S5 katoaa horisonttiin. Radalla voitiin käyttää hyödyksi koko radan leveys.
Tulipa tilaisuus, johon oli ihan pakko tarttua, sain nimittäin kutsun audiclubin kautta Premier Parkiin tiistaina 28.2. klo 8.30 alkaen.
Paikalle olivat pääkaupunkiseudun Audi-myyjät tuoneet ajattavaksi viisi erilaista nelivetoautoa. Koska kaikissa oli automaattivaihteisto, pääsin pitkästä aikaa käyttämään vasemman jalan jarrutusta. Kaikissa tassuiksi oli valittu kitkat - se ei tietenkään ollut minun mieleeni, mutta kun sama rengastus oli kaikissa, niin olihan se tasapuolista. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä, miksi hyviin autoihin ei laiteta parhaita renkaita! Sää oli ainakin talvinen, koko ajosession ajan tuli lunta kuin aisaa, mutta 12 autoa koko ajan radalla pörräten pitivät ajouran puhtaana ja jäisenä.
Kouluttajina olivat Risto Virtanen ja Markus Palttala ja joku muukin, mutta ei ollut minulle tuttu - nimikin on jo unohtunut.
Minun kohdalle osui ensimmäisenä 333 heppainen S5. Ensin oli rataan tutustumiskierros, ajoin ihan D:llä. Sitten toisesta kierroksesta alkaen tulivat hirven väistö, mutkaan jarruttaminen ja kitkaympyrä. Väistö ja mutkassa jarruttaminen oli ajateltu tehtävän 40 - 55 km/h nopeuksilla auton ja taitojen mukaan. Ensimmäisellä kerralla väistö meni hyvin vielä tuolla suurimmalla nopeudella, mutta vähitellen jarrutukset kiillottivat jään ja nopeuksia oli vähän laskettava. Risto Virtasen mukaan nastoilla olisi päästy noissa olosuhteissa noin 10:n kovemmilla nopeuksilla.
S5 oli ajajan auto. Se teki kaikki temput, mitä kuski käski heti ja nikottelematta. Alusta oli tanakka, auto ei heilunut ja lillunut, oli johdonmukainen kevyesti aliohjaava, mutta varsinkin manuaalina ja sporttiasetuksilla lähtöjä löytyi, lähti kuin hauki rannasta. No jarrutuksissahan sitten oli oltava tarkkana, että ei mene liian lujaa, koska ABS:t tai ESPit eivät pysty hoitamaan tilannetta, jos fysiikan rajat ylitetään. S5 oli ehdottomasti koko porukan ykkönen.
Seuraavaksi pääsin Q5:n puikkoihin. Heti liikkeelle lähdettäessä selvisi, että suuren painon vuoksi tehostukset on tehty liiallisiksi. Ohjaus ei juuri tuntoa tarjonnut. Lisäksi korkea painopiste ja suuri paino tekivät autosta hitaasti reagoivan, teki kuskin pyytämät temput kuin hidastetusti. Tehoa möhkäleen moottorissa oli ihan riittävät 245 heppaa. En tykännyt!
Seuraavana oli 211 heppainen A5, siis ensimmäisenä kokeillun tavis-versio. Alusta oli pehmeämpi, mutta kuitenkin kontrollisssa. Auto ei kallistellut tai heilunut huomattavasti, mutta ajotuntuma ei ollut aivan S5:n luokkaa. Jäi kuitenkin positiivisena mieleen.
Sitten jonossa oli 177 heppaisella dieselillä koneistettu A4. Odotin, että pienempänä A4 olisi se oikea ajopeli tallaiselle syheröiselle ja huonosti pitävälle pinnalle. Petyin kuitenkin pahasti, sillä A4 oli törkeän aliohjaava. Se oli menossa jokaisessa kurvissa nokka edellä penkkaan, kunnes ESP otti tilanteen haltuun ja vei auton mutkan läpi. Painava kone suhteellisen pienessä autossa runteli fysiikan lakien mukaan hyvän kokoisen A4:n ajettavuudeltaan lähes yhtä huonoksi kuin Q5! Enpä tykännyt tästä kokoonpanosta.
Viimeisenä oli 211 heppaisella bensakoneella oleva A4:n allroad-malli. Auto on siis normaalia vähän korkeammalla maavaralla oleva versio. Heti ensimmäisessä mutkassa olivat otteet aivan erilaiset kuin dieselillä. Auto oli vain lievästi aliohjaava, mutta korkeampi painopiste toi kuitenkin ajoon hieman levottomuutta verrattuna vaikkapa S5:n ajettavuuteen. Arvioinnissani auto päätyi kolmoseksi. Perus A4 bensakoneella olisi todennäköisesti ollut aivan S5:n luokkaa, mutta pienempänä olisi voinut tulla jopa selkeäksi kakkoseksi. Mutta tämä on vain spekulaatiota, koska sitä en voinut kokeilla.
Odotin ennakkoon, että olisimme päässeet ajamaan A3/S3 - version, sillä se olisi kokoluokaltaan ollut noihin olosuhteisiin ja koeajoradalle sopivin. Mitä pienempi ja kevyempi auto on, sitä ketterämpi ja nopeampi se on, se on sitä fysiikkaa. Suoralle tiellehän sopii periaatteessa mikä tahansa, siinä ei paljon ominaisuuksia tarvita. Itse olen pienehköjen autojen kannalla, vaikka joskus vuosia sitten satuin omistamaan jopa Chevrolet Capricen - on ollut kyllä ehdottomasti huonoin autoni millä tahansa mittarilla mitaten. Ja jouduin ajelemaan isoilla Volvoillakin, kun lapset olivat pieniä ja hinattavaakin oli. Mutta nyt ollaan jälleen menossa koko ajan pienempiin päin! Minillä autoilun aikoinaan aloitin ja on minulla Mini nytkin tallissa. Siitä pienemmäksi on enää paha mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti