kunnon valotkin matkalle! Siis tuollaista palvelua tarjoaa Audi Center! En suosittele!

Tässä välillä olen perehtynyt Audin rakenteisiin, kun olen asentanut siihen päiväajovalot, että seuraava xenon poksahtaisi vähän tuonnempana. Valojen asennuksen sain tehtyä mukavasti, mutta turvallisen plussan saanti onkin ollut työlästä. Nykyautoissa kun ei ole perinteistä puolaakaan, josta jännitteen releelle olisi saanut kätevästi. Tietokonepiuhoista ei kärsi ohjauksia ryövätä, silloin saattaisi toiminta loppua kokonaan myös koneen osalta.

Audi Clubin keskustelupalstalle tein kyselyn, ja neuvoja on tullut - tosin ei vielä sellaista, että olisin saanut kytkennän toteutettua. Ajokin kojelaudan osaan jo purkaa ja koota melko kätevästi kuin myös moottoritilan suojamuovitkin. Olen tilannut englanninkielisen korjausoppaan, mutta posti ei ole sitä vielä kotiin kantanut. Ehkäpä kirja paljastaa TT:n sähkökytkentöjen salat!

Mäntsälälehden apulaistoimittajana olen saanut läpi jo neljä juttua. Ihka ensimmäinen oli juttu kansallisten seniorien toiminnasta, sitten enduron SM-kilpailuista, Hirvihaaran Golfin osakasscramblestä ja auton rengastusasiasta. Nyt työn alla on juttuja muista eläkeläis- ja senioriyhdistyksistä. Ongelmana on saada ihmisiä jututettavaksi, pelkäävät julkisuutta. Mutta teen jutut siihen tahtiin, kun tietoja saan.

Varvaskin alkaa olla jo ihan hyvässä kunnossa. Olen jo kävellyt kaksi kierrosta kentällä, eikä varvas juurikaan niistä kärsinyt. On varmasti ihan priimakunnossa, kun päästään hiihtokauteen.

pari kipeää juttua

Olen tosiaan kirjoitellut tälle foorumille nykyään harvakseen, kun on tuntunut siltä, että ei ole enää mitään sanottavaa. Sitäpaitsi pestauduin paikallislehteen avustajaksi tekemään juttuja iltaisin ja viikonloppuisin. Kumma, kun aamuyöllä neljän paikkeilla alan miettiä, mitä ja mistä aiheista kirjoittaisin toimitukselta tulevien juttuaihioiden lisäksi. On kuin olisin töissä!

Nyt ajattelin kuitenkin pistää pari asiaa tänne mustaan aukkoon.

Golfturneen jälkeen olen viikon lepäillyt ja hoivaillut kipeää ukkovarvastani. Heti maanantaina soitin tervariin, josta passitettiin suoraa päätä kihtikokeeseen. Ilmeisesti vaivani sopi kihdin oireisiin. Tiistaiaamuna soitin uudelleen ja selvisi, että ei ollut kihtiä, ja sain vastaanottoajan lääkärille heti samaksi aamuksi. Diagnoosi ei varmentunut, mutta yksi arvaus oli hiusmurtuma. Siksi sain lähetteen röntgeniin, ja iltapäivällä oli jälleen soitettava tervarin ajanvaraukseen. Pääsin kuvaukseen seuraavaksi aamuksi. Torstaiaamuna sain soitella jälleen ajanvaraukseen puhelinajan varatakseni. Lääkäri soitti parin tunnin päästä ja kertoi, että olin välttynyt murtumalta kalikan tippuessa varpaalleni, mutta kertoi luukalvon vaurioituneen ja nivelessäkin oli kuulemma jotakin ylimääräistä - ilmeisesti nestettä. Sain vakuuttelut, että kuukauden päästä minulla on käyttökelpoinen ukkovarvas. Jos ei ole, niin sitten on otettava uudelleen yhteyksiä tervariin. Ja kyllähän tuo on nyt jo melkoisen hyvässä kunnossa, kun olen pitänyt kovapohjaisia vaelluskenkiä jalossani aina ulkona ollessani. Mutta vasempaan polveen on alkanut pistää, kun olen joutunut kävelemään viikkotolkulla ihan ihmeellisesti.

