Viimeaikojen juttuja

Onkin pitkä aika, kun viimeksi ehdin tähän kanavaan tuottaa tekstiä.

Talvella oli melkoisen hyvät olosuhteet hiihdellä, joten kunto ei päässyt repsahtamaan ylen määrin. Enää minulla ei ole tarvetta hiihtää tiettyjä kilometrejä, mutta hiihtokerrat ovat kuitenkin tärkeitä. Nelisenkymmentä lenkkiä kävin heittämässä ja alun tekniikkalenkkien noin viitosen matkoista hieman yli kaksikymppisiin lenkkieni pituudet asettuivat. Hiihtotekniikan löytäminen on minulle erittäin tärkeää. En halua olla laduilla se epämääräisesti puolelta toiselle heiluva luistelija, vaan oikeaoppisesti vapaata tyyliä käyttävä hiihtäjä. Vauhti ei ole pääasia.

Talvi meni siis ihan mukavasti, onhan se minulle tärkein vuodenaika. Ei tulisi mieleenkään lähteä jonnekin muualle - ainakaan kesämaihin - talven ajaksi.

Golfkausi avautui tänä vuonna hyvin aikaisin, heti huhtikuun alkupuolella pääsimme lyömään palloa rangelle, ja se olikin melkoinen tapahtuma. Lähes jokainen lyönti oli soketti, pallo lähti siis mailan lavasta oikealle. Olin talven aikana tehnyt kahvakuulalla svingiharjoittelua ja koordinaatio oli kärsinyt. Ei auttanut kuin pyytää pro Mikan apua. Hän seurasi hetken lyöntejäni ja kuvasikin niitä. Sitten hän kertoi, mistä soketit aiheutuvat ja seuraavana yönä valvoessani pistin svingini kuntoon. Soketit hävisivät! 18. huhtikuuta pääsimme ensi kertaa kentälle ja nyt takana on 35 kierrosta.

Tulokset ovat vaihdelleet 78:n ja hieman yli 90:n lyönnin välillä. Harjoituskierroksillani tuloksella ei ole väliä, silloin harjoittelen erilaisia mahdollisuuksia pelata eri väyliä. Kilpailuissa sitten on koetettava saada opit käytäntöön. Mäntsälän Uutiset Openissa homma jo toimikin mukavasti, sillä pelasin kierroksen 78 lyönnillä ja tasoituksellinen lyöntipelitulokseni oli 70, sillä tuli ykköstila. Tasoitukseni tippui 8,5:en. Seuraavissa kisoissa on siis jälleen vaikeampi saada hyviä sijoituksia, mutta eipä ne klubituupparille ole niin tärkeitä.

Toukokuun lopulla kokoonnuimme Paltamon Kivesvaaralle ammattikouluporukalla. 45 vuotta oli kulunut siitä, kun koulusta lähdimme maailmaa valloittamaan. Olimme radio- TV -asentajia, mutta kukaan ei sillä työllä leipäänsä hankkinut. Kaikille oli löytynyt muuta työtä, tekniikan parissa toki.

Porukka oli vanhentunut, hiukset olivat harmaat tai harventuneet, mutta entisiä piirteitä oli jokaisessa havaittavissa. Porukasta on jo kolme joutunut luovuttamaan maallisen vaelluksen ja kokouksessa Jättiläisenmaassa meitä oli kahdeksan, kun kaikki eivät päässeet mukaan. Oli työjuttuja, sairautta sun muuta estettä.

Keskustelussa muun muassa makkaranpaiston lomassa liki kaikki totesivat, että saimme hyvän peruskoulutuksen tekniikasta Kajaanissa. Olen itsekin samaa mieltä. Jos olisi joutunut insinöörin töihin pelkästään opiston pohjalta, olisin ollut paljon raakileenpi. Toki oma urani vei tekniikasta ohi, kun jouduin Hesassa suoraan erilaisiin projektien vetotehtäviin. Yritin kirputtaa vastaan, mutta eipä se auttanut. Toki olihan minulla ympärilläni ammattilaisia, jotka hoitivat tekniikan viimeisen päälle.

Kirjoittamistakin on tullut jonkin verran. Muutamia lehtijuttuja ja sen sellaista, mutta romaanin suunnittelu ei ole edennyt.

Samalla Kainuun reissulla kävin esittäytymässä Suomussalmen kirjastossa. Olen tehnyt sellaisen puolentoista tunnin esityksen asioista, jotka ovat edesauttaneet kirjoittamistani ja tietenkin kirjoittamisestani kuin muusta elämästänikin. Suomussalmella Sali oli kuitenkin vajaatäyttöinen, mutta esityksen pidin.
Olen saanut lupauksen, että pääsen Mäntsälän kansalaisopiston ja kirjaston yhteistoimin järjestämään tilaisuuteen puhumaan samat jutut 25. lokakuuta kello 18.00 – 19.30.
Vaikeaa on ollut lyödä itseä läpi, mutta en ole kovin aktiivisesti sitä yrittänytkään. Kivempi pitää kirjojen kirjoittaminen ihan harrastuksena kuin tiukkana yritystoimintana. Lukijoiden antamat kommentit otan aina kiitollisen vastaan, toivottavasti niitä tulee jatkossakin. Niillähän sitä jo elääkin!

Hauskaa kesän jatkoa!