Mattia
muistellen
Saimme
kuulla suru-uutisen, kun lehdissä kirjoitettiin Matti Makkosen menehtyneen
26.6.2015. 12.6. Matti kommentoi kirjoittamaani blogia ja juhannusviestissään hän
kertoi joutuneensa leikkausoperaatioon. Perjantaina 26.6. klo 13.01 lähetin
Matille tekstiviestin, jossa lähetin terveiseni ja toivotin jaksamista. Olin
ajatellut soittaa, mutta päädyin kuitenkin tekstiviestiin. Vastausta viestiini
en kuitenkaan saanut, kunnes lehdet kertoivat Matin kuolemasta juuri tuona
samana päivänä. Mikähän etiäinen tuossa oli?
Matti oli
minulle merkittävä henkilö. Ensimmäisen kerran kuulin Matista vuonna 1980, kun
hänet oli laitettu soittamaan minulle kaiketi entisenä Suomussalmen miehenä
silloiselle Suomussalmen miehelle. Olin silloin opettajana kurssikeskuksessa
Ämmänsaaressa ja olin hakenut radio-osaston insinöörin paikkaa. Emme olleet
koskaan tavanneet Matin kanssa asuessamme poikavuosina Suomussalmella. Minä
olin muutaman vuoden vanhempi ja hän oli asunut Ämmänsaaressa, kun minä olin
kirkonkylän poikia. Jo puhelussa sain Matista kansan miehen vaikutelman, hän
pystyi keskustelemaan asiasta kuin asiasta.
En muista,
milloin tapasimme ensimmäisen kerran ihan juttelun merkeissä, koska Matti oli
eri jaostossa. Kuitenkin Matti ja ryhmä tuli tutuksi, kun he porukalla
liikkuivat ja keskustelivat radiotekniikan ihmeistä ja kehityskuvioista.
Matilla oli menestystä työelämässä ja pestejä yhä merkittävimpiin
esimiestehtäviin alkoi tippua. Lopulta hän yleni matkapuhelinbusineksen
johtajaksi. Työtehtävämme liippasivat tämän tästä ja monet keskustelut saimme
käydä töiden merkeissä. Toki myös joitakin vapaa-ajan yhteyksiäkin meillä oli.
Pelasin muun muassa joskus Matin kanssa tennistä Järvenpäässä, kun hänen
tennisvuoronsa olisi muuten mennyt hukkaan.
Sitten
firmaan tuli vaikuttaviin asemiin persoonia, joiden ajatukset eivät käyneet
yksiin Matin ajatusten kanssa ja lopulta Matti sai kylläkseen ja siirtyi muualle.
Samojen persoonien vaikutukset tulivat myös itselleni konkreettisiksi ja
silloinkin Matti tarjosi apuaan. Kävimme monet keskustelut. Kun olin menettää
kaiken, niin Matti järjesteli yhteyksillään minulle jopa talousapua, jolla
selvisin kuin selvisinkin pahimmasta. Henkinen apu oli merkittävää!
Olin
kirjoitellut koettelemuksistani melkoisen bumaskan, kun jälleen kerran Matti
pistäytyi meillä ohi ajaessaan. Hän oli itse ollut
(romaanin)kirjoittamiskursilla Kuopiossa, joten hän oli kiinnostunut myös minun
kirjoittamisestani. Näytin aikaansaannoksiani ja lupasin lähettää hänelle myös
sähköpostilla lisää luettavaa. Palaute oli sellainen, että hän kehotti
pistämään tuotokseni kansien väliin ihan kirjaksi. Hän siis teki minusta
kirjailijan!
Jossakin
vaiheessa Matti jälleen soitti ja pyysi mukaansa poimimaan karpaloita
Keravanjärven suolle. Tapasimme kiskalla, josta ajoimme Matin mukanaan tuomilla
polkupyörillä suon reunaan. Saimme jonkin verran karpaloitakin, mutta tauolla
ollessamme Matti kertoi, että hän oli löytänyt uudelleen lukioaikaisen
mielitiettynsä. Hän tunnusti olevansa todella rakastunut Saaraan. Niinhän siinä
kävi, että Matti muutti Saaran luokse Seinäjoelle!
Vaihtelimme
viestejä aina silloin tällöin, kun jotakin merkittävää tapahtui tai
toivottelimme hyviä juhlapäiviä.
Olkoon tämä
sitten viimeinen viestini ja onnentoivotukseni hänen viimeiselle matkalleen. Minulla on jäänyt Matista hyvät muistot, mutta
toisaalta olen surullinen. Hän menehtyi aivan liian nuorena!