Olen lukenut Tekniikan Maailmaa vuodesta 1964 ja jokainen numero on jopa taltioitu. Pääasiassa lehdessä kiinnostavat autojutut, ja autolehtenähän verottajakin kyseistä aviisia pitää, sillä tietoliikenneinsinöörille ei lehdestä tule ammattikirjallisuusvähennystä. No joka tapauksessa lehti kolahtaa edelleen laatikkoon noin 20 kertaa vuodessa.
Lueskelin viimeisintä numeroa 15/08 ja aivan lopussa on satunnaisen tarkkailijan teksti. Ja teksti kolahti - oli nimittäin juuri sellaista, jota olen itsekin tänne sivuilleni joskus kirjoitellut:
Ensimmäisenä tarkkailija tarttuu lentohintoihin. Hän oli pistäytynyt Lontoossa ja paluumatkan hän oli tehnyt kahdella taksilla ja Finnairin lennolla. Koko matkan hinta Lontoon keskustasta Helsingin keskustaan oli maksanut 242 euroa, josta takseihin oli uponnut 111 euroa. Tarkkailijaa jäi mietityttämään, onko lentäminen sairaan halpaa vai taksiliikenne järjettömän kallista!
Minäkin mietin aikoinaan, miksi ulkomaan lennot ovat halpoja, mutta kotimaan lennot eivät!
Toinen tarkkailijan huomio oli se, miten lehdistö saa tietonsa poliisien vasta tutkinnan alla olevista jutuista. Esimerkkinä hän käytti Harri Ollin tapauksen uutisointia. Miten lehdistöllä oli jopa tarkat promilleluvut tiedossa, vaikka mies oli juuri ollut poliisin maijan takapenkillä. Siis aineisto ei missään nimessä ollut silloin vielä julkista.
Samaa minäkin ihmettelin ja ihmettelen vieläkin. Aiheesta on myös ensimmäisessä kirjassani "kairoilta kahleisiin" karsea esimerkki. Kyllä poliisiministerin ja tuomioministerin olisi tehtävä jotakin! Itse en kyllä luota maamme viranomaisiin enää pätkääkään, vaikka kaiken maailman tutkimuksissa ne saavatkin mairittelevia arvioita. Toivottavasti pysyn poissa niiden jaloista!
Kolmantena jutussa oli mieliaiheeni, kaaharit. Tarkkailija oli kiinnittänyt huomiota erään Audin käyttäytymiseen liikenteessä. Meno oli ollut kovin epävarmaa, mutta reilusti muuta liikennettä vauhdikkaampaa. Audi oli singahdellut kaistalta toiselle käyttäen muita liikkujia pujottelukeppeinään. Liikennevaloissa oli paljastunut, että nuori poika oli ilmeisesti isänsä/äitinsä autolla liikkeellä.
Minunkin huolenaiheena on ollut ja on edelleenkin, että nykyihmiset eivät opi käsittelmään autoa kunnolla. Siihen ei riitä ajokortin eri vaiheessa tapahtuvat liukastelut, vaan vaatii paljon, paljon enemmän harjoittelua (ei missään nimessä liikenteen seassa) ja oikeaa asennetta. Valitettavasti mainosmiehet ovat lisäksi saaneet joidenkin autojen käyttäjät käyttäytymään vastuuttomasti. Näin olen juuri ollut havaitsevinani Audilla matkaa tekevien keskuudessa. Heillä tuntuu olevan kadonnut muiden tielläliikkujien kunnioitus! Miksiköhän?
Tarkkailija referoi pääministerin puhetta Vaasan asuntomessujen yhteydessä olleessa enrgiatehokkuusseminaarissa. Siellä pääministeri oli tuonut esille, että ladattavat sähköautot pitäsi saada laajaan käyttöön mahdollisimman pian. Tarkkailija on skeptinen asian suhteen ja niin olen minäkin.
