Eilen koitti se päivä, kun oli mentävä katsastuskonttorille - ensimmäisen kerran mönkijällä!
Puin ylleni moottoripyörätamineet, mutta väliasusteita ei tullut tarpeeksi, ja siksi jo muutaman kilometrin ajelu suojattomalla ajopelillä oli raitista puuhaa.
Ensin ajoin kauimmaiselle konttorille, mutta siellä ei otettu lainkaan potilaita ilman ennakkovarausta. Siellä otin kuitenkin Minin liikenteeseen. Uusi rekisteriote maksoi 10,20 €.
Sitten ajelin kotiin päin ja menin tyrkylle toiseen paikkaan. Ja sinnehän pääsinkin. Maksoin 50 € ja jäin odottelemaan. Vuoron tullessa katsastaja ajoi vempeleeni sisälle, katsoi valojen toimivuuden, mutta ei suuntauksia, tarkasti valmistenumeron ja yritti mitata päästöjä. Päästömittaus jäi periaatteessa yritykseksi, sillä mittausanturi ei mennyt pakoputkeen sisälle, joten siitä putken suulta hän yritti mittailla. Ja hyväksytyt arvot tulivat. Jarruja ei katsottu dynamometrissä, mutta katsastaja lienee kokeillut ne ajaessaan laitteen sisälle. Ja niin papereihin tuli hyväksytty-leima viiden minuutin ahertamisen jälkeen.
Siinä häkkyrääni katsastaessaan kaveri kertoili, että valtiovalta on miettimässä samanlaista katsastusta myös moottoripyörille! Jos katsastus on tuollaista, niin siinä ei ole mitään järkeä. Autoista kuitenkin katsotaan paljon turvallisuuteen vaikuttavia juttuja, mutta mönkkärikatsastus on kyllä aivan turhaa. Nuo asiat pystyisi jokainen kuski katsomaan itsekin ja poliisit voisivat tehdä taydentävää työtä tien päällä. Ja jos vielä moottoripyörätkin määrätään tuollaiseen pakolliseen, kalliiseen valohoitoon! Ehkäpä niillä euroilla valtiovalta makselisi lainojaan pois ja katsastajat lihottaisivat kukkaroitaan.
Illalla seivisi sitten Suomen jääkiekkoherruuskin! En katsonut ottelua, koska en yksinkertaisesti jaksa katsella nykykiekkoa. Mutta seuraan ottelutulokset ja olen hyvilläni, että kaikki mitallit menivät tänä vuonna maakuntiin. Kärpät on ollut suosikkini niin kauan kuin se on pääsarjoissa pyörinyt. Tämä on tietenkin ihan aluepoliittinen juttu, sillä olen kuitenkin hengeltäni kainuulainen. Mutta miksi sitten Kärppiä kannatan? Kajaanin Hokki on Kärppien yhteistyöseura ja SuPS on puolestaan Hokin yhteistyöseura. Siis Suomussalmelta johtavat polut Kärppiin asti. Toisaalta olen pahoillani, että Suomussalmen nuoret ovat nykyään halli-ihmisiä. Enää eivät SuRan tarjoamat vaihtoehdot, hiihto, ampumahiihto ja suunnistus jaksa juuri ketään kiinnostaa. Toista oli ennen jäähallin rakentamista! SuRa oli ampumahiihdossa yksi Suomen valtaseuroja ja hiihdossakin oli SM-tasolla menestystä. Mutta ne ajat tuskin enää palaavat!
Illalla oli tarjolla televisiosta kovan luokan jalkapalloa, kun Chelsea ja Liverpool kohtasivat. Järjestin itselleni makuuhuoneeseen oikein aitiopaikan ja olin vakaasti päättänyt katsoa ottelun. Mutta niinhän siinä kävi, että jo puolen tunnin jälkeen oli mittani täynnä, kun Sami Hyypiäkään ei päässyt peliin mukaan. Pistin TV:n kiinni ja jäin odottelemaan unta. Siinä mietiskelin, että jalkapallossa on hirveän paljon sellaista nyhjäämistä ja turhaa pallottelua. Sellaista tehokasta, sähäkkää yhteistyötä ja meininkiä on vain ajoittain. Eli vähän samaan tapaan kuin työelämässäkin, enemmän ollaan tekevinään kuin tehdään tai vielä pahempaa, kun osa työväestöstä soittaa ihan liian kanssa poskeaan tai kampittaa muita ja saavuttaa niillä ansioillaan mainetta ja lisää mammonaa, jos erotuomari tai valmentaja - siis pomo - ei ole ajan tasalla. Miksikähän tuli mieleen tuollainen vertaus? Hmm!
Yö meni kuitenkin pääasiassa nukkuessa, kun on kunnon aineet. Aamulla olikin sitten komea aurinkokeli, joten päätin käydä tankkaamassa Minin. Syksyllä olin ajanut tankin tarkoituksella melkein pohjilleen ja lisäksi talvella käytin konetta muutaman kerran. Siksi lähdin huoltamolle suorinta tietä. Pääsin vain vajaan kilometrin, kun Minille tuli uupumus. Ei kulkenut Mini bensan höyryillä, vaan jätti tielle. Työnsin auton tien sivuun ja käveilin kotiin hakemaan kanisterin ja mönkijän. Näin pääsin tekemään reissuni ja nyt on Mini sitten käyttökunnossa!
Illalla tuli mieleen, että käyn ajamassa moottoripyörällä kevään harjoituslenkin. Puin jälleen ylleni kankeat ja raskaat moottoripyörävarusteet ja marssin talliin. Käänsin virrat päälle ja painoin starttinappulaa. Kuului vain pieni kolahdus ja mittaristo mykistyi. Akussa ei ollutkaan sähköä, vaikka se oli ollut automaattilaturin päässä viikkokausia. Laturi olikin purkanut akun! Laitoin akun lataukseen toisella laturilla ja huomenna sitten selviää, onko akusta tullut lopullisesti entinen.
On noista harrastekamppeista myös melkoinen riesa!
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
torstai 9. huhtikuuta 2009
Erilaisia tarjouksia!
Tämän blogin syntymiseen johti puhelu, jonka sain keskiviikkoiltana.
Puhelu sujui suunnilleen tähän malliin:
- Alpo, vastasin normaaliin tyyliini.
- Esittely, josta en saanut mitään selvää, koska taustalla oli aivan valtaisa mekkala.
- Sinullahan on Soneran liittymä? kuulen naisäänen mekkalan keskeltä.
- Kyllä on, vastaan lähes apaattisesti.
- Millaiset sinun puhelumaksusi ovat?
- Meillä on vaimon kanssa yhteislaskutus ja kuukaudessa se on 40 - 50€.
- Puhutko vai lähetätkö paljon tekstiviestejä?
- Puhun ainoastaan pakolliset ja tekstejä lähettelen jonkun verran ja myös numerotiedusteluun, kun tarvitsee saada esimerkiksi osoitteita.
- S-lahdella nuo puhelukustannukset voitaisiin puolittaa, sanoo soittaja.
- Minä en missään tapauksessa lähde kyseisen firman asiakkaaksi, joka ei koskaan ole tehnyt positiivista tulosta!
- Hyvää illan jatkoa!
- Samoin!
Enhän minä ihan tarkaan tiedä, jos kyseinen firma olisi joskus ollut jopa plussalla, mutta kun tiedotusvälineiden varassa elelen, niin hyvin negatiivinen kuva minulle on tullut sen tuloksentekokyvyistä.
Miksi sitten en ota hyötyä itselleni, jos liittymäni maksut todella puolittuisivat?
Yksinkertaisesti siksi, että mielestäni firman, joka perustaa markkinointinsa halpuuteen, tulee näyttää, että se tulee toimeen niillä taksoilla, joita se perii. Kun se ei tule toimeen, niin jostakinhan sen on saatava pussiinsa katetta, jotta firma ylipäänsä pysyisi pystyssä. Siis joku subventoi epätervettä kilpailua! Tai kyllähän se tiedetään, kenen pussilla kyseinen firma häärää!
Vaihdoimme talvella pankkia. Ei siksi, että olisimme olleet entiseen kovin tyytymättömiä, mutta kun konttori on Hyrylässä, niin jonkin verran tuli ylimääräistä ajelua esim. korttien kanssa. Nyt vaihdoimme paikalliseen pankkiin.
Kyseisellä pankilla on yhteistoimintaa erään vakuutusyhtiön kanssa, joten pankin vaihdon yhteydessä meille ikäänkuin tarjottiin myös vaihtoa vakuutuksiemme hoitajaksi. Koska tili on pieni ja menot vielä suuret, kun on edelleen makseltava paksulompsaisten laki-ihmisten palkkioita, niin ajattelimme pyytää kaiken kattavan tarjouksen. Hämmästys oli suuri, koska meidän vakuutusmaksumme olisivat nousseet yli 300 € vuodessa. Siis ei aina vaihtamalla saa hyötyä. Eikä vaihdettu!
Seurailen keskustelua moottoripyöräilijöiden sivustoilla ja sieltä sain vinkkiä, että parilta yhtiöltä saisi edullisia vakuutuksia. Minulla on pyörän vakuutus ihan muussa yhtiössä kuin muut vakuutukset. Siksi lähetin tarjouspyynnön meidän pääasialliselle vakuuttajallemme ja eräälle toiselle yhtiölle. Pyörän vakuutukset ovat tällä hetkellä n. 600 € vuodessa, joten tuohon summaan olisi tehnyt hyvää saada alennusta. Ensin tuli tarjous ihan uudesta yhtiöstä. Tarjous olikin n. 100 € halvempi kuin nykyinen, mutta jäin odottelemaan meidän oman yhtiön vakuutustarjousta. Hämmästys oli melkoinen, kun maksu olisi n. 900 € vuodessa. Ihmettelin keskustelupalstalla saamaani tarjousta ja selvisi, että kyseisen yhtiön vakuutukset ovat edullisia vain vanhoille pyörille! No sehän asia muuttuu ajan oloon, mutta vakuutuksia en kyseiseen yhtiöön siirrä tässä odotteluvaiheessa. Katsotaan sitten, kun pyörä on vanha, jos sitten en itsekin ole jo liian vanha pärrällä ajelemaan!
Puhelu sujui suunnilleen tähän malliin:
- Alpo, vastasin normaaliin tyyliini.
- Esittely, josta en saanut mitään selvää, koska taustalla oli aivan valtaisa mekkala.
- Sinullahan on Soneran liittymä? kuulen naisäänen mekkalan keskeltä.
- Kyllä on, vastaan lähes apaattisesti.
- Millaiset sinun puhelumaksusi ovat?
- Meillä on vaimon kanssa yhteislaskutus ja kuukaudessa se on 40 - 50€.
- Puhutko vai lähetätkö paljon tekstiviestejä?
- Puhun ainoastaan pakolliset ja tekstejä lähettelen jonkun verran ja myös numerotiedusteluun, kun tarvitsee saada esimerkiksi osoitteita.
- S-lahdella nuo puhelukustannukset voitaisiin puolittaa, sanoo soittaja.
- Minä en missään tapauksessa lähde kyseisen firman asiakkaaksi, joka ei koskaan ole tehnyt positiivista tulosta!
- Hyvää illan jatkoa!
- Samoin!
Enhän minä ihan tarkaan tiedä, jos kyseinen firma olisi joskus ollut jopa plussalla, mutta kun tiedotusvälineiden varassa elelen, niin hyvin negatiivinen kuva minulle on tullut sen tuloksentekokyvyistä.
Miksi sitten en ota hyötyä itselleni, jos liittymäni maksut todella puolittuisivat?
Yksinkertaisesti siksi, että mielestäni firman, joka perustaa markkinointinsa halpuuteen, tulee näyttää, että se tulee toimeen niillä taksoilla, joita se perii. Kun se ei tule toimeen, niin jostakinhan sen on saatava pussiinsa katetta, jotta firma ylipäänsä pysyisi pystyssä. Siis joku subventoi epätervettä kilpailua! Tai kyllähän se tiedetään, kenen pussilla kyseinen firma häärää!
Vaihdoimme talvella pankkia. Ei siksi, että olisimme olleet entiseen kovin tyytymättömiä, mutta kun konttori on Hyrylässä, niin jonkin verran tuli ylimääräistä ajelua esim. korttien kanssa. Nyt vaihdoimme paikalliseen pankkiin.
Kyseisellä pankilla on yhteistoimintaa erään vakuutusyhtiön kanssa, joten pankin vaihdon yhteydessä meille ikäänkuin tarjottiin myös vaihtoa vakuutuksiemme hoitajaksi. Koska tili on pieni ja menot vielä suuret, kun on edelleen makseltava paksulompsaisten laki-ihmisten palkkioita, niin ajattelimme pyytää kaiken kattavan tarjouksen. Hämmästys oli suuri, koska meidän vakuutusmaksumme olisivat nousseet yli 300 € vuodessa. Siis ei aina vaihtamalla saa hyötyä. Eikä vaihdettu!
Seurailen keskustelua moottoripyöräilijöiden sivustoilla ja sieltä sain vinkkiä, että parilta yhtiöltä saisi edullisia vakuutuksia. Minulla on pyörän vakuutus ihan muussa yhtiössä kuin muut vakuutukset. Siksi lähetin tarjouspyynnön meidän pääasialliselle vakuuttajallemme ja eräälle toiselle yhtiölle. Pyörän vakuutukset ovat tällä hetkellä n. 600 € vuodessa, joten tuohon summaan olisi tehnyt hyvää saada alennusta. Ensin tuli tarjous ihan uudesta yhtiöstä. Tarjous olikin n. 100 € halvempi kuin nykyinen, mutta jäin odottelemaan meidän oman yhtiön vakuutustarjousta. Hämmästys oli melkoinen, kun maksu olisi n. 900 € vuodessa. Ihmettelin keskustelupalstalla saamaani tarjousta ja selvisi, että kyseisen yhtiön vakuutukset ovat edullisia vain vanhoille pyörille! No sehän asia muuttuu ajan oloon, mutta vakuutuksia en kyseiseen yhtiöön siirrä tässä odotteluvaiheessa. Katsotaan sitten, kun pyörä on vanha, jos sitten en itsekin ole jo liian vanha pärrällä ajelemaan!
tiistai 7. huhtikuuta 2009
Pitkästä aikaa Elimäenkadulla!
Sain joku aika sitten kutsun entisen työpaikkani radiokerhon puheenjohtajalta Jouko R:lta tulla kertoilemaan viimeisimmästä kirjallisesta tuotteestani "otteita viestimiehen päiväkirjasta" ja ylipäänsä viime aikojen kirjoittamisharrastuksestani. Kiitoksia kutsusta! Paikalla oli mielestäni ihan mukavasti joukkoa, oli eläkeläisiä, mutta vielä oravanpyörässäkin uurastavia. En laskenut osallistujien lukumäärää, mutta olisikohan ollut parisenkymmentä! Suurin osa oli entisiä tuttuja, mutta olipa siellä pari, joille en nimeä aivosopukoistani löytänyt.
Entisenä opettajana ja insinöörinä tilaisuus oli tietenkin painajainen. Homma ei yksinkertaisesti sujunut sillä tavoin kuin olin sen etukäteen ajatellut. Se punainen lanka esityksestä puuttui! Yhden valvotun yön jälkeen olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että eihän minulla ollut yksinkertaisesti eväitä hoitaa tilannetta asettamani riman tasoisesti. Olen ollut viime vuodet pääasiassa yksikseni. Vaimo on vuorotöissä, joten koirien kanssa olen kotona suurimman osan ajasta. Koirien kanssa keskustelutaidot eivät juuri kehity ja eipä ne kehity tässä koneen ääressä kököttäessäkään.
Keskustelun loppuvaiheessa joku heitti kysymyksen, että sainko/saimmeko kiitosta kertausharjoitusten viestipäällikkyyden/viestiliikenteen hoidosta? Mietin tuotakin kysymystä yön tunteina, mutta en kyllä muista, että olisin saanut henkilökohtaisesti muistakaan tapahtumista erikoista kiitosta. Toki en kiitoksien vuoksi hommiin koskaan lähtenytkään. Joistakin tapahtumista annettiin muistoksi joku muistomitalli tai kuten kerroinkin saimme yhden merkittävän tapahtuman viestityksen hoitamisesta öljykangastakit! Jäi siis joskus jotakin kättä pitempää muistoksi vapaa-ajan hyötykäytöstä.
Jos ajatellaan, että noin reilun vuosikymmenen ajan tein viesimiehen hommia yksin tai hyvällä porukalla sadoissa erilaisissa tapahtumissa, niin jo se, että ylipäänsä pyydettiin merkittävien tapahtumien viestiasioiden hoitamiseen, oli eräänlainen kannustin. Katsoin, että juuri siksi pyydettiin, että hommat hoituivat. Olin tietenkin itse asettanut jokaiseen tapahtumaan riman niin korkealle, että eipä sitä juuri koskaan saavutettu. Joka ikisestä tapahtumasta löytyi jotakin petrattavaa ja seuraavaan kertaan parannettavaa. Ja rima vain nousi!
Mäntsälästä Helsinkiin oli eilen jo kesänopeusrajoitukset. Mutta ihmetykseni oli suuri, kun liikenne kulki selvästi alle 120:n. Talvella 100:n nopeusrajoituksella vaikutti monta kertaa, että liikenteessä ajettiin ihan kesänopeuksilla. Nyt minä jouduin olemaan siellä vasemmalla kaistalla, kun pilotilla ajoin liikennemerkkien osoittamaa nopeutta.
Lueskelin viime viikolla kuolemaan johtaneista mönkijäonnettomuuksista kolmen viimeisen vuoden ajalta. Tietenkin viina oli mukana hyvin vahvasti kuolemissa ja promillet olivat siellä kahden pinnassa tai jopa yli. Siis kuskit ajoivat suunnilleen tajuttomassa tilassa ja menettivät yksinkertaisesti ajoneuvon hallinnan ylikovaa kaahatessaan. Toinen merkittävä joukko oli alaikäisten ajamat kuolemakolarit. Oli useita tapauksia, että mönkijä oli annettu alaikäisten käyttöön esimerkiksi pellolle ja onnettomuudet tapahtuivat yksinkertaisesti siksi, että ajoneuvoa ei hallittu. Merkillepantavaa on se, että monessa tapauksessa tutkijat päätyivät totemukseen, että kypärä olisi säästänyt hengen menetyksiltä.
Minulla on ollut moinen ajopeli 3 vuotta ja olen vahvasti sitä mieltä, että mönkijässä ei ole ajo-ominaisuuksia lainkaan normaaleille tieliikennenopeuksille. Laite on korkea, kapea ja lyhyt - siis nuo kaikki kertovat siitä, että kyseessä on pääasiassa työkone, jolla pitäisi ajaa suhteellisen hitaasti. Toki maastossa ajaminenkin vaatii melkoista ammattitaitoa, jota esimerkiksi minulla ei ole kovinkaan runsaasti. Sen olen kuitenkin huomannut, että mönkijä menisi melko varmasti paljon huonommista paikoista kuin uskallan ajaa! Toivottavasti tuo tilanne säilyy jatkossakin, sillä merkittävä määrä onnettomuuksia syntyi nimenomaan siitä, että laitteella ajettiin liian vaativiin paikkoihin, uskallus loppuikin kesken ja mönkijä kippasi nurin jättäen kuskin alleen.
Olen varmasti tylsä ukki, kun en ole antanut mönkijääni pian 13-vuotialle tyttärenpojalle, kun itse aikoinani opettelin isän kanssa yhtä aikaa ajamaan moottoripyörällä 10-vuotiaana!
Entisenä opettajana ja insinöörinä tilaisuus oli tietenkin painajainen. Homma ei yksinkertaisesti sujunut sillä tavoin kuin olin sen etukäteen ajatellut. Se punainen lanka esityksestä puuttui! Yhden valvotun yön jälkeen olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että eihän minulla ollut yksinkertaisesti eväitä hoitaa tilannetta asettamani riman tasoisesti. Olen ollut viime vuodet pääasiassa yksikseni. Vaimo on vuorotöissä, joten koirien kanssa olen kotona suurimman osan ajasta. Koirien kanssa keskustelutaidot eivät juuri kehity ja eipä ne kehity tässä koneen ääressä kököttäessäkään.
Keskustelun loppuvaiheessa joku heitti kysymyksen, että sainko/saimmeko kiitosta kertausharjoitusten viestipäällikkyyden/viestiliikenteen hoidosta? Mietin tuotakin kysymystä yön tunteina, mutta en kyllä muista, että olisin saanut henkilökohtaisesti muistakaan tapahtumista erikoista kiitosta. Toki en kiitoksien vuoksi hommiin koskaan lähtenytkään. Joistakin tapahtumista annettiin muistoksi joku muistomitalli tai kuten kerroinkin saimme yhden merkittävän tapahtuman viestityksen hoitamisesta öljykangastakit! Jäi siis joskus jotakin kättä pitempää muistoksi vapaa-ajan hyötykäytöstä.
Jos ajatellaan, että noin reilun vuosikymmenen ajan tein viesimiehen hommia yksin tai hyvällä porukalla sadoissa erilaisissa tapahtumissa, niin jo se, että ylipäänsä pyydettiin merkittävien tapahtumien viestiasioiden hoitamiseen, oli eräänlainen kannustin. Katsoin, että juuri siksi pyydettiin, että hommat hoituivat. Olin tietenkin itse asettanut jokaiseen tapahtumaan riman niin korkealle, että eipä sitä juuri koskaan saavutettu. Joka ikisestä tapahtumasta löytyi jotakin petrattavaa ja seuraavaan kertaan parannettavaa. Ja rima vain nousi!
Mäntsälästä Helsinkiin oli eilen jo kesänopeusrajoitukset. Mutta ihmetykseni oli suuri, kun liikenne kulki selvästi alle 120:n. Talvella 100:n nopeusrajoituksella vaikutti monta kertaa, että liikenteessä ajettiin ihan kesänopeuksilla. Nyt minä jouduin olemaan siellä vasemmalla kaistalla, kun pilotilla ajoin liikennemerkkien osoittamaa nopeutta.
Lueskelin viime viikolla kuolemaan johtaneista mönkijäonnettomuuksista kolmen viimeisen vuoden ajalta. Tietenkin viina oli mukana hyvin vahvasti kuolemissa ja promillet olivat siellä kahden pinnassa tai jopa yli. Siis kuskit ajoivat suunnilleen tajuttomassa tilassa ja menettivät yksinkertaisesti ajoneuvon hallinnan ylikovaa kaahatessaan. Toinen merkittävä joukko oli alaikäisten ajamat kuolemakolarit. Oli useita tapauksia, että mönkijä oli annettu alaikäisten käyttöön esimerkiksi pellolle ja onnettomuudet tapahtuivat yksinkertaisesti siksi, että ajoneuvoa ei hallittu. Merkillepantavaa on se, että monessa tapauksessa tutkijat päätyivät totemukseen, että kypärä olisi säästänyt hengen menetyksiltä.
Minulla on ollut moinen ajopeli 3 vuotta ja olen vahvasti sitä mieltä, että mönkijässä ei ole ajo-ominaisuuksia lainkaan normaaleille tieliikennenopeuksille. Laite on korkea, kapea ja lyhyt - siis nuo kaikki kertovat siitä, että kyseessä on pääasiassa työkone, jolla pitäisi ajaa suhteellisen hitaasti. Toki maastossa ajaminenkin vaatii melkoista ammattitaitoa, jota esimerkiksi minulla ei ole kovinkaan runsaasti. Sen olen kuitenkin huomannut, että mönkijä menisi melko varmasti paljon huonommista paikoista kuin uskallan ajaa! Toivottavasti tuo tilanne säilyy jatkossakin, sillä merkittävä määrä onnettomuuksia syntyi nimenomaan siitä, että laitteella ajettiin liian vaativiin paikkoihin, uskallus loppuikin kesken ja mönkijä kippasi nurin jättäen kuskin alleen.
Olen varmasti tylsä ukki, kun en ole antanut mönkijääni pian 13-vuotialle tyttärenpojalle, kun itse aikoinani opettelin isän kanssa yhtä aikaa ajamaan moottoripyörällä 10-vuotiaana!
lauantai 21. maaliskuuta 2009
kevättä rinnassa!
Kuvassa on harrastekalustoani. Kaksi ensimmäistä ovat pelkästään kesäajokkeja, mutta viimeisenä majaileva on todella hyödyllinen työkoneeni ympäri vuoden. Sillä hoidan kaikki lumityöt, joita on melkoisesti, vaikka meteorologit muuta väittävät. Kesäsin mönkijä on pelkästään kuljettamassa polttopuita metsästä tai joitakin muita tontilla liikuteltavaa.Mini kävi tämän talven aikaan tänään ensimmäistä kertaa ulkona. Tein siihen pienen huollon, kiristelin kannen, imusarjan ja pakosarjan pultit momenttinsa ja säädin venttiilit. Myös takajousitukseen tein pientä hienosäätöä. Ja olihan sen kone tuollaisten jälkeen vielä käytettävä lämpöiseksi. Yleensä olen pitänyt tapanani muutaman kerran talvessa käytellä nuo kesäkoneet lämpöiseksi. Moto Guzzi ei nyt päässyt käymään, kun olin tehnyt sen juuri muutama viikko sitten, mutta ulkona pääsi sekin piipahtamaan.
Lisäksi minulla on vielä yksi varma merkki, että kevät alkaa olla tulollaan. Levittelin muutama päivä sitten tänne minun työtilaani puttimaton ja kirjoittamisen lomassa käyn aina silloin tällöin puttaamassa muutaman pallon ajatusten virkistämiseksi. Ja viime viikon perjantaina oli käytävä Messukeskuksessa golfmessuilla, sekin osoittaa, että ihan tuossa tuokiossa on jo kesä!
Toki minä olen aiemmin ollut selkeästi talvi-ihminen, kun hiihto oli merkittävässä roolissa elämässäni. Taisin minä tänä talvena saada pari sataa kilometriä hiihdettyä. Viimeiset lenkit olivat jo ihan merkittäviä niin pituuden kuin laadunkin suhteen. Mutta keväthiihto ei ole koskaan miellyttänyt. Mieluummin hiihdän syksyllä ensimmäisten lumien aikaan. Jotenkin nyt ikäloppuna alkavat nuo kesäjutut lisääntyä - talvelle jää oikeastaan vain nuo muutamat hiihtolenkit, lumityöt ja tietokoneen ääressä istuminen.
Formulakausikin alkaa tuossa tuokiossa ja sekin on selvä kevään merkki. Nyt onkin ihan mielenkiintoista, kun säännöt ovat muuttuneet melkoisen radikaalisti. Saapa nähdä, kuka on tehnyt läksynsä parhaiten! Mutta FIAn ja Bernien tempoilut kyllä tällaista tavista ihmetyttää. Välillä mestaruudet ratkotaan voittojen mukaan, välillä taas entiseen malliin. Ja kuljettajista tehdään FIAn sätkynukkeja, kun tuntuu siltä, että lehdistötilaisuuksissa istuminen, nimmareiden jakaminen ajavat itse kilpailemisen ohi. Ja vielä suoritusten jälkeenkin kuljettajat pakotetaan antamaan ihan tyhjänpäiväisiä lausuntoja medialle! Todella ihmeellistä!
Minua risoo joka ikisessä formulalähetyksessä ne liian monet erilaiset haastattelut, ennusteet ja lausunnot. Ja se ei riitä, että lausuntoja otetaan kuskeilta tai talleilta, vaan niitä koetetaan kiskoa entisiltä kuskeiltakin, joista jotkut antavatkin mielellään kaikenlaisia mielipiteitä ja ennustuksia. Miksi ei vain annettaisi ajaa kisat ja katsottaisiin tuloksista, miten kullakin on mennyt?
Jos noissa lausunnoissa ja ennusteissa edes joskus olisi jotakin uutta, niin silloinhan ne ehkä palvelisivat joitakin asioista tietämättömiä. Mutta meikäläinen kun on seurannut laajalti moottoriurheilua ainakin puoli vuosisataa, niin huonompaan suuntaan on menty. Mutta tämähän on onneksi vain minun mielipiteeni!
Mutta joka tapauksessa kevättä ja kesää kohti mennään!
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
muutoksia liikenneopetukseen?
Nyt viikonlopun aikana tuli julkisuuteen uutinen, jossa kerrotaan autolla ajamisen opetukseen mahdollisesti tulevista muutoksista. Uutisessa kerrotaan, että opetusta tultaneen eriyttämään jossakin koulutuksen vaiheessa sukupuolen mukaan.
Liikennepsykologi Keskinen on saanut tehtäväkseen tämän kehittämisen. Ennakkoon on esitetty, että naiset tarvitsevat parempaa auton käsittelytaitoa liukkaalla ajettaessa ja erityisesti nuorten miesten koulutuksessa korostettaisiin varovaisuutta, maltillisuutta ja ennakoivuutta. Nämä aiheuttaisivat muutamien tuntien lisäyksen ajo-opetukseen.
Minusta ollaan menossa oikeaan suuntaan, jos uutisen mukainen opetus joskus rantautuu liikennekouluihin. Tällä hetkellähän on niin, että miehet kuvittelevat taitonsa yläkanttiin ja naiset eivät edes tiedä, mitä heidän tulisi osata, sillä nykyiseen ajokorttikoulutukseen sisältyvä alhaisilla nopeuksilla ja ihmeellisellä alustalla tapahtuva liukastelu ei anna todellisia valmiuksia selviytyä oikeassa liikenteessä hankalissa olosuhteissa. Toki niin miehissä kuin naisissakin on positiivisia poikkeuksia, mutta niiden varaan ei kannata paljon laskea.
Miehillä kykyjensä arvioiminen yläkanttiin voi johtua siitä, että autolla leikkiessään ovat joskus jollakin parkkipaikalla liukkaalla tehneet muutaman onnistuneen käsijarrukäännöksen tai ovat kaasulla saaneet pyöräytettyä auton onnistuneesti 180 astetta tai peräti 360 astetta. Näistä onnistuneista, hyvin pienillä nopeuksilla tapahtuneista harjoituksista ja ehkä ajokorttiin liittyvästä liukkaankelin harjoituksesta on sitten ehkä jäänyt päälle moodi, että hommat hallitaan kaikissa olosuhteissa ja kaikilla nopeuksilla. Heillekin tarvitaan siis todellisilla maantienopeuksilla tapahtuvaa liukkaankelin harjoitusta!
Naiset eivät yleensä "leiki" ajoneuvolla ja siksi heille ei tule minkäänlaista tietoa auton käyttäytymisestä eikä siis periaatteessa synny liikoja luulojakaan omista kyvyistä, mutta liikenteessä he porhaltavat muun joukon mukana tietämättä, miten oma ajoneuvo käyttäytyy vähänkin hankalammissa olosuhteissa. Siksi he ovat maantieliikenteessä kuin viritetty pommi, jos eivät saa kunnon opetusta hankalissa olosuhteissa maantiellä käytetyillä nopeuksilla!
Tarvitaan siis jossakin määrin erilaista koulutusta, jotta kuljettajalle syntyy todellista taitoa ja oikeaa tietoa taidoista ja valmiuksista liikennöidä turvallisemmin. Lisäksi liikennöimisessä esiintyvää asennevammaisuutta on saatava kitkettyä pois. Minusta liikenteessäkin on hyvä ajatella siten, että käyttäydyn liikenteessä siten kuin toivon muittenkin käyttäytyvän. Se karsii kummasti turhaa koheltamista.
Mutta miten liikenneopettaja saa tuon mallin oppilaansa toimintamalliksi?
Ja miten opetusluvilla tapahtuvaan opetukseen saadaan sama malli? Täytyykö opetuslupaa hakeva henkilö pistää psykologiseen testiin, jolla yritettäisiin saada selville sopivuus tuohon tärkeään tehtävään.
Haasteita riittää! Pääasia kuitenkin on se, että vihdoin ollaan nostamassa kissa pöydälle!
Liikennepsykologi Keskinen on saanut tehtäväkseen tämän kehittämisen. Ennakkoon on esitetty, että naiset tarvitsevat parempaa auton käsittelytaitoa liukkaalla ajettaessa ja erityisesti nuorten miesten koulutuksessa korostettaisiin varovaisuutta, maltillisuutta ja ennakoivuutta. Nämä aiheuttaisivat muutamien tuntien lisäyksen ajo-opetukseen.
Minusta ollaan menossa oikeaan suuntaan, jos uutisen mukainen opetus joskus rantautuu liikennekouluihin. Tällä hetkellähän on niin, että miehet kuvittelevat taitonsa yläkanttiin ja naiset eivät edes tiedä, mitä heidän tulisi osata, sillä nykyiseen ajokorttikoulutukseen sisältyvä alhaisilla nopeuksilla ja ihmeellisellä alustalla tapahtuva liukastelu ei anna todellisia valmiuksia selviytyä oikeassa liikenteessä hankalissa olosuhteissa. Toki niin miehissä kuin naisissakin on positiivisia poikkeuksia, mutta niiden varaan ei kannata paljon laskea.