Kirjoitin joskus aikoja sitten, että etsiskelen Fiestan korvaajaksi Audin TT-ajoneuvoa. Olen käynyt katselemassa netistä suunnilleen päivittäin tarjontaa, ja aina silloin tällöin siellä onkin ollut mielenkiintoisia tapauksia. Olen käynyt joutessani melko monta tyyppiä katsomassakin ja jopa ajamassa, mutta ei ole oikein kolahtanut, ei päästy mielestäni hyväksyttäviin kauppaehtoihin. Jätin aina harkintaan ja harkinnan jälkeen yleensä auto oli jo mennyt. Mutta eipä minulla ollut mitään aikataluja, joten en stressiä ottanut.

Mutta keskiviikkona kolahti. Oli sopivan ikäinen, sopivasti ajettu ja netissä ihan siistin näköinen. Pistin yhteysottopyynnön, ja pian postilaatikossani oli tarjous vaihdosta. Minun oli pakko soittaa tarjouksen tehneelle, koska Fiestastani tarjottiin tässä tapauksessa vähiten, mitä kukaan koskaan oli tarjonnut. Monta kertaa sanoin myyjälle, että lopetetaan puhelu, koska olemme niin kaukana. Myyjä ei kuitenkaan antautunut, vaan laski ja laski aina uudelleen. Lopulta myyjä sanoi, että tule näyttämään autoasi, jos se on sellainen kuin kuvailin, niin katsotaan. Sen verran positiivisesti ajattelin tilanteesta, että nakkasin talvirenkaat mukaan, mutta vara-avaimia tai rekkarin teknistä osaa en mukaan ottanut.

Ensin katsottiin Audi, joka oli juuri sellainen kuin se oli ollut kuvissakin. Suhteellisen siisti ja onneksi vielä kangasverhoilulla - sekin miellytti. Kesärenkaat olivat parhaat päivänsä nähneet, mutta talvipyörät olivat hyvät. Myös lokilämmitys ja sisätilapistoke yllättivät positiivisesti.

Fiestan myyjä tutki ja kävi ajamassa mutkan ja totesi auton olevan kertomassani kuosissa ja kunnossa, joten seuraavaksi oli Audin koeajo. Sain aikaa tunnin tutkia ajokkia, mutta totesin jo alle kymmenen kilometrin lenkillä, että ajoltaan on OK. Tullessani pihaan, huomasin, että ovien kauko-ohjaus ei toiminut, joten pistin auton lukkoon avaimella.

Sitten ryhdyimme paperihommiin. Ilmeisesti tinkaamiseni oli ollut tiukkaa, kun myyjä ei suostunut edes antamaan paristoja (2,25 €/kpl tarvikeliikkeessä)kauko-ohjaimiin. Kotiin ajelin tyytyväisenä, auto toimi hyvin ja mukaan mahtuivat myös talvirenkaat, vaikka TT pieni auto onkin. Oli vähän sellainen tunne kuin pikkupoikana tikkunekun saadessani!

Torstaina meillä oli meno Sippolaan tyttäremme poikien syntymäpäiville. Nuorempi tyttäremme oli lähdössä mukaan ja ehdottomasti halusi päästä TT:n kyytiin, vaikka takapenkki on todella ahdas. Mutta hyvin hän siellä jaksoi istua. Huomasin, että oikea xenon välkyy ennen ryhtymistään tuottamaan valoa. Tilasin netistä uudet polttimot, mutta perjantaiaamuna ei valo syttynyt enää lainkaan, joten kunnollisena lainkuuliaisena kansalaisena meni tarvikeliikkeeseen ja ostin uuden polttimon. Maksoi 78 €. Asensin polttimon, mutta ei saatua valoa kansalle. Koslasta oli mennyt se kalliimpi osa, sytytin, rikki.

Mäntsälästä en löytänyt firmaa, joka olisi pystynyt tähän hätään auttamaan, vaikka tuntemani paikat kiersinkin.

Tänä aamuna laitoin viestin auton myyjälle, että nyt tarvitsen apua, auto tarvitsee pikaisesti valot, koska joudun ajelemaan juttuja tehdessäni joka päivä liikenteessä. Poliisihan voi vaikka sakottaa! Vastaviesti tulla kopsahti laatikkooni, mutta myyjä on lomalla ainakin viikon verran. Laajensin viestin jakelua ja hetki sitten sain luvat tilata ajan Audi Centeristä yksikön vaihtoon. Toivottavasti siellä ei ole pitkiä jonoja!

Nyt on maassamme edes yksi asiallinen Audi-kuski. En ainakaan tahallisesti koheltele liikenteessä. Kun virheitä syntyy, niin ovat täysin tahattomia.