Sähköauto on ollut olemassa jo iät ajat, mutta eipä sen vaan ole sallittu kehittyä matti meikäläisen ajoneuvoksi. Autoteollisuuden olisi otettava asia tosissaan, jos kyseisten ajoneuvojen halutaan lisääntyvän. Mutta eihän sillä ole mitään kiirettä! Öljyä riittää vielä ja öljyteollisuus kaivelee lisää esiintymiä koko ajan. Toki esiintymät ovat hankalimmissa paikoissa, mutta ihmiset maksavat bensasta ja naftasta mitä pyydetään ja autojen kauppa käy. Vasta, kun emme osta nykyautoja, emmekä käytä siten öljytuotteitakaan nykymallin mukaisesti, autoteollisuuden on alettava kehittää sähköautoa tai ensimmäiseksi lähinnä akkuteknologiaa. Matkaviestimissä nähtiin aikoinaan, että akkuteknologiaa pystyttiin varsin nopeasti ajanmukaistamaan. Nyt muutaman kymmenen gramman akku pystyy takaamaan puhelimelle viikonkin valmiusajan ja kohtuullisen määrän käyttöä.
En epäile ollenkaan, etteivätkö insinöörit pystyisi kehittämään sähköautoihin nykyistä paremmin sopivia akkuja, jos vain suurvallat ja öljyteollisuus sen sallisivat! Sinänsä sähköauton teknologia olisi jo nyt milteinpä olemassa aivan jokapäiväiseen käyttöön. Mutta tekniikkaakin kehitettäisiin vielä enemmän energiaa säästävämmäksi ja jarruenergiat talteenottavammaksi.
Mutta onhan niitä muitakin mielenkiintoisia teknologioita!
Viimeiseksi tarkkailija on huomannut, että tiehallinnon mittausten mukaan pääteiden liikenne on kasvanut alkuvuonna lähes kahdella prosentilla!
Eikö olekin ihmeellistä! Ihmiset purnaavat, että polttoaine on kallista, mutta kuitenkin ajavat entistä enemmän. Liekö syynä se, että dieselautojen myynti on lisääntynyt valtion veropäätösten jälkeen. Ja nyt sitten posotellaan ns. vähemmän saastuttavalla ajoneuvolla entistä enemmän. Siis varsinainen ekoteko!
perjantai 29. elokuuta 2008
tiistai 5. elokuuta 2008
"maailman nopein kansa"
Lopultakin Kovalaisen Heikille onni näytti sen paremman puolensa.
Olen tässä jo alkanut aprikoimaan, että miksikähän Heikin vauhti ajoittain on aivan hakusessa, vaikka mies on mielestäni F1 -sirkuksen nopeimpia. Tiimikaverin vauhti vain kasvaa... . Kaikkea sontaa itsekin kokeneena tulin siihen ajatukseen, että jospa joku brittien arvostusta keinolla millä hyvänsä kohottava voima käy ohimennen ruuvaamassa Heikin auton säädöt poskelleen. Hommahan on asiantuntijalle mitä helpoin tehtävä. Mutta eipähän tuo ole minun murheeni, vaikka suomalaisia kannustankin ja toivon heidän/meidän voittavan. Saapihan sitä kuitenkin mietiskellä!
Mutta miten joku voi ylipäänsä päästä noihin kuvioihin Suomussalmen kaltaisesta paikasta?
Minulle, joka olen itsekin suomussalmelainen, ei asia ole aivan ihmeellinen. Paikkakunnaltahan on aina löytynyt kansallisen tason ajajia ralliin, rallicrossiin tai jokkikseen. Rata-autoilu on kyllä ennen Heikkiä ollut paitsiossa, koska lähimmät suorituspaikat ovat satojen kilometrien päässä. Enpä tunne muita ratakuskeja kuin Heikin ja hänen isänsä Sepon, joka ajelee nykyään rataa Legendsillä. Toki Seponkin historiasta löytyvät jokkis ja ralli, jotka sitten vähitellen jäivät Heikin menestyksen ja lisäsatsauksien vuoksi taka-alalle.
Tämän hetken ralliässä Suomussalmella on ilman muuta Hyttisen Kaitsu. Hän pistää monesti päihin 2-vetoisella ajokillaan joka kulmasta raapivia. Ja sehän on tietenkin mannaa, vaikka kyllä Kaitsukin haluaisi joskus vielä päästä 4-vetoisen rattiin. Mutta se valuutan kerääminen pieneltä paikkakunnalta ei olekaan niin helppoa! Aiemmin Kaitsukin oli kovan luokan jokkistaituri ihan valtakunnan tasolla. Lisäksi Pyykkösen veljekset olivat säännöllisesti voittajaluokkaa kuin myös Kovalaisen Seppo. Ja myös Seppäsen etuvetoajelut olivat jokkiksessa näyttävää katsottavaa. Olihan siellä myös SM-tason kuskeja muitakin. Ainakin Helttusen Pekka ajeli jo 1980-luvulla erilaisilla Fiateilla, siis oli edellä aikaansa. Myös Mikkosen veljekset ovat jääneet mieleen kuin myös Partanen erittäin agressivisella ajotyylillä.
Aiemmilta ajoilta rallissa esiintyi Hyttisen Kaitsun tapaan suvereenisti mm. F-Cupissa Seppäsen Raimo, mutta hänenkin ajonsa jäivät vähitellen, kun olisi pitänyt tehdä valtavia satsauksia kalustoon yhä korkeammalle tasolle päästäkseen. Rallicrossia ajeli Suomussalmelta Hankoon muuttanut Aulis Kela SM-sarjassa ja sitten myöhemmin rallisprinttiä, kun poikansa Sami alkoi kilpailla kyseisessä lajissa. Ja 1960 ja 1970-luvulla olivat ainakin Helge Riihiluoma, Asko Toivanen, Kalevi Räisänen ja lauma muitakin ralleissa ja etenkin jääratakisoissa hyvällä menestyksellä kilpailleita. Ja myös minä ajelin ensin jokkista ja sittemmin rallisprinttiä.
Ja varmasti pitäjässä oli lukuisasti taitureita, jotka eivät edes yrittäneet kilpailla. Siis onko niin, että ainakin prosentuaalisesti Suomussalmelta löytyy enemmän rattitaitureita kuin muualta Suomesta? Heikki on siis kyseisen pitäjän jäävuoren huippu.
Miksi sitten on noin? Asiaan ei varmaankaan ole yhtä ainoaa selitystä, mutta ainakin omalta kohdaltani jokainen ajokerta oli uusi oppitunti. En yksinkertaisesti ollut tyyväinen siihen, että olisin vaan ajanut paikasta toiseen. Auton pyörittelyn ahtaissa pihoissa opettelin jo ennen kortin saamista, mutta varsinainen harjoitus alkoi kortin saamisen jälkeen. Ensimmäisen vuoden ajoin todella varovasti, opettelin auton hallintalaitteiden hienovaraisen käsittelyn siten, että aloin olla tilanteeseen tyytyväinen. En yksinkertaisesti sietänyt esimerkiksi nykivää vaihteen vaihtamista, enkä siedä sitä vieläkään. Näitä harjoittelin joka ainoalla ajokerralla. Armeijan jälkeen alkoi tulla kuvaan myös vauhtia. Silloinhan olivat vapaat nopeudet, joten ihan laillisissa puuhissa olin, vaikka aloin käyttää käytössäni olleiden autojen kulkuvarat lähes tulkoon kokonaan. Ja talvisin jäärata oli aina kuvioissa, jos sellaisia vain suinkin oloseuduillani oli. Ja onneksi niitä silloin vielä oli! Tulihan siinä tietenkin harjoiteltua sellaisiakin juttuja, jotka eivät sopineet liikenteeseen. Ainakin auton kääntely käsijarrulla ja muillakin tavoin sekä vasemman jalan jarrutukset tuli harjoiteltua jääradalla. Valitettavasti kässärin käyttöä tuli joskus harrastettua paikoissa, joissa sitä ei välttämättä olisi tarvinnut esitellä.