Miehillä kykyjensä arvioiminen yläkanttiin voi johtua siitä, että autolla leikkiessään ovat joskus jollakin parkkipaikalla liukkaalla tehneet muutaman onnistuneen käsijarrukäännöksen tai ovat kaasulla saaneet pyöräytettyä auton onnistuneesti 180 astetta tai peräti 360 astetta. Näistä onnistuneista, hyvin pienillä nopeuksilla tapahtuneista harjoituksista ja ehkä ajokorttiin liittyvästä liukkaankelin harjoituksesta on sitten ehkä jäänyt päälle moodi, että hommat hallitaan kaikissa olosuhteissa ja kaikilla nopeuksilla. Heillekin tarvitaan siis todellisilla maantienopeuksilla tapahtuvaa liukkaankelin harjoitusta!
Naiset eivät yleensä "leiki" ajoneuvolla ja siksi heille ei tule minkäänlaista tietoa auton käyttäytymisestä eikä siis periaatteessa synny liikoja luulojakaan omista kyvyistä, mutta liikenteessä he porhaltavat muun joukon mukana tietämättä, miten oma ajoneuvo käyttäytyy vähänkin hankalammissa olosuhteissa. Siksi he ovat maantieliikenteessä kuin viritetty pommi, jos eivät saa kunnon opetusta hankalissa olosuhteissa maantiellä käytetyillä nopeuksilla!
Tarvitaan siis jossakin määrin erilaista koulutusta, jotta kuljettajalle syntyy todellista taitoa ja oikeaa tietoa taidoista ja valmiuksista liikennöidä turvallisemmin. Lisäksi liikennöimisessä esiintyvää asennevammaisuutta on saatava kitkettyä pois. Minusta liikenteessäkin on hyvä ajatella siten, että käyttäydyn liikenteessä siten kuin toivon muittenkin käyttäytyvän. Se karsii kummasti turhaa koheltamista.
Mutta miten liikenneopettaja saa tuon mallin oppilaansa toimintamalliksi?
Ja miten opetusluvilla tapahtuvaan opetukseen saadaan sama malli? Täytyykö opetuslupaa hakeva henkilö pistää psykologiseen testiin, jolla yritettäisiin saada selville sopivuus tuohon tärkeään tehtävään.
Haasteita riittää! Pääasia kuitenkin on se, että vihdoin ollaan nostamassa kissa pöydälle!
perjantai 13. maaliskuuta 2009
uusia reittejä
Olin kuullut, että Mäntsälä Cityn ja Hirvihaaran hiihtostadionin välillä olisi erittäin hiihdettävä latu-ura maakaasuputken linjaa pitkin. Olin sitä etsiskellyt nämä muutamat Mäntsälässä asutut talvet. Aina, kun olin joltakin asiaa kysynyt, niin vastaus oli, että sieltä paloaseman takaa se lähtee. Olin useasti pyörinyt paloaseman ympärillä, mutta latusia en sieltä löytänyt. Viime talvi meni sillä tavoin, että en kerennyt kertaakaan suksille ja tänä talvena tuli se rymyäminen kynnöspellon ladulla. Nuo olivat pääasiassa vain sellaisia viiveitä, koska olin pannut päämääräkseni sen ladun löytämisen. Minulla vain nuo päätöksien toimeenpanot tuppaavat nykyään viivästymään, kun pää ei yksinkertaisesti anna riittävän tukevia käskyjä.
Toissa päivänä olin sitten saanut tarpeekseni tuosta päättämättömyydestäni. Ajoin autolla Hirvihaaraan, ja siellä sattuikin olemaan yksi mies, jolta uskaltauduin kysymään, mistä se latu paloasemalle alkaa. Kaveri näytti metsään johtavaa perinteisen latu-uraa pellon reunassa. Mutta minullahan on jalassa luistelusukset? Perinteisen latua oli onneksi vain pieni matka tien alitse, joten sen matkan pääsin ihan tasatyönnöllä. Hyvinkääntien toisella puolella olikin sitten jo leveä, isolla latukoneella ajettu ura. Lähtiessäni olin voidellut sukset todella liukkaaseen kuntoon, joten ensimmäiset kilometrit olivat helppoja. Matkan edetessä ja välillä kohtalaisia mäkiäkin sisältävä latu alkoi vaatia verojaan ja tahti hidastui merkittävästi. Anttilaan tullessani jouduin ottamaan sukset pois jalasta tien ylityksessä, mutta vaikka jo väsyttikin, niin puskin edelleen paloasemaa kohti.
Radan ja moottoritien alituksessa lumi oli melkoista mössöä, kun moottoritieltä aurattu suolalumi oli lentänyt ladulle. Lisäksi ladulla oli kävelty ja ajettu jopa polkupyörällä ja mopolla. Kuitenkin pääsin Mäntsälän puolelle, mutta jälleen oli mentävä tien yli, joten sukset oli otettava pois jalasta. Ja kyllä se latu päättyi paloaseman taakse! En vain ollut sattunut juuri sille tien pätkälle ladun alkua etsiessäni. Nyt sen sitten tiedän! Anttilan kohdalla on oikein parkkipaikka, joten jos vielä näillä lumilla saan itseni ulkoilemaan, niin ajan sinne ja hiihtelen sieltä Hirvihaaraan.
Hiihtämäni matka oli vain n. 15 km, mutta voimille otti! Kuitenkin pääsin autolle ja kotiin, jossa odotti lämmin sauna. Eniten olen kuitenkin mielissäni siitä, että sain lopultakin opiskeltua lisäpalan Mäntsälän ympäristöoppia. Latu oli todella kiva - suunnilleen samanlainen kuin Ämmänsaaren ja Haverisen välinen latu!
Eläkekeskustelu sitten oli ja meni. Ei mennyt ihan sillä tavalla kuin olisin halunnut, mutta aika sitten näyttää, miten se tuosta kehkeytyy. Matti M on omassa blogissaan käsitellyt myös eläkeikäkysymyksiä ja olemme asiassa samoilla linjoilla. Matti tarkastelee asiaa myös yritysten näkövinkkelistä, joka on aivan paikallaan.
Itse en olisi koskaan halunnut mitään pehmeää laskua eläkkeelle, mutta teinkin töitä sitä silmälläpitäen, että kestän ainakin siihen 63 ikävuoteen jopa nuorempien tahdissa. No nyt sitten käy niin, että yritykset joutuvat tekemään työntekijöiden aktivointia terveellisempiin elämäntapoihin ja jaksamiseen, jotta linjattujen vaatima keskimääräinen eläkkeelle siirtyminen todella tapahtuisi kolme vuotta myöhemmin. Mielestäni siihen ei riitä lomien lisääminen tai tehtävien muuttaminen vähemmän mielekkäiksi. Ainakaan ei minulle olisi riittänyt!
