Etsin
tonttia Keski-Uudeltamaalta talvella 2004. Pornainen oli harkinnassa pitkään,
mutta tonttien pienehkö koko ja sijainti kuitenkin ratkaisivat, että
positiivista päätöstä tontin hakemiselle emme sinne tehneet. Etsintä jatkui.
Mukavan tuntuinen tontti löytyikin Mäntsälästä Niittymäentien varrelta. Lähellä
huriseva moottoritie vähän ajattelutti, mutta ei kuitenkaan rajoittanut
tarjouksen tekoa, tulipahan mieleen, että siitä pääsee itsekin mukavasti ja nopeasti
matkaan. Toisaalta tuli mieleen, että pianhan siellä suhisevat korkeintaan
sähköautot, kun polttoaineet loppuvat tai tulevat ainakin niin kalliiksi, että
monilla ei ole varaa maksaa ajeluistaan. Toisin on käynyt, polttoaine on tällä
hetkellä niin halpaa, että ei ole ollut aikoihin, loppumisestakaan ei enää
huolta kanneta, vaan ajetaan reilusti omilla autoilla. Se on tuonut sitten
ongelmiakin. Julkinen liikenne on nääntymässä lähes nollatasolle, kun
matkustajia ei riitä, ei tyhjää bussia kannata muutamaa matkustajaa varten
ajeluttaa. Siksi on tässäkin kunnassa järjestetty oikein foorumeja julkisen
liikenteen puolesta. Mutta myös tietoliikenteen suhteen olisi tehtävä jotakin,
varsinkin pääkaupunkiseudun maaseudut ovat lapsipuolen asemassa.
Meillä ei
liikkuminen ole ongelmana, matkaa keskustaan on vain viitisen kilometriä,
senhän pääsee vaikka pyörimällä. Tosin autolla mekin matkan yleensä teemme.
Pahempi puute meillä on sähköisten yhteyksien ala-arvoinen taso. Taloomme
saimme vain kupariparin ja siihen megan ADSL -yhteyden. Riittäähän se laskujen
maksuun ja sähköpostien lukuun, mutta muuhun siitä ei sitten ole. Aktiivisena
kirjojen kirjoittajana ja juttujen väsääjänä tarvitsisin kunnon yhteydet
puhumattakaan jos haluaisi katsoa väliin jääneitä TV -ohjelmia.
Langattoman
laajakaistan tukiasema on lähes näköetäisyydellä, mutta se palvelee pääasiassa
moottoritien liikennettä, joten bittejä kapasiteetista heruu minulle niukalti,
kone lataa enemmän kuin näyttää ohjelmaa ja katkeamisia tulee lähes joka kerta.
Joskus aamuyön tunteina homma toimisi, mutta silloin vanha eläkeläinen
tarvitsee unia.
Olen ollut
kolmisenkymmentä vuotta tietoliikenteessä mukana, valtaosan siitä matkapuhelinliiketoiminnassa
ja siksi olen muodostanut vakaan mielipiteeni siitä, että langaton laajakaista
ei ole ainoa ratkaisu raskaampaan käyttöön, vaan erinomainen vain tilapäiseen
käyttelyyn.
Ainoa
kunnollinen ratkaisu olisi valokuitu! Olen pommittanut operaattoreita, mutta
eivät ole kiinnostuneita edes koemarkkinointiin. Itse asiassa tein joku vuosi
sitten kyselyn tiemme varrella asuville, mutta vain 4 - 5 kiinnostunutta
silloin ilmaisi mielenkiintonsa. Kymmenkunta tarvittaisiin, jotta operaattorit
saisi nytkähtämään liikkeelle. Toisaalta heillä on varmaankin tietoa siitä,
että me asiakkaat emme halua maksaa ihan mitä tahansa liittymästä ja siksi
odottelevat varmempia kauppakohteita. Aikoinaan Markkinointi-instituutissa
suorittamastani teknisen alan markkinoinnin tutkinnosta on jäänyt mieleen, että
markkinoinnin tulisi olla ahkeraa ja tehdä kaupan kohde välttämättömäksi asiakkaalle.
Nyt ei noin tapahdu. Lehtiä, vitamiineja sun muuta krääsää tarjotaan joka
tuutista, mutta kuidusta ei puhu kukaan.
Olen myös
sitä mieltä, että ihmisten siirtely paikasta toiseen on hassua, kun
tietoliikenteellä monet hommat hoituisivat nopeammin, tehokkaammin ja
halvemmin.