Siis uskon, että Suomussalmella opeteltiin ajamaan autoa laajemmalti kuin muualla. Ainakin minun tuttuni tekivät niin, eikä heitä kyllä ruumishuoneilta tarvinnut etsiä kolareiden jäljiltä kuten silloin niin valitettavan usein tapahtui. Silloinhan kuoli joka vuosi yli tuhat henkilöä liikenneonnettomuuksissa. En nyt muista yhtäkään tapausta, joissa joku tuttuni olisi joutunut auto-onnettomuuteen! Ja kuitenkin ajettiin paljon kovempaa kuin nykyisin!
Ehkä kirjoitukseni karkasi hieman väärille urille, mutta minusta on hyvä, että Suomussalmi ottaa Heikin tiimoilta kaiken ilon irti. Tulevana viikonloppuna on Ämmänsaaren keskusta valjastettu Heikin nimeä kantavalle masiiviselle tapahtumalle. Ovathan ne (Heikki ja Suomussalmi) sen ansainneet!
Olen tässä jo alkanut aprikoimaan, että miksikähän Heikin vauhti ajoittain on aivan hakusessa, vaikka mies on mielestäni F1 -sirkuksen nopeimpia. Tiimikaverin vauhti vain kasvaa... . Kaikkea sontaa itsekin kokeneena tulin siihen ajatukseen, että jospa joku brittien arvostusta keinolla millä hyvänsä kohottava voima käy ohimennen ruuvaamassa Heikin auton säädöt poskelleen. Hommahan on asiantuntijalle mitä helpoin tehtävä. Mutta eipähän tuo ole minun murheeni, vaikka suomalaisia kannustankin ja toivon heidän/meidän voittavan. Saapihan sitä kuitenkin mietiskellä!
Mutta miten joku voi ylipäänsä päästä noihin kuvioihin Suomussalmen kaltaisesta paikasta?
Minulle, joka olen itsekin suomussalmelainen, ei asia ole aivan ihmeellinen. Paikkakunnaltahan on aina löytynyt kansallisen tason ajajia ralliin, rallicrossiin tai jokkikseen. Rata-autoilu on kyllä ennen Heikkiä ollut paitsiossa, koska lähimmät suorituspaikat ovat satojen kilometrien päässä. Enpä tunne muita ratakuskeja kuin Heikin ja hänen isänsä Sepon, joka ajelee nykyään rataa Legendsillä. Toki Seponkin historiasta löytyvät jokkis ja ralli, jotka sitten vähitellen jäivät Heikin menestyksen ja lisäsatsauksien vuoksi taka-alalle.
Tämän hetken ralliässä Suomussalmella on ilman muuta Hyttisen Kaitsu. Hän pistää monesti päihin 2-vetoisella ajokillaan joka kulmasta raapivia. Ja sehän on tietenkin mannaa, vaikka kyllä Kaitsukin haluaisi joskus vielä päästä 4-vetoisen rattiin. Mutta se valuutan kerääminen pieneltä paikkakunnalta ei olekaan niin helppoa! Aiemmin Kaitsukin oli kovan luokan jokkistaituri ihan valtakunnan tasolla. Lisäksi Pyykkösen veljekset olivat säännöllisesti voittajaluokkaa kuin myös Kovalaisen Seppo. Ja myös Seppäsen etuvetoajelut olivat jokkiksessa näyttävää katsottavaa. Olihan siellä myös SM-tason kuskeja muitakin. Ainakin Helttusen Pekka ajeli jo 1980-luvulla erilaisilla Fiateilla, siis oli edellä aikaansa. Myös Mikkosen veljekset ovat jääneet mieleen kuin myös Partanen erittäin agressivisella ajotyylillä.