Toissa päivänä olin sitten saanut tarpeekseni tuosta päättämättömyydestäni. Ajoin autolla Hirvihaaraan, ja siellä sattuikin olemaan yksi mies, jolta uskaltauduin kysymään, mistä se latu paloasemalle alkaa. Kaveri näytti metsään johtavaa perinteisen latu-uraa pellon reunassa. Mutta minullahan on jalassa luistelusukset? Perinteisen latua oli onneksi vain pieni matka tien alitse, joten sen matkan pääsin ihan tasatyönnöllä. Hyvinkääntien toisella puolella olikin sitten jo leveä, isolla latukoneella ajettu ura. Lähtiessäni olin voidellut sukset todella liukkaaseen kuntoon, joten ensimmäiset kilometrit olivat helppoja. Matkan edetessä ja välillä kohtalaisia mäkiäkin sisältävä latu alkoi vaatia verojaan ja tahti hidastui merkittävästi. Anttilaan tullessani jouduin ottamaan sukset pois jalasta tien ylityksessä, mutta vaikka jo väsyttikin, niin puskin edelleen paloasemaa kohti.
Radan ja moottoritien alituksessa lumi oli melkoista mössöä, kun moottoritieltä aurattu suolalumi oli lentänyt ladulle. Lisäksi ladulla oli kävelty ja ajettu jopa polkupyörällä ja mopolla. Kuitenkin pääsin Mäntsälän puolelle, mutta jälleen oli mentävä tien yli, joten sukset oli otettava pois jalasta. Ja kyllä se latu päättyi paloaseman taakse! En vain ollut sattunut juuri sille tien pätkälle ladun alkua etsiessäni. Nyt sen sitten tiedän! Anttilan kohdalla on oikein parkkipaikka, joten jos vielä näillä lumilla saan itseni ulkoilemaan, niin ajan sinne ja hiihtelen sieltä Hirvihaaraan.
Hiihtämäni matka oli vain n. 15 km, mutta voimille otti! Kuitenkin pääsin autolle ja kotiin, jossa odotti lämmin sauna. Eniten olen kuitenkin mielissäni siitä, että sain lopultakin opiskeltua lisäpalan Mäntsälän ympäristöoppia. Latu oli todella kiva - suunnilleen samanlainen kuin Ämmänsaaren ja Haverisen välinen latu!
Eläkekeskustelu sitten oli ja meni. Ei mennyt ihan sillä tavalla kuin olisin halunnut, mutta aika sitten näyttää, miten se tuosta kehkeytyy. Matti M on omassa blogissaan käsitellyt myös eläkeikäkysymyksiä ja olemme asiassa samoilla linjoilla. Matti tarkastelee asiaa myös yritysten näkövinkkelistä, joka on aivan paikallaan.
Itse en olisi koskaan halunnut mitään pehmeää laskua eläkkeelle, mutta teinkin töitä sitä silmälläpitäen, että kestän ainakin siihen 63 ikävuoteen jopa nuorempien tahdissa. No nyt sitten käy niin, että yritykset joutuvat tekemään työntekijöiden aktivointia terveellisempiin elämäntapoihin ja jaksamiseen, jotta linjattujen vaatima keskimääräinen eläkkeelle siirtyminen todella tapahtuisi kolme vuotta myöhemmin. Mielestäni siihen ei riitä lomien lisääminen tai tehtävien muuttaminen vähemmän mielekkäiksi. Ainakaan ei minulle olisi riittänyt!
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
rengasjuttuja jälleen
TM:n viimeisessä numerossa yleisönosastolle tulleessa kirjeessä kerrotaan, että katsastaja oli määrännyt vaihtamaan autoon uudet renkaat, vaikka kulutuspintaa oli vielä runsaasti jäljellä. Syynä oli ollut se, että renkaat olivat jo 10 vuotta vanhat. Kirjoittaja ihmettelee, miksi moinen määräys ja kyselee, että perustuuko määräys johonkin vai onko katsastaja syyllistynyt mielivaltaan.
TM:n toimitus vastaa, että ei ole varsinaisesti mitään lakia, joka määräisi 10 vuotta vanhat renkaat vaihtoon, mutta sen tarkemmin toimituskaan ei asiaa pysty selvittämään, koska ei ole tarkemmin tietoa, onko kyseessä nastarengas, jolloin esimerkiksi nastojen lukumäärien erot renkaissa voisivat vaikuttaa hylkyyn. Ja tietenkin katsastaja katsoo myös ihan yleisesti, millainen on renkaan muu kunto.
Kuitenkin TM:n toimitus on sitä mieltä, että 10 vuoden vanhojen renkaiden vaihtomääräys on aivan aiheellinen, koska renkaiden pito ei enää voi olla lähellekään uuden veroinen, sillä kumi on muuttunut tuossa iässä jo kovaksi korpuksi ja silloin se ei enää tarjoa tarpeellista pitoa. Kitkarenkaassa asia on nastarengastakin selvempi, sillä nastat kuitenkin jonkin verran harovat jäällä luistoa vastaan. Kuivalla asfaltillakin on korppurenkaiden pito todella ala-arvoinen, joten missään olosuhteissa ei tuollaisilla renkailla liikennöiminen ole turvallista.
Minun kokemukseni tukevat edellä esitettyjä asioita.
Samassa lehdessä on uusien kesärenkaiden testi ja siitä saa lisävinkkiä renkaiden merkitykseen turvallisuuteen.
Jos tarkastellaan esimerkiksi jarrutuspitoja, niin jo uusilla renkailla on hirveän suuret erot pysähtymiseen. Testissä ajetaan märkäpidot 80 km/h nopeudesta ja kuivapidot 100 km/h nopeudesta ABS-jarrutuksella, joka on normaalimpi tapa kuin lukkojarrutus nykyään. Toki lukkojarrutuksella voitaisiin päästä jonkun verran lyhyempiin pysähtymismatkoihin, mutta jo renkaiden kannalta ABS-jarrutukset ovat ystävällisempiä. Kunnon lukkojarrutuksen jälkeen rengastesit voisi lopettaa siihen, sillä niin pahasti renkaat olisivat kulahtaneet. Käytännössä on kuitenkin huomattava, että normaali autolla ajaja ei pääse lähellekään TM:n toimittajien pysähdysmatkoja, sillä vain pieni osa kuljettajista on harjoitellut tehokasta ABS-jarrutusta.
Tarkastellaanpa vaikka jarrutuksia märällä asfaltilla, jossa siis pysähdytään 80:n nopeudesta.
Parhaimman ja huonoimman renkaan erot ovat todella merkittävät. Kun parhailla renkailla auto on jo pysähtynyt, huonoimmilla renkailla olevan auton nopeus on vielä n. 40 km/h. Jokainen voi kuvitella millaisia tilanteita noilla varustuksilla voi saada aikaan ihan normaalissa katuliikenteessä! Ei siis ole lainkaan merkityksetöntä, millaiset kiekot autonsa alle valitsee. Kuiva asfaltti hieman armahtaa huonoimpia renkaita, mutta erot ovat silläkin alustalla merkittävät, eli matkassa 5 m. Mutta kun muutkin ominaisuudet ovat samassa suhteessa, niin ei ajaminen ole heikoimmilla renkailla herkkua.
Minulla itselläkin on kokemusta huonoista renkaista. Minulla oli joskus kilpa-autona Toyota Corolla Coupe. Koska olin kuplamies, minulla ei ollut laitteeseen renkaita ja jouduin menemään rangaskauppaan hankkimaan ajokkiin renkaat. Kun rahaa ei ollut kovinkaan runsaasti, niin ostin ihan hyvän näköiset korealaiset renkaat. Kulutuspinta oli sellainen, että aivan kuvittelin, kuinka hetulat tarttuvat tehokkaasti soraan tai asfalttiin. Kuplassa käytin yleensä Nokian renkaita, joista varsinkin NR 21 oli suhteellisen sileän näköinen, mutta tarjosi kuitenkin kohtalaista pitoa. Nyt kulutuspinnan perusteella siis kuvittelin, että pito on paljon parempi.
Minun Corolallla ajoi eräs kaverini Kouvolan kardaaniluokassa ja häneltä sain tietoa, että hän oli joutunut vaihtamaan renkaat, kun korealaiset eivät pitoa tarjonneet. Itse ajoin kyseisen kaverin Sunbeam 900 -ajokilla 50-vuotisjuhlakisani, joten tuollaistakin vaihtokauppaa kävimme. Itse menin Corollalla jonkun ajan päästä Hyvinkäälle kisoihin. Jo ensimmäinen lähtöni oli ihan hirveä, ajoni oli kuin jollakin aloittelijalla, sillä Corolla vei miestä aivan miten huvitti. Ajoni oli kuin jäällä ajamista noilla korealaisilla. Minulla ei ollut mistä vaihtaa renkaita, joten jouduin liukastelemaan vielä toisenkin lähdön. Siis renkailla on väliä - kesälläkin!
TM:n toimitus vastaa, että ei ole varsinaisesti mitään lakia, joka määräisi 10 vuotta vanhat renkaat vaihtoon, mutta sen tarkemmin toimituskaan ei asiaa pysty selvittämään, koska ei ole tarkemmin tietoa, onko kyseessä nastarengas, jolloin esimerkiksi nastojen lukumäärien erot renkaissa voisivat vaikuttaa hylkyyn. Ja tietenkin katsastaja katsoo myös ihan yleisesti, millainen on renkaan muu kunto.
Kuitenkin TM:n toimitus on sitä mieltä, että 10 vuoden vanhojen renkaiden vaihtomääräys on aivan aiheellinen, koska renkaiden pito ei enää voi olla lähellekään uuden veroinen, sillä kumi on muuttunut tuossa iässä jo kovaksi korpuksi ja silloin se ei enää tarjoa tarpeellista pitoa. Kitkarenkaassa asia on nastarengastakin selvempi, sillä nastat kuitenkin jonkin verran harovat jäällä luistoa vastaan. Kuivalla asfaltillakin on korppurenkaiden pito todella ala-arvoinen, joten missään olosuhteissa ei tuollaisilla renkailla liikennöiminen ole turvallista.
Minun kokemukseni tukevat edellä esitettyjä asioita.
Samassa lehdessä on uusien kesärenkaiden testi ja siitä saa lisävinkkiä renkaiden merkitykseen turvallisuuteen.
Jos tarkastellaan esimerkiksi jarrutuspitoja, niin jo uusilla renkailla on hirveän suuret erot pysähtymiseen. Testissä ajetaan märkäpidot 80 km/h nopeudesta ja kuivapidot 100 km/h nopeudesta ABS-jarrutuksella, joka on normaalimpi tapa kuin lukkojarrutus nykyään. Toki lukkojarrutuksella voitaisiin päästä jonkun verran lyhyempiin pysähtymismatkoihin, mutta jo renkaiden kannalta ABS-jarrutukset ovat ystävällisempiä. Kunnon lukkojarrutuksen jälkeen rengastesit voisi lopettaa siihen, sillä niin pahasti renkaat olisivat kulahtaneet. Käytännössä on kuitenkin huomattava, että normaali autolla ajaja ei pääse lähellekään TM:n toimittajien pysähdysmatkoja, sillä vain pieni osa kuljettajista on harjoitellut tehokasta ABS-jarrutusta.
Tarkastellaanpa vaikka jarrutuksia märällä asfaltilla, jossa siis pysähdytään 80:n nopeudesta.
Parhaimman ja huonoimman renkaan erot ovat todella merkittävät. Kun parhailla renkailla auto on jo pysähtynyt, huonoimmilla renkailla olevan auton nopeus on vielä n. 40 km/h. Jokainen voi kuvitella millaisia tilanteita noilla varustuksilla voi saada aikaan ihan normaalissa katuliikenteessä! Ei siis ole lainkaan merkityksetöntä, millaiset kiekot autonsa alle valitsee. Kuiva asfaltti hieman armahtaa huonoimpia renkaita, mutta erot ovat silläkin alustalla merkittävät, eli matkassa 5 m. Mutta kun muutkin ominaisuudet ovat samassa suhteessa, niin ei ajaminen ole heikoimmilla renkailla herkkua.
Minulla itselläkin on kokemusta huonoista renkaista. Minulla oli joskus kilpa-autona Toyota Corolla Coupe. Koska olin kuplamies, minulla ei ollut laitteeseen renkaita ja jouduin menemään rangaskauppaan hankkimaan ajokkiin renkaat. Kun rahaa ei ollut kovinkaan runsaasti, niin ostin ihan hyvän näköiset korealaiset renkaat. Kulutuspinta oli sellainen, että aivan kuvittelin, kuinka hetulat tarttuvat tehokkaasti soraan tai asfalttiin. Kuplassa käytin yleensä Nokian renkaita, joista varsinkin NR 21 oli suhteellisen sileän näköinen, mutta tarjosi kuitenkin kohtalaista pitoa. Nyt kulutuspinnan perusteella siis kuvittelin, että pito on paljon parempi.
Minun Corolallla ajoi eräs kaverini Kouvolan kardaaniluokassa ja häneltä sain tietoa, että hän oli joutunut vaihtamaan renkaat, kun korealaiset eivät pitoa tarjonneet. Itse ajoin kyseisen kaverin Sunbeam 900 -ajokilla 50-vuotisjuhlakisani, joten tuollaistakin vaihtokauppaa kävimme. Itse menin Corollalla jonkun ajan päästä Hyvinkäälle kisoihin. Jo ensimmäinen lähtöni oli ihan hirveä, ajoni oli kuin jollakin aloittelijalla, sillä Corolla vei miestä aivan miten huvitti. Ajoni oli kuin jäällä ajamista noilla korealaisilla. Minulla ei ollut mistä vaihtaa renkaita, joten jouduin liukastelemaan vielä toisenkin lähdön. Siis renkailla on väliä - kesälläkin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)