Kesän mentyä
Edellisen
kerran päivitin blogiani keväällä, mutta silloin läpiluotasin elämääni pitkältä
ajalta. Tuntui, että ei ole oikein mitään kirjoitettavaa, vaikka tukka putkella
mentiinkin sinne sun tänne.
Pääosassa oli golfharrastus, kun keväällä
kentälle pääsin. Talvi oli ollut huono kentille, niin myös kotikentällemme
Hirvihaarassa. Oli se huonohko hiihtoharrastukseenkin, mutta siihen on kai
syytä tottua yhä enenevässä määrin.
Talvella kentällemme hangen päälle
leviteltiin hiekkaa. Kun kevät koitti, hiekasta hienoin osanen meni veden
mukana jonnekin, mutta karkeampi rae jäi kentälle. Hiekka on minulle ollut aina
kirous pelin suhteen. Kun koetan välttää kontaktia hiekkaan ja yritän välttää mailan
kärsimistä, niin tulee hirveitä kylkkäreitä. Kesän mittaan hiekka kyllä häviää
nurmen kasvaessa, mutta lyönti ei tahdo parantua. Vasta kesäkuunlopulla sain
joitakin kierroksia onnistumaan. Pahinta kuitenkin oli se, että niin kauniit ja
hyvässä kunnossa olleet greenit eivät olleetkaan edellisten kesien terässä.
Eihän kaljut paikat minun peliä juuri heikentäneet, mutta joka kerta otti
silmään, kun peli niille muutamille huonokuntoisille greeneille oli edennyt.
Kilpailin melko paljon, yritin pitää pääpainon
suuremmissa kilpailuissa, siksi kiersin M65 Touria ja vastaavan ikäluokan SM:t.
Toki tulihan niitä kisoja paljon muitakin. M65 Tourin ensimmäinen kisa oli
Meri-Teijon kentällä, jossa en ollut pelannut koskaan. Ajoin sinne aamulla,
pelasin kierroksen ja palasin illalla kotiin. Ryhmän kaverit olivat pelanneet
kentällä aiemmin, joten heiltä tuli hyviä neuvoja, mutta monta kertaa jouduin turhaan
vesiesteeseen, bunkkereihin lukuisia kertoja ja jopa muutaman kerran
outtiinkin. Eihän sellaisella pelillä tulosta synny, mutta en ollut edes
viimeinen. Sitten pelattiin Lakistossa, jossa olin käynyt pari kertaa aiemmin.
Varsinaisia yllätyksiä pelissä ei ollut, löin palloa hyvin, mutta
viimeistelyssä oli puutteita. Kuitenkin joitakin pisteitä tuli. Olin suht
tyytyväinen.
SM:t olivat Kartanogolfissa
Joroisilla. Kerran olin kentän aikaisemmin pelannut, mutta enhän kenttää
hallinnut, vesiesteet olivat kompastuksina. Löin palloa hyvin, mutta en
oppinut, minne olisi ollut turvallista lyödä.
M65 Tourin viimeinen kisa oli
kotikentällä, mutta kisa alkoi surkeasti, kun heti ykkösellä pamahti kasi ja
viitosella peräti 11, siinä se kisa oli, vaikka, muut väylät menivätkin
kohtuullisesti.
No ensi kesänä sitten M70 -sarjassa,
jos terveys sallii.
Puutteina oli koko kesän se, että en
saanut lähestymisiä tarpeeksi lähelle lippua, tuli vähintään kaksi puttia,
pirkut eivät uponneet tarpeeksi usein.
96 kierrosta kaudella tuli.
Mökillä vietettiin juhannuksen
aikoihin toista viikkoa. Pääasiassa tyhjensimme Pikkulan ja kuskasimme
tavaroita kaatikselle, kierrätykseen tai mökille. Yöt olivat melkoisen kylmiä,
mutta lämmön puolella kuitenkin. Sorjakin oli viimeistä kesää mökillä, kun
syksyllä jouduttiin siitä luopumaan. Sorja tuli niin sairaaksi, että ei ollut
enää mitään syytä sitä rääkätä. Harmi tietenkin on suuri, mutta se on kuitenkin
elämää.
Mäntsälässä julkistettiin kuvakirja
Suomi 100 -hengessä. Minultakin pyydettiin kirjaan kuvia ja niitä sinne
lähettelin. Olihan niitä siellä kymmenkunta, palkkioksi sain kolmenkympin
kirjan omakseni Kirsti Mannisen omistuskirjoituksella.
Muutama viikko sitten aloin
kirjoittaa uutta romaania. Jouduin muuttamaan aiheen fiktiiviseksi tarinaksi,
kun historialliseen romaaniin en saanut tarpeeksi tukevaa aineistoa kasaan.
Tämän uuden kirjan tarinan syntymisessä minulla on aivan uusi lähestymistapa. En
etukäteen suunnitellut kirjaa, kuten aiemmin olen tehnyt. Olen
mietintämyssyssäni kartoittanut tapahtumia, joita tekstissä aion käsitellä.
Aamuisin kiipeän kammiooni ja lähden siitä, mihin edellisellä kerralla päädyin.
Tähän asti on toiminut hyvin, mutta saa nähdä, mikä on sitten lopputulos.
Taidekirjaa en edelleenkään edes yritä saada aikaan, mutta toivottavasti saan
kudottua hyvän tarinan. Se riittäisi minulle.
Ensi viikolla minulle on luvattu aika
Hyvinkäälle operaatioon, se tarkoittaa sitä, että jonkin aikaa menee, että
pystyn kirjoittamaan, mutta toiveena on, että hiihtokauden alettua olisin
sellaisessa kunnossa, että laduille pääsisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti