VILLE

Facebook välitti joku aika sitten surullisen viestin, Ville on poissa.

Tutustuin Villeen kansalaisopiston järjestämällä luovan kirjoittamisen kurssilla. Kurssilla Ville osallistui aktiivisesti, kirjoitti hyviä harjoitustekstejä ja juttua riitti. Myös hänen terveydelliset ongelmat selvisivät ajan myötä. Hän oli käynyt ison sydänleikkauksen ja oli leikkauksen myötä jo nuorena miehenä joutunut eläkkeelle.

Kurssin jälkeen meillä muutamilla kurssilaisilla välähti, että kirjoitetaanpa novellikokoelma, johon jokainen toisi panoksensa muutaman novellin muodossa. Ideoimme pakettia parikin kertaa ja novelleja syntyi. Ville oli mukana aktiivisesti useammalla novellilla.

Kuitenkin kävi niin, että emme koskaan saaneet kokoelmaa julkaisuasteelle. Ville kirjoitti ahkerasti ja julkaisi yhden kirjankin. Hän markkinoi merkonomitutkinnon tuomalla ammattitaidolla kirjaansa eri kanavien kautta.  

Hän kirjoitti myös omaa elämänkertaansa. Sain lukea tekstin ja täytyy todeta, että se oli lennokasta ja rehellisenmakuista tekstiä alusta loppuun. Julkaisuun asti se ei päätynyt, ellei nyt sitten, kun Villeä ei enää ole.

Meillä oli tapana käydä aina silloin tällöin syömässä ja juttelemassa niitä näitä kiinalaisessa ravintolassa. Viimeksi tapasimme kevään korvilla. Ville huokaili syödessään ja kertoi, että sydän alkaa vedellä viimeisiä ja kertoi lopultakin päässeensä sydämensiirtojonoon. Latelimme melkoista mustaa huumoria syödessämme. Totesimme, että moottoripyöräilykauden alkaessa ehkä vaihtosydän löytyy. Naapuriloosissa oli synkän näköinen mies, joka heitteli meihin tuomitsevia katseita, enkä sitä ihmettele.

Uskon, että Ville kätki paljon kipua ja tuskaa hurtin huumorin taakse, hän varmaankin jaksoi sen avulla mennä eteenpäin ja uskoa tulevaisuuteen.

Meillä oli Villen kanssa aivan eri lähtökohdat elämään. Villen isä oli opettaja ja kommunisti, ja Villeenkin oli kotioloista jäänyt vasemmistolainen ajattelu. Myöskään uskonto ei ollut hänelle tärkeää. Hän kertoi avoimesti olevansa agnostikko tai ateisti.

Minun äitini oli uskonnollinen ja maalaisliittolainen tai keskustalainen viime aikoinaan. Minuun eivät äidin opit tarttuneet. Politiikka tuli minulle hänen opetuksiensa, sukulaiskommareiden ja rakennustyömailla demareiden ja kommareiden kesken käytyjen tulikivenkatkuisten väittelyjen vuoksi suorastaan vastenmieliseksi. En ymmärtänyt - enkä ymmärrä vieläkään - miksi politiikan avulla on valkoinenkin väännettävä mustaksi tai päinvastoin. Miksi ei otettaisi asioita vaan asioina?

Myöskään uskonnollisuus ei tarttunut, vaikka en kyllä tunnustaudu ateistiksi. Ehkä tuo ei ole tullut minulle vielä ajankohtaiseksi pohdisteluksi.

Villen kanssa keskustellessamme en noihin kiinnittänyt huomiota, eivätkä ne häirinneet, vaikka Villestä tuli jossakin vaiheessa jopa Mäntsälän vasemmistolaisten puheenjohtaja.

Keskustelumme käsittivät pääasiassa muuta kuin politiikkaa. Helposti ruokatuokiostamme tuli parituntinen istunto.

Ville menehtyi aivan liian nuorena, hänelle jäivät vielä melko nuoret lapset ja hän oli äskettäin löytänyt uuden elämänkumppanin. Niin paljon olisi ollut vielä koettavaa ja elettävää. Ville menehtyi aivan liian nuorena.

Toivotan hänelle hyvää matkaa tuntemattomaan ja otan osaa omaisten suruun!