Aiemmilta ajoilta rallissa esiintyi Hyttisen Kaitsun tapaan suvereenisti mm. F-Cupissa Seppäsen Raimo, mutta hänenkin ajonsa jäivät vähitellen, kun olisi pitänyt tehdä valtavia satsauksia kalustoon yhä korkeammalle tasolle päästäkseen. Rallicrossia ajeli Suomussalmelta Hankoon muuttanut Aulis Kela SM-sarjassa ja sitten myöhemmin rallisprinttiä, kun poikansa Sami alkoi kilpailla kyseisessä lajissa. Ja 1960 ja 1970-luvulla olivat ainakin Helge Riihiluoma, Asko Toivanen, Kalevi Räisänen ja lauma muitakin ralleissa ja etenkin jääratakisoissa hyvällä menestyksellä kilpailleita. Ja myös minä ajelin ensin jokkista ja sittemmin rallisprinttiä.
Ja varmasti pitäjässä oli lukuisasti taitureita, jotka eivät edes yrittäneet kilpailla. Siis onko niin, että ainakin prosentuaalisesti Suomussalmelta löytyy enemmän rattitaitureita kuin muualta Suomesta? Heikki on siis kyseisen pitäjän jäävuoren huippu.
Miksi sitten on noin? Asiaan ei varmaankaan ole yhtä ainoaa selitystä, mutta ainakin omalta kohdaltani jokainen ajokerta oli uusi oppitunti. En yksinkertaisesti ollut tyyväinen siihen, että olisin vaan ajanut paikasta toiseen. Auton pyörittelyn ahtaissa pihoissa opettelin jo ennen kortin saamista, mutta varsinainen harjoitus alkoi kortin saamisen jälkeen. Ensimmäisen vuoden ajoin todella varovasti, opettelin auton hallintalaitteiden hienovaraisen käsittelyn siten, että aloin olla tilanteeseen tyytyväinen. En yksinkertaisesti sietänyt esimerkiksi nykivää vaihteen vaihtamista, enkä siedä sitä vieläkään. Näitä harjoittelin joka ainoalla ajokerralla. Armeijan jälkeen alkoi tulla kuvaan myös vauhtia. Silloinhan olivat vapaat nopeudet, joten ihan laillisissa puuhissa olin, vaikka aloin käyttää käytössäni olleiden autojen kulkuvarat lähes tulkoon kokonaan. Ja talvisin jäärata oli aina kuvioissa, jos sellaisia vain suinkin oloseuduillani oli. Ja onneksi niitä silloin vielä oli! Tulihan siinä tietenkin harjoiteltua sellaisiakin juttuja, jotka eivät sopineet liikenteeseen. Ainakin auton kääntely käsijarrulla ja muillakin tavoin sekä vasemman jalan jarrutukset tuli harjoiteltua jääradalla. Valitettavasti kässärin käyttöä tuli joskus harrastettua paikoissa, joissa sitä ei välttämättä olisi tarvinnut esitellä.
Siis uskon, että Suomussalmella opeteltiin ajamaan autoa laajemmalti kuin muualla. Ainakin minun tuttuni tekivät niin, eikä heitä kyllä ruumishuoneilta tarvinnut etsiä kolareiden jäljiltä kuten silloin niin valitettavan usein tapahtui. Silloinhan kuoli joka vuosi yli tuhat henkilöä liikenneonnettomuuksissa. En nyt muista yhtäkään tapausta, joissa joku tuttuni olisi joutunut auto-onnettomuuteen! Ja kuitenkin ajettiin paljon kovempaa kuin nykyisin!
Ehkä kirjoitukseni karkasi hieman väärille urille, mutta minusta on hyvä, että Suomussalmi ottaa Heikin tiimoilta kaiken ilon irti. Tulevana viikonloppuna on Ämmänsaaren keskusta valjastettu Heikin nimeä kantavalle masiiviselle tapahtumalle. Ovathan ne (Heikki ja Suomussalmi) sen ansainneet!